Elias Lönnrotin vuodesta 1828 keräämiin suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin perustuva Kalevala on Suomen kansalliseepos sekä suomen kielen ja kulttuurin symboli, jonka varaan on rakennettu kansallista identiteettiä.[3] Karjalassa teosta pidetään keskeisenä osana karjalaista kulttuuria josta kansantaide lähti kehittymään.[4]
Historia
Kalevalan päivää vietetään 28. helmikuuta, koska Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, niin sanotun Vanhan Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta 1835.[5] Teos ilmestyi painosta saman vuoden lopulla. Myöhemmin Lönnrot kuitenkin julkaisi laajennetun laitoksen, niin sanotun Uuden Kalevalan vuonna 1849.
Helsingin yliopiston Savokarjalainen osakunta otti Kalevalan esipuheen kirjoituspäivän nationijuhliensa vuosipäiväksi 1860-luvulla.[6] Vuonna 1885 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti ensimmäisen yleisen Kalevala-juhlan teoksen 50-vuotispäivän kunniaksi.[7] Kalevalan 100- ja 150-vuotispäivät ovat olleet suuria kansallisia juhlapäivä.
Päivä vakiintui liputuspäiväksi jo 1920-luvulla, almanakan liputuspäiväluetteloon se lisättiin 1952, ja vuonna 1978 se vahvistettiin virallisesti asetuksella.[5] Vaikka ennen vuotta 2000 helmikuun 24. – 28. päivien nimipäivät siirtyivät karkausvuosina seuraavaan päivään, on Kalevalan päivä aina ollut myös karkausvuosina 28. helmikuuta.
Kalevalan päivä Karjalassa
Kalevalan päivänä järjestetään kulttuuritapahtumia, kuten näyttelyitä, lastenohjelmaa ja musiikkiesityksiä. Päivän yhteydessä on järjestetty myös suomalais-ugrilaisiin kansoihin liittyvää ohjelmaa.[4][8]
