Jarkko Samuli Ruutu[3] (s. 23. elokuuta1975Vantaa) on pelaajauransa päättänyt suomalainenjääkiekkoilija ja sekä olympia- että mm-mitalisti. Ruutu oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä. Hän pelasi mittavan ammattilaisuran ja pelasi ammattilaisena sekä Suomen, Pohjois-Amerikan että Sveitsin pääsarjoissa. Ruutu pelasi Pohjois-Amerikan NHL-liigassa 652 runkosarjaottelua tehopistein 58+84=142 ja keräsi yhteensä 1 078 rangaistusminuuttia.[3] Ruutu tunnettiin rajusta, aggressiivisesta ja kovaotteisesta pelitavastaan.
Ruudulle on tuomittu enemmän jäähyminuutteja kuin kenellekään muulle suomalaiselle NHL-pelaajalle.[6] Tosin, suomalaistaustaisista pelaajista häntä enemmän jäähyjä ovat saaneet kanadansuomalaiset puolustajat Chris Pronger ja Randy Carlyle, joille tuomittiin jäähyjä 1 690 ja 1 400 minuuttia.[7][8]
Ruutu aloitti jääkiekkoharrastuksensa kahdeksanvuotiaana Etelä-Vantaan Urheilijoissa vuonna 1983. EVU:sta hän siirtyi myöhemmin Helsingin IFK:njunioreihin. Kauden 1995–1996 Ruutu vietti kauppatieteitä opiskellen Yhdysvalloissa Michigan Technological Universityssä ja pelaten yliopistojoukkue Michigan Tech Huskiesissa, minkä jälkeen hän palasi Suomeen solmittuaan SM-liigasopimuksen HIFK:n kanssa. Tulokaskaudellaan 1996–1997 Ruutu keräsi runkosarjassa pelaamissaan 48 ottelussa tehopisteet 10+11=21 ja hänelle tuomittiin yhteensä 155 rangaistusminuuttia. Kausi oli seuralle kuitenkin pettymys, sillä se jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
Kausi 1997–1998 oli sitä vastoin menestyksekäs, sillä HIFK voitti mestaruuden 15 vuoden tauon jälkeen. Pudotuspeleissä seura voitti kaikki yhdeksän otteluaan ja Ruutu teki näissä peleissä peräti seitsemän maalia. Samana keväänä mies pääsi myös tekemään aikuisten arvokisadebyyttinsä, sillä hänet valittiin kevään 1998 maailmanmestaruuskisoihin. Ruutu teki turnauksessa yhden maalin ja saavutti joukkueen mukana hopeaa.
NHL-uran alku Vancouverin organisaatiossa (1999–2006)
Ruutu aloitti ammattilaisuransa Pohjois-Amerikassa kaudella 1999–2000. Hän pelasi Vancouverin NHL-joukkueessa kauden aikana yhteensä kahdeksan ottelua, joissa hän merkkautti yhden syöttöpisteen ja keräsi yhteensä kuusi rangaistusminuuttia. Valtaosan kaudesta Ruutu pelasi Canucksin AHL-liigan farmijoukkueSyracuse Crunchissa.[9] Runsaasti jääaikaa farmijoukkueessa saanut Ruutu pelasi AHL:ssä 65 runkosarjan ottelua tehopistein 26+32=58, ja keräsi runkosarjassa yhteensä 164 rangaistusminuuttia. Kausi oli tehopisteiden valossa hänen ammattilaisuransa paras. Runkosarjassa hän oli Syracusen kolmanneksi tehokkain pelaaja ja toiseksi tehokkain maalintekijä, ja hän keräsi runkosarjassa myös joukkueensa pelaajien kesken kolmanneksi eniten syöttöpisteitä.[10] Vuoden 2000 tammikuussa Ruutu teki 13 ottelussa tehopisteet 7+8=15, ja hänet palkittiin AHL:n tammikuun tulokaspelaajana.[11] Runkosarjan jälkeen hän edusti Syracusea neljässä pudotuspeliottelussa, joissa hänen tehopisteensä olivat 3+1=4. Ruutu oli kolmella maalillaan joukkueensa paras maalintekijä pudotuspeleissä,[10] mutta Syracuse hävisi jo pudotuspelien ensimmäisen kierroksellaan Hamilton Bulldogsille.
Kaudella 2000–2001 Ruutu pelasi valtaosin Vancouverin IHL:n farmijoukkue Kansas City Bladesissa. Hän pelasi joukkueessa 46 runkosarjaottelua tehopistein 11+18=29, ja oli puolusvoittoisesta roolistaan huolimatta joukkueensa seitsemänneksi tehokkain pelaaja.[12][13] NHL:ssä Ruutu pelasi kauden aikana yhteensä 21 runkosarjaottelua tehopistein 3+3=6. Loppukeväällä 2001 hän teki Vancouverin kanssa yksisuuntaisen sopimuksen, joka tarkoittaa sitä, että pelaajan palkkaa ei voida alentaa farmikomennuksien myötä. Sopimus oli kahden kauden pituinen ja kokonaisarvoltaan 825 000 dollaria.[14]
Ruutu vakiinnutti pelipaikkansa NHL:ssä kaudella 2001–2002. Hän tuli nopeasti NHL:ssä tunnetuksi ahkerana taklaajana,[15] ja pisteiden tekeminen jäi NHL-paikan vakiintumisen myötä toissijaiseksi tehtäväksi.[15] Uran käynnistyminen NHL:ssä osoittautui kuitenkin vaikeaksi, sillä Vancouverin päävalmentaja Marc Crawford ei suonut Ruudulle kovinkaan mittavaa vastuuta otteluissa ja valitsi hänet pelaavaan kokoonpanoon keskimäärin vain joka toisessa ottelussa.[15] Ruutu pelasi kauden aikana runkosarjassa lopulta yhteensä 49 ottelua, joissa hänen tehopisteensä olivat 2+7=9. Pudotuspeleissä hän pelasi vain yhden ottelun.
Myös kauden 2002–2003 runkosarjassa Ruudun vastuu jäi vähäiseksi. Hän pelasi vain 36 runkosarjaottelua saavuttaen tehopisteet 2+2=4. Ruudun NHL-uran kannalta ratkaiseva käänne tapahtui kuitenkin vasta pudotuspeleissä, joissa Vancouver oli aloittanut varsin heikosti. Ruutu nostettiin joukkueen pelaavaan kokoonpanoon, ja yhteensä 13 ottelua pudotuspeleissä pelannut Ruutu onnistui vakuuttamaan sekä Marc Crawfordin että muun Vancouverin valmennus- ja seurajohdon pelitavallaan. Hän vakiinnutti paikkansa Vancouverin luottopelaajien keskuudessa lopullisesti pudotuspelien aikana.
Kaudella 2003–2004 Ruutu pelasi Vancouverissa aiempaa suuremmassa roolissa. Hän pelasi runkosarjassa 71 ottelua tehopistein 6+8=14 ja keräsi 133 rangaistusminuuttia. Pudotuspelien kuudessa ottelussa hän viimeisteli yhden maalin.
NHL:n työsulkukauden ajaksi Ruutu siirtyi edustamaan Helsingin IFK:ta, jossa pelasi siirtorajan umpeudettua kuusi NHL-pelaajaa. Runkosarjassa Ruutu keräsi rooliinsa nähden hyvät 10+18=28 tehopistettä, ja joukkueenkin peli parani huomattavasti kauden loppupuolta kohden. Puolivälieräsarjassa Rauman Lukkoa vastaan HIFK sortui jäähyilyyn, antoi potkut päävalmentaja Hannu Aravirralle ja epäonnistui pahasti maalivahti Tomas Vokounia myöten, minkä seurauksena Lukko yllättäen pudotti helsinkiläiset otteluvoitoin 4–1. Kauden aikana Ruutu teki myös SM-liigan historian siihenastisen rangaistusminuuttiennätyksen ottamalla peräti 215 jäähyminuuttia runkosarjassa.
Vuoden 2005 syyskuussa Ruudun ilmoitettiin solmineen Vancouverin kanssa vuoden mittaisen ja 600 000 dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[16] Sopimusta seuranneella kaudella 2005–2006 Ruutu pelasi täyden 82 ottelun runkosarjan saavuttaen tehopisteet 10+7=17. Pettymyksekseen Canucks kuitenkin jäi runkosarjan päätteeksi pudotuspelien ulkopuolelle.
Pittsburgh Penguins
Kesällä 2006 Ruutu solmi kaksivuotisen ja 2,3 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen NHL-seura Pittsburgh Penguinsin kanssa. Kolmannen hyökkäysketjun puolustavaksi hyökkääjäksi ja niin sanotuksi poliisiksi hankitun Ruudun palkka lähes kaksinkertaistui. Aluksi päävalmentaja Michel Therrien antoi hänelle kuitenkin aiempiin kausiin verrattuna vähemmän peliaikaa, mutta etenkin sopimuksen jälkimmäisellä puoliskolla Ruutu onnistui saamaan enemmän vastuuta. Molemmilla Pittsburghissa vietetyillä kausilla Ruutu ylsi runkosarjassa kuuteentoista tehopisteeseen. Vuonna 2008 hän pääsi joukkueensa mukana pelaamaan myös Stanley Cup -loppuotteluita, joissa Detroit Red Wings oli kuitenkin vahvempi ja vei mestaruuden.
Jarkko Ruutu Ottawa Senatorsissa vuonna 2009.
Ottawa Senators, Anaheim Ducks ja NHL-uran päättyminen
Kesällä 2008 Ruutu suuntasi kelkkansa kohti Ottawa Senatorsin joukkuetta kolmivuotisella sopimuksella, joka takasi 1,3 miljoonan dollarin kausitulot. Ottawassa Ruutu sai alusta asti enemmän vastuuta kuin muissa edustamissaan NHL-seuroissa, ja pääsi pelaamaan aikaisempaa monipuolisempaa peliä. Kaudella 2008–2009 hän keräsi tehopisteet 7+14=21 ja kaudella 2009–2010 12+14=26. Myös kolmannen kautensa Ruutu pelasi pääasiassa Ottawassa. 50 runkosarjaottelun jälkeen pudotuspelipaikkansa jo menettänyt Senators kuitenkin kauppasi Ruudun Anaheim Ducksiin. Uudessa seurassa Ruutu teki heti avausottelussaan maalin, mutta ei pystynyt lupaavan alun jälkeen saalistamaan lopuissa 26 ottelussa kuin yhden syöttöpisteen.
Mies olisi ollut halukas vielä jatkamaan uraansa NHL:ssä, mutta ei saanut neuvoteltua itselleen mieleistä sopimusta.[17] Useat eurooppalaiset seurat KHL:ää myöten olivat miehestä kiinnostuneita, mutta lopulta hän solmi Helsingin Jokerien kanssa kolmivuotisen sopimuksen NHL-optiolla.
Paluu SM-liigaan – Helsingin Jokerit
Ruutu näki Jokerit parhaana vaihtoehtona esimerkiksi menestysmahdollisuuksien sekä päävalmentaja Erkka Westerlundin ja toimitusjohtaja Jarmo Kekäläisen ammattitaidon vuoksi.[18] Hänen seuravalintansa herätti kuitenkin kesän aikana paljon keskustelua ja tunteita hänen HIFK-taustastaan johtuen.
Pelit kuitenkin sujuivat häneltä pisteiden osalta hyvin, sillä Ruutu teki SM-liigassa yhden kauden piste-ennätyksensä keräten runkosarjan 59 ottelussa tehot 14+21=35 ja ollen joukkueensa kolmanneksi tehokkain pelaaja. Tällä kaudella Ruutu vei myös sarjan jäähykuninkuuden nimiinsä ylivoimaisesti 192 kärsityllä rangaistusminuutilla. Pudotuspeleissä Jokerit pelasi menestyksekkään puolivälieräsarjan Helsingin IFK:ta vastaan edeten välieriin puhtaasti voitoin 4–0, mutta välierissä vastaan tullut JYP oli helsinkiläisseuraa vahvempi. Jokerien kausi päättyi kuitenkin pronssihohtoisena joukkueen kukistettua Espoon Bluesin sarjan pronssiottelussa.
Seuraavalla kaudella 2012–2013 Ruutu pelasi runkosarjassa 48 ottelua, ja miehen kausi oli rikkonaisempi liigan jakamien pelikieltojen vuoksi. Ruutu sai esimerkiksi neljän ottelun pelikiellon taklattuaan sääntöjen rajamailla KalPan hyökkääjää Artturi Lehkosta, joka sai tilanteesta aivotärähdyksen. Kohuttu taklaus toi Ruudulle pelikieltoa.[19] Pelaamissaan runkosarjaotteluissa hän saavutti kuitenkin tehot 12+17=29, minkä lisäksi Jokerit onnistui ensimmäisen kerran sitten vuoden 2001 voittamaan runkosarjan. Kausi oli kuitenkin seuralle lopulta suuri pettymys, sillä sen taival pudotuspeleissä päättyi heti puolivälieriin Rauman Lukkoa vastaan. Kaudella 2013–2014 Ruutu pelasi runkosarjassa 51 ottelua tehopistein 10+11=21 ja pudotuspeleissä kaksi ottelua, joissa sai yhden syöttöpisteen.
Lyhyt visiitti EHC Bieliin ja uran lopetus
Oltuaan alkukauden 2014–2015 kokonaan ilman seuraa, Ruutu siirtyi lokakuussa 2014 try out -sopimuksella SveitsiinNLA-joukkue EHC Bieliin.[20] Hän pelasi joukkueessa neljä runkosarja- ja yhden cup -ottelun ennen kuin joutui lähtemään joukkueesta.[21] Joulukuun puolivälissä 2014 Ruutu ilmoitti lopettavansa pelaajauransa.[22]
Maajoukkueura
Suomen jääkiekkomaajoukkueetta Ruutu on edustanut useaan otteeseen, ja vuodesta 1998 saakka hän onkin lukeutunut maajoukkueen luottohyökkääjiin. Seitsemät maailmanmestaruuskilpailut, kolmet olympiakisat ja yhden jääkiekon maailmancupin pelannut Ruutu on A-maajoukkueen riveissä saavuttanut seitsemän arvokisamitalia; hopeaa maailmanmestaruuskisoista vuosina 1998, 2001 ja 2007 sekä maailmanmestaruuskisojen pronssia vuonna 2006. Olympiakisoista Ruutu on saanut hopeaa Torinosta vuonna 2006 ja pronssia Vancouverista vuonna 2010. Jääkiekon maailmancupista hänellä on hopeamitali vuodelta 2004.
Ruutu on pelannut A-maajoukkueessa yhteensä 78 ottelua arvokisoissa. Otteluissa hän on tehnyt 6+6=12 tehopistettä.
Erikoista
Voitettuaan Suomen-mestaruuden Helsingin IFK:n riveissä keväällä 1998, Ruutu ei ole voittanut edustamiensa joukkueiden mukana yhtäkään mestaruutta. Kolmen kullan klubiin Ruutu ei siis kuulu, mutta sitä vastoin hän on saavuttanut paikkansa niin sanotun neljän hopean kerhossa hävittyään neljä jääkiekon arvostetuinta loppuottelua; Stanley Cup -finaalin vuonna 2008, olympiafinaalin vuonna 2006, maailmanmestaruusfinaalin vuosina 1998 ja 2001 sekä Maailmancup-finaalin vuonna 2004.[23] Näiden lisäksi Ruutu oli häviämässä European Trophyn finaalin Jokereiden riveissä vuonna 2011.[24]
Vuonna 2010 Ruutu valittiin pelaajien äänestyksellä NHL:n toiseksi likaisimmaksi pelaajaksi.[25]
Ruutu keräsi HIFK:ssa kaudella 2004–2005 peräti 215 rangaistusminuuttia, mikä oli yhden kauden ennätys sen astisessa SM-liigahistoriassa. Seuraavalla kaudella ennätyksen otti kuitenkin nimeensä Porin Ässiä edustanut Matt Nickerson.
Ruudusta on tehty myös kannattajakappale. Kanadalainen artisti Heavy Erik kirjoitti kappaleen nimeltä ”Ruutu, Ruutu!” kunnianosoituksena Ruudulle tämän edustaessa Vancouver Canucksia.
Pelaajauran jälkeen
Ruutu aloitti vuonna 2015 Columbus Blue Jacketsin palveluksessa, toimien Euroopassa kykyjenetsijänä sellaisille pelaajille, joita ei tarvitse varata NHL:ään.[26] Kykyjenetsijän tehtävää hän hoiti vain ensimmäisen kautensa 2015-16 ajan, toimien samaan aikaan Columbuksen kehitysvalmentajana. Kaudesta 2016-17 alkaen Ruutu on toiminut ainoastaan kehitysvalmentajana, toimien Columbuksen varaamien ja Euroopassa pelaavien pelaajien tarkkailijana ja yhteyshenkilönä pelaajan ja seuran välillä.[27][28]
Perhe ja yksityiselämä
Jarkko Ruudun nuoremmat veljet Mikko ja Tuomo ovat myös pelanneet jääkiekkoa ammatikseen.
Veljesten serkkuja ovat Sunrise Avenuessa bassokitaraa soittava Raul Ruutu, Norjan kansallisbaletissa balettia tanssiva Kristian Ruutu sekä laulavana näyttelijänä työskentelevä Raili Raitala. Diplomi-insinööri ja tehtaanomistaja Jaakko Ruutu on Ruudun veljesten isoisä, ja heidän isosetänsä on historiantutkijana, koulutuspoliitikkona sekä musiikkimiehenä tunnetuksi tullut Martti Ruutu.[29] Ruudun veljesten pikkuserkku Hanno Möttölä on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista koripalloilijoista.
Jarkko Ruutu asuu vaimonsa, valokuvamalli Sofia Ruudun (o.s. Morelius) kanssa Töölössä, Helsingissä, ja pari avioitui 21. heinäkuuta 2012 Helsingin tuomiokirkossa.[30] Heidän esikoislapsensa, tyttö, syntyi 2014[31] ja tammikuussa 2016 he saivat toisen lapsen.[32]
Ruutu esiintyy vuoden 2020 syyskuussa MTV3-kanavalla alkavan urheiluaiheisen Penkinlämmittäjät-tv-sarjan vakiopanelistina.[33]
