Henrik III (ransk. Henri III); (19. syyskuuta 1551 Fontainebleun linna – 2. elokuuta 1589 Saint-Cloud, Ranskan kuningaskunta) oli Ranskan kuningas vuosina 1574–1589.[1]
Hänet valittiin Puolan kuninkaaksi vuonna 1573, mutta veljensä Kaarle IX:n kuoltua hän palasi Ranskaan ja hänet kruunattiin Ranskan kuninkaaksi vuonna 1575.[2]
Suku
Hän oli kuningas Henrik II:n ja Katariina de’ Medicin kolmanneksi vanhin poika.[2] Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista vanhemmat veljet Frans II ja Kaarle IX olivat olleet ennen häntä kuninkaina, vanhin sisar Elisabet avioitui Espanjan kuningas Filip II:n kanssa, Claudesta tuli Lothringenin herttuatar ja Margueritesta Ranskan kuningatar sekä kirjailija.
Kuningas
Henrik III:n päätavoite oli aluksi johtaa hugenotteja vastaan käytyjä Ranskan uskonsotia, joissa hän menestyikin Jarnacin ja Moncontourin taisteluissa vuonna 1569, mutta olosuhteiden myötä hän siirtyi lopulta protestanttien puolelle. Jo ennen kuningaskauttaan hän oli avustanut äitiään tämän vuonna 1572 järjestämässä hugenottien joukkomurhassa, pärttylinyön verilöylyssä. Vuonna 1576 Henrik III kuitenkin antoi asetuksen, joka soi jonkin verran myönnytyksiä hugenoteille. Tämä sai katoliset aateliset muodostamaan Katolisen liigan Henrik III:n myönnytyspolitiikkaa vastaan, ja se saikin kuninkaan luopumaan luvatuista myönnytyksistä.[2]
Vuonna 1584 kuninkaan nuorin veli ja kruununperijä, Anjoun herttua François kuoli. Frankkien ikivanhan ”perustuslain” Lex Salican mukaan uusi kruununperijä oli Ludvig IX:n jälkeläinen Navarran kuningas Henrik, joka oli protestantti. Katolinen liiga, johtajananaan Henri Guise muodostettiin uudestaan, tällä kertaa tavoitteenaan estää Henrik Navarralaisen Ranskan kuninkuus. Guise pakotti Henrik III:n hylkäämään Henrik Navarralaisen oikeuden kruunuun, ja syttyi niin sanottu kolmen Henrikin sota, jonka osapuolina olivat Henrik III, Henrik Navarralainen ja Henri Guise.[2]
Navarran kuningas Henrik voitti Henrik III:n taistelussa vuonna 1587. Henri Guise piti Henrik III:tta liian heikkona vastustamaan Henrik Navarralaista ja protestanttisuutta, ja lietsoi kapinan tätä vastaan. Guise antoi Henrik III:n paeta Pariisista tämän luvattua luopua vallasta. Pian tämän jälkeen Henrik III murhautti Guisen, mikä vain lisäsi katolisten kapinamieltä. Henrik III liittoutui nyt Navarran kuningas Henrikin kanssa, ja yritti valloittaa Pariisin takaisin. Piirityksen aikana Saint-Cloudessa fanaattinen dominikaanimunkki Jacques Clément puukotti Henrik III:tta 1. elokuuta 1589 johon tämä kuoli seuraavana päivänä.[2]
Avioliitto
Henrik avioitui Lorrainen herttuatar Louisen (1553–1601) kanssa, jonka hän oli valinnut itse puolisokseen. Heidät vihittiin 17. huhtikuuta 1575, kaksi päivää Henrikin kruunajaisten jälkeen. Henrikin äiti leskikuningatar Katariina de' Medici dominoi hovissa, eikä Louise saanut koskaan virallista kuningattaren asemaa. Lisäksi hänen syntyperäänsä ei pidetty kyllin ylhäisenä Ranskan kuningattarelle. Henrik vietti aikaansa lähinnä hovinsa kanssa, avioliitto oli onneton ja jäi lapsettomaksi.
Perintö
Henrik III oli viimeinen Valois-suvun kuningas. Koska hänellä ei ollut laillisia miespuolisia jälkeläisiä tai elossa olevaa veljeä, häntä seurasi valtaistuimelle Bourbon-sukuinen Navarran kuningas Henrik hallitsijanimellä Henrik IV.
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| | Kansainväliset | |
|---|
| | Kansalliset | |
|---|
| | Taiteenala | |
|---|
| | Henkilöt | |
|---|
| | Muut | |
|---|
|
.svg){kind=small}
