Japanin moottoritieverkko on maailman seitsemänneksi suurin moottoritieverkko, jonka pituus oli vuoden 2019 alussa yhteensä 11 138 kilometriä. Maan ensimmäinen moottoritie on avattu vuonna 1962. Moottoriteitä kutsutaan japaniksi nimellä jidōshadō (jap.自動車道) tai kōsokudōro ({k-ja|高速道路}}) sekä englanniksi nimellä Expressway.
Toisen maailmansodan jälkeinen Japanin talouden elpyminen johti massiiviseen henkilöautokannan kasvuun. Silloinen tiejärjestelmä ei pystynyt vastaamaan kasvaneen autoilun tarpeisiin; vuonna 1956 vain 23 prosenttia valtateistä oli päällystetty. Tokion ja Osakan välisestä valtatiestä 1 oli päällystetty vain kaksi kolmannesta.
Huhtikuussa 1956 Japanin hallitus perusti Japan Highway Public Corporationin (JH) vastaamaan maanlaajuisen moottoritieverkon rakentamisesta ja ylläpidosta. Vuonna 1957 annettiin lupa aloittaa Meishin-moottoritien (nykyinen Jidōshadō E1) rakentaminen Nagoyan ja Kōben välille. Ensimmäinen osuus Meishin-moottoritiestä avattiin 1963.
Lisäksi Japanin hallitus perusti muitakin yrityksiä rakentamaan ja ylläpitämään suurimpien kaupunkien moottoritieverkkoja. Metropolitan Expressway Public Corporation (joka vastaa Shutō-moottoritieverkosta) perustettiin 1959, ja Hanshin Expressway Public Corporation (joka vastaa Hanshin-moottoritieverkosta) perustettiin 1962.
Vuonna 1966 tehtiin suunnitelma 7 600 kilometrin mittaisen kansallisen moottoritieverkon rakentamisesta. Tässä suunnitelmassa etusijalla olivat rannikon myötäisesti kulkevat moottoritiet, ja sisämaan poikittaiset moottoritiet olivat toissijaisesti rakennettavia. Vuonna 1987 suunnitelma laajennettiin 14 000 kilometrin mittaiseksi. Tämän jälkeen suunnitelmaan on lisätty yksittäisiä osuuksia, ja yksittäisiä moottoriteitä on suunniteltu jatkettavaksi (ainakin vuonna 2016 moottoriteiden numeroinnin yhteydessä).
Lokakuussa 2005 JH, Metropolitan Expressway Public Corporation, Hanshin Expressway Public Corporation ja Honshū-Shikoku Bridge Authority (joka ylläpitää kolmea siltayhteyttä pääsaari Honshūn ja Shikokun välillä) yksityistettiin osana pääministeri Junichiro Koizumin hallituksen reformipolitiikkaa. JH:n ylläpitämä valtakunnallinen moottoritieverkko jaettiin kolmeen yhtiöön alueittain; idässä East Nippon Expressway Company (E-NEXCO), keskellä Central Nippon Expressway Company (C-NEXCO) ja lännessä West Nippon Expressway Company (W-NEXCO). Metropolitan Expressway Public Corporationin toiminnot siirrettiin uuteen yritykseen nimeltä Metropolitan Expressway Company ja Hanshin Expressway Public Corporationin toiminnot siirrettiin uuteen yritykseen nimeltä Hanshin Expressway Company. Honshū-Shikoku Bridge Authority uudellennimettiin Honshū-Shikoku Bridge Expressway Companyksi, joka on tarkoitus yhdistää myöhemmin osaksi W-NEXCOa.
Japanin moottoriteiden rakentaminen on rahoitettu pääsääntöisesti velkarahalla. Alun perin tarkoituksena oli muuttaa moottoritiet ilmaisiksi Norjan tapaan sen jälkeen, kun tie on maksanut itsensä takaisin. Jidōshadō E1 on maksanut itsensä kokonaisuudessaan takaisin jo vuonna 1990. Vuonna 1972 päätettiin kuitenkin, että tiemaksuja kerätään kaikilta moottoriteiltä, jotta saataisiin yksi rahoituslähde ylläpitokustannusten kattamiseksi, koska osa moottoriteistä on hyvin vähäliikenteisiä. Maanjäristysten vaikutusta vähentävät toimet, hankala maasto ja laajamittainen melusuojaus tekevät Japanin moottoriteistä kalliita rakentaa verrattuna moniin muihin maihin. Tällä hetkellä tietullit siirretään yhteen rahastoon, jonka tarkoituksena on maksaa takaisin koko velaksi rakennettu moottoritieverkko. On suunniteltu, että kaikki Japanin valtakunnalliset moottoritiet ovat ilmaisia vuonna 2050. Vuonna 2016 tätä tavoitetta siirrettiin vuoteen 2065, jotta voitaisiin toteuttaa 36 miljardia dollaria maksava moottoriteiden peruskorjausohjelma.
Maaliskuussa 2009 silloinen pääministeri Taro Aso julkaisi suunnitelman alentaa tietullit 1 000 jenin suuruiseksi viikonloppuisin ja kansallisina pyhäpäivinä. Arkisin tietulleja alennettaisiin noin 30 prosenttia. National Expressway Construction Associationin mukaan 4,41 miljoonaa ajoneuvoa käyttää Japanin moottoritieverkkoa päivittäin, ajaen keskimäärin 43,7 kilometriä.
Suuri osa uusista kansallisista moottoriteistä on rakennettu tai suunniteltu rakennettavaksi uudella Direct Control Systemillä, jossa Japanin hallitus ja paikallishallitukset rahoittavat moottoritien, joka on avaamisesta asti ilmainen käyttäjille.
Standardit
Kansalliset moottoritiet (高速自動車国道 Kōsoku Jidōsha Kokudō) muodostavat suurimman osan Japanin moottoritieverkosta. Japanin moottoritieverkko muodostaa yhtämittaisen moottoritieyhteyden Honshūn pohjoisosassa sijaitsevan Aomorin kaupungin ja Kyūshūn eteläosassa sijaitsevan Kagoshiman kaupungin välillä sekä yhdistää Shikokun saaren muihin saariin kolmea moottoritiesiltaa pitkin. Lisäksi Hokkaidōn ja Okinawan saarella on oma moottoritieverkkonsa, joka ei ole yhteydessä muuhun moottoritieverkkoon. Hokkaidōsta on tosin Shinkansen-yhteys pääsaarelle, ja myös moottoritietunnelia pääsaarelle sekä Venäjään kuuluvalle Sahalinin saarelle on harkittu. Jos pääsaarelle rakennetaan joskus tunneli, ulottuu yhtenäinen moottoritie (joskin pääosin Hokkaidōn saarella vain 1+1-kaistainen) Wakkanain kaupungista Kagoshiman kaupunkiin. Myös Japanin ja Korean välille on suunniteltu moottoritie- ja rautatietunnelia. Tämäntyyppinen tunneli yhdistäisi Japanin moottoritieverkon muun Euraasian moottoritieverkkoihin muodostaen muiden maiden moottoritiesuunnitelmien toteutuessa lopulta jatkuvan moottoritieyhteyden WakkanaistaPortugalin länsirannikolle (KiinanDandongista länteen on jo suunnittella tai toteutunut moottoritieyhteys).
Suurin osa moottoriteistä on nelikaistaisia ja varustettu keskialueella ja kaiteella. Jotkut moottoritiet kaupunkialueiden lähellä ovat kuusi- tai jopa kahdeksankaistaisia, ja useat maaseudulla olevat moottoritiet ovat (tai olivat alun perin) vain kaksikaistaisia, joissa ohittaminen on sallittu vain ohituskaistoilla ja joissa on keskikaide. Kaikilla kaksikaistaisilla osuuksilla on varaus nelikaistaistukseen liikennemäärien niin salliessa.
Nopeusrajoitus on pääsääntöisesti nelikaistaisilla osuuksilla 100 km/h ja vähimmäisnopeus 50 km/h. Ajoneuvot, joiden rakenteellinen nopeus on alle 50 km/h, kuten traktorit ja mopot, on kielletty moottoriteiltä. Lähes kaikki moottoritiet on varustettu vaihtuvilla nopeusrajoituksilla, joita voidaan alentaa väliaikaisesti (huonon kelin ja liikenteen takia) tai pysyvästi (kohonneen onnettomuusriskin alueilla). Kaksikaistaisilla moottoriteillä on yleensä 70 km/h nopeusrajoitus, joskin uusimmilla osuuksilla on kokeiltu ja tällä hetkellä käytössä pysyvästi 80 km/h nopeusrajoitus. Vuonna 2017 alkoi kokeilu moottoriteillä E1A ja E4 nopeusrajoituksen nostamisesta lukemaan 110 km/h. Vuonna 2019 nopeusrajoitus korotettiin näillä osuuksilla lukemaan 120 km/h. Uudet korkeammat nopeusrajoitukset saattavat yleistyä tulevaisuudessa muillakin Japanin moottoriteillä.
Moottoriteiden varsilla on useita levähdysalueita (joissa on yleensä vain vessat, kioski, kahvila tai pieni kauppa) sekä palvelualueita (joissa on yleensä myös huoltoasema, ravintola tai jopa hotelli). Kaksikaistaisilla vähäliikenteisillä moottoriteillä on yleensä vain levähdysalueita, ja niitäkin harvassa.
Tietullit
Suuri osa Japanin moottoriteistä on maksullisia (joskin suuri osa äskettäin avatuista moottoriteistä on ilmaisina). Maksulliset valtakunnalliset moottoritiet ovat muihin maihin verrattuna kalliita käyttää, esimerkiksi noin 325 kilometrin mittainen matka Tokiosta Nagoyaan maksaa 7 100 jeniä henkilöautolle.
Tietullit perustuvat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta pääsääntöisesti ajettuun matkaan ja sisältävät 150 jenin kiinteän vähimmäishinnan. Moottoritielle ajettaessa otetaan lippu, joka annetaan moottoritieltä poistuttaessa ja maksettaessa joko virkailijalle tai syötetään automaattiin. Lisäksi käytössä on ETC-järjestelmä, jota käytettäessä ajetaan erillisille kaistoille tietulliasemalla. ETC-järjestelmä veloittaa tiemaksun automaattisesti eikä vaadi pysähtymistä. Kaikki tiemaksut pyöristetään 50 jenin suuruiseksi ja niihin sisältyy kulutusvero. Jos tulliasemien välillä on voinut käyttää useampaa eri reittiä, veloitetaan tiemaksu aina lyhimmän reitin mukaan.
Ajoneuvo
Hinta ¥/km
Pieni auto tai moottoripyörä
19,68
Henkilöauto
24,60
Pieni kuorma-auto
29,52
Suuri kuorma-auto
40,59
Ajoneuvoyhdistelmä (suuri)
67,65
Tienumerointi
Japanin moottoritiet olivat alun perin numeroimattomia, ja niillä oli pitkään vain nimet. Vasta 24. lokakuuta 2016 Japanin maa-, infrastruktuuri-, liikenne- ja turistiministeriö (MLIT) julkaisi tienumerointijärjestelmän kansallisille moottoriteille.
Moottoriteiden numero alkaa E-kirjaimella ja kehämoottoriteiden C-kirjaimella. C-kirjaimella alkavat numerot voivat esiintyä useilla kaupunkialueilla.
Moottoritiet on numeroitu sen mukaan, mitä valtatietä ne seuraavat, esim. Tokion ja Osakan välistä valtatietä 1 seuraava moottoritie on numeroltaan E1. Numerot E59-E79 on annettu moottoriteille, jotka eivät seuraa mitään kaksinumeroista valtatietä. Nämä on numeroitu alkaen pohjoisesta etelään. Numerot E80-E99 ovat aiemmin valtakunnalliseen moottoritieverkkoon kuulumattomille moottoriteille, jotka lisättiin verkkoon vuonna 2016.
Päävaltateiden 1-5 reittiä seuraa useampi moottoritie, joista uudempi moottoritie on numeroitu numerolla ExA, esim. Tokion ja Aomorin välistä valtatietä 4 seuraa pohjoisosissa kaksi eri reittiä, Kosakan kautta kulkeva vanhempi pääreitti E4 ja Hachinohen kautta kulkeva uudempi sivureitti E4A.
Luettelo
Luettelo Japanin valtakunnallisista moottoriteistä
