Komu syntyi suntio ja unilukkariAleksi Komun ja Anna Sofia Pihlajaniemen perheeseen Haapavedellä 1877. Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Juho oli vanhin. Hän kävi kansakoulun 1885–1889, ja Haapaveden kansanopistossa hän opiskeli vuosina 1896–1897. Juho Komu toimi kiertokoulunopettajana, ja 20-vuotiaana hänet valittiin kansakoulunopettajaksi Haapaveden Karsikkaan koululle. Komu toimi opettajana kuuden vuoden ajan. Tämän jälkeen hänestä tuli SDP:n puhuja ja muuttaessaan Ouluun 1906 Komu siirtyi Kansan Tahto -lehden toimittajaksi. Hänen toimituskautensa loi pohjaa sosialismin aatteille Oulun ja Lapin läänien alueilla.[2]
Sisällissodan jälkeen tapahtumiin aktiivisesti punaisten puolella osallistunut Komu pakeni Venäjälle, jossa hän osallistui pakolaisten yhteistoimintaan. Komu osallistui elokuussa 1918 suomalaisten sosiaalidemokraattien neuvottelukokoukseen Moskovassa, mutta hän ei kannattanut niin sanottujen Rahjan teesien hyväksymistä eikä siten osallistunut Suomen kommunistisen puolueen perustavaan kokoukseen. Komu kuitenkin liittyi puolueeseen myöhemmin, ja hän oli läsnä äänivaltaisena edustajana sen toisessa edustajakokouksessa 1919.[3] Komu työskenteli Venäjällä Vapaus-lehden ja petroskoilaisenPunainen Karjala -lehden toimittajana sekä opetti Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Komu kirjoitti teoksen Kumousvuosi 1905, joka julkaistiin Leningradissa vuonna 1925. Hän kuoli Leningradissa vuonna 1928.[2]
Perhe
Juho Komu oli naimisissa vuodesta 1910 diakonissa Lydia Eliaantytär Sarasen (1879–1966) kanssa.[2] Hänen veljensä oli kansanedustaja Yrjö Komu.[4]
