Stove opiskeli filosofiaa Sydneyn yliopistossa, ja sai vaikutteita muun muassa John Andersonilta ja tämän realismista. Hän opetti sekä New South Walesin yliopistossa (vuodesta 1952) että Sydneyn yliopistossa (vuodesta 1960). Stove jäi eläkkeelle vuonna 1987. Hän teki itsemurhan 66-vuotiaana kärsittyään ruokatorven syövästä.
Stove kritisoi lisäksi platonismin vaikutusta, marxismia, feminismiä[1] ja postmodernismia. Stove oli myös sosiobiologian kriitikko. Kirjassaan Darwinian Fairytales hän kuvasi sitä uudeksi uskonnoksi, jossa geenit esittävät jumalten osaa[2]. Stoven kiistellyistä näkemyksistä ovat esimerkkeinä artikkelit ”The Intellectual Capacity of Women” ja ”Racial and Other Antagonisms” (julkaistu teoksissa Cricket versus Republicanism ja Against the Idols of the Age).
Teoksia
Probability and Hume’s Inductive Scepticism. Oxford: Clarendon, 1973.
Popper and After. Four Modern Irrationalists. Oxford: Pergamon, 1982.
The Rationality of Induction. Oxford: Clarendon, 1986.
The Plato Cult and Other Philosophical Follies. Oxford: Blackwell, 1991.
Cricket versus Republicanism. (Toimittaneet James Franklin & R. J. Stove) Sydney: Quakers Hill Press, 1995.
Darwinian Fairytales. Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution. Aldershot: Avebury Press, 1995.
Against the Idols of the Age. (Toimittanut Roger Kimball) New Brunswick (US); London (UK): Transaction, 1999.
On Enlightenment. (Toimittanut Andrew Irvine) New Brunswick (US); London (UK): Transaction, 2002.
Lähteet
↑Teichman, Jenny: The Intellectual Capacity of David Stove. Philosophy, 2001, 76. vsk. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi)
↑Stove, David: A New Religion The Royal Institute of Philosophy. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
