Paavi Pius V nimitti hänet Auxerren piispaksi, jossa hän jatkoi piispan töidensä ohella käännösten tekemisiä. Hän kiinnitti erityisesti huomiota Plutarkhoksen tekstien kääntämiseen ja muut kirjoittajat olivat hänelle toissijaisia. Amyotin käännösten kieli ja tyyli tekivät hänestä suositun ja vaikutusvaltaisen. Montaigne ylisti hänen kielenkäyttöä ja Shakespeare käytti hänen töitään lähteenä roomalaisnäytelmiinsä (Antonius ja Kleopatra, Coriolanus ja Julius Ceasar).[1]
