Postmoderni filosofia

Postmodernismi

---

Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.

Pääartikkelit

Postmoderni filosofia | Postmoderni taide | Postmodernismi (arkkitehtuuri) | Postmoderni kirjallisuus

Aiheet

Dekonstruktio | Kriittinen teoria | Memphis-ryhmä | Oulun koulu

Tekijät

Jean Baudrillard | Pierre Bourdieu | Rosi Braidotti | | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Paul Feyerabend | Michael Graves | Hans Hollein | Philip Johnson | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Jarmo Mäkilä | Reima Pietilä | Kimmo Sarje | Ettore Sottsass | James Stirling

Postmoderni filosofia on eklektinen ja vaikeasti tavoitettava liike, jota luonnehtii länsimaisen filosofian kritiikki. Se alkoi mannermaisen filosofian kritiikkinä, ja sai vaikutteita fenomenologiasta, strukturalismista ja eksistentialismista, mukaan lukien Søren Kierkegaard ja Martin Heidegger. Se sai vaikutteita myös Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian kritiikistä analyyttistä filosofiaa kohtaan.

Postmoderni filosofia sanoo olevansa kriittinen dualistista ajattelua kohtaan, väittäen sen hallitsevan länsimaista metafysiikkaa ja humanismia.^lähde? Postmoderni skeptismi suuntautuu esimerkiksi siihen, että filosofi voisi erottaa tietoa tietämättömyydestä, sosiaalista edistystä takaisinpäin menemisestä, valtaa alistamisesta tai läsnäoloa poissaolosta.^{kenen mukaan?} Kriitikoille postmoderni skeptismi näyttäytyy kuitenkin relativismina tai nihilisminä.^{kenen mukaan?} Postmodernismin puolustajat katsovat eron olevan siinä, että siinä missä relativismi ja nihilismi hylkäävät merkityksen ja auktoriteetin, postmoderni filosofia nähdään yleisesti avoimuutena odottamattomista paikoista nousevalle merkitykselle tai auktoriteetille.

Postmoderni filosofia on ennen kaikkea tuottanut paljon kriittisen teorian kirjallisuutta. Sen lisäksi siihen voidaan lukea dekonstruktionistista filosofiaa sekä erilaisia "jälki-" tai "post-" -etuliitteellä varustettuja suuntauksia, kuten jälkistrukturalismi, postmarxismi ja postfeminismi.

Historia

Varhaiset vaikutteet

Postmoderni filosofia sai alkunsa ensi sijassa Ranskassa 1950- 1960- ja 1970-luvuilla. Siihen vaikuttivat kuitenkin myös varhaisempien 1900-luvun alkupuolen filosofien kirjoitukset, mukaan lukien fenomenologistit Edmund Husserl ja Martin Heidegger, psykoanalysti Jacques Lacan, strukturalisti Roland Barthes ja jossain määrin myös loogikko Ludwig Wittgenstein. Postmoderni filosofia sai vaikutteita myös taiteesta, erityisesti Marcel Duchamp ja kollaasitaiteilijoilta.

Varhaiset postmodernit filosofit

Vaikutusvaltaisimpia varhaisia postmoderneja filosofeja olivat Michel Foucault, Jean-François Lyotard ja Jacques Derrida. Foucault lähestyi postmodernia filosofiaa historiallisesta näkökulmasta, rakentaen strukturalismille, mutta samalla hylkäämällä strukturalismin palauttamalla historian länsimaiseen ajatteluun ja horjuttamalla samalla sen filosofisten rakenteiden vakautta. Hän myös tutki, kuinka tietoa määritellään ja muutetaan voimaa käyttämällä.

Yhdysvalloissa tunnetuin postmodernisti on Richard Rorty, joka oli alun perin analyyttisen koulukunnan filosofi. Hän uskoi, että yhdistämällä Donald Davidsonin käsitteellisen skeeman ja empiirisen sisällön välisen dualismin kritiikin Willard Van Orman Quinen analyyttisen ja synteettisen eron kritiikkiin oli mahdollista hylätä näkemys mielestä todellisuuden tai ulkoisen maailman peilinä. Hän katsoi, ettei totuus ollut "tuolla ulkona" vaan kielessä, ja kieli oli mitä tahansa mikä palveli meitä tietyllä hetkellä. Tästä seuraa, ettei muinaisia kieliä voinut aina kääntää nykyisille kielille. Davidsonia ei yleensä lueta postmodernistiksi, vaikkakin hän ja Rorty ovat myöntäneet, ettei heidän ajattelujensa välillä ole juurikaan eroja.^[1][2]

Lyotardin teokset ovat käsitelleet lähinnä kertomusten roolia kulttuurissa, ja erityisesti sitä kuinka tämä rooli on muuttunut kun olemme jättäneet moderniteetin ja astuneet "jälkiteollisiin" tai postmoderneihin oloihin. Hän katsoi, että modernit filosofiat eivät oikeuttaneet totuusväittämiään loogisilla tai empiirisillä perusteilla, niin kuin ne itse väittivät, vaan pikemminkin hyväksyttyjen tietoa tai maailmaa koskevien kertomusten (tai "metakertomusten") pohjalta — sama mitä Wittgenstein kutsui "kielipeleiksi". Hän esitti edelleen, että postmoderneissa oloissamme nämä metakertomukset eivät enää kyenneet oikeuttamaan totuusväittämiä. Hän esitti, että modernien metakertomusten romahtaessa ihmiset kehittävät uuden "kielipelin" — sellaisen joka ei esitä absoluuttisia totuusväittämiä vaan ylistää sen sijaan jatkuvasti muuttuvien suhteiden (ihmisten kesken, ihmisten ja maailman välillä) maailmaa.

Derrida, dekonstruktion isä, harjoitti filosofiaa eräänä tekstikritiikin muotona. Hän kritisoi länsimaista filosofiaa siitä, että se omi "läsnäolon" ja "logoksen" käsitteet, vastakohtana poissaololle ja merkinnöille tai kirjoituksille. Derrida katsoi näin dekonstruoineensa länsimaisen filosofian muotoilemalla kulttuurin lisääntyvien merkintöjen ja kirjoitusten paloitelluksi verkoksi, jossa tekijä eli kirjoittaja on poissa.

Vaikka Derrida ja Foucault mainitaan usein postmoderneina filosofeina, molemmat ovat hylänneet useita toistensa näkemyksiä. Kuten Lyotard, he ovat skeptisiä absoluuttisten tai universaaleien totuusväittämien suhteen. Päinvastoin kuin Lyotard, Derrida ja Foucault ovat (tai vaikuttavat olevan) kuitenkin melko pessimistisiä kaikkien uusien kielipelien emansipatoorisista väitteistä. Tämän vuoksi heidät voisi luokitella ennemmin jälkistrukturalisteiksi kuin postmoderneiksi.

Postmodernismi ja jälkistrukturalismi

Postmoderni filosofia muistuttaa hyvin paljon jälkistrukturalismia. Jotkut, erityisesti niiden vastustajat, katsovat helposti niiden olevan samoja asioita, jotkut taas lukevat ne erillisiksi.

Kritiikki

Postmodernismin arvostelijoiden mukaan monet postmodernistit hylkäävät ajattelun ja keskustelun järkiperäisyyden arvioinnin tunnusmerkit. Tämä johtaa heidän mukaansa siihen, että lopulta kuka tahansa voi sanoa tai tehdä mitä vain. Postmodernismin on väitetty johtavan vaaralliseen relativismiin, jossa totuus, järki ja moraali ovat kokonaan suhteellisia.^{[3] [4][5]}

Filosofi Roger Scruton kirjoitti aiheesta: "Kirjoittaja, joka sanoo, ettei ole totuuksia tai että kaikki totuudet ovat 'vain suhteellisia', pyytää, ettet usko häneen. Joten en usko."^[6] Dick Hebdige luettelee toisiinsa täysin liittymättömiä, postmodernismina pidettyjä asioita osoittaakseen, että postmodernismi on niin epämääräinen käsite, ettei se tarkoita mitään.^[7]

Noam Chomsky sanoi, että postmodernismi ei tarkoita mitään, koska se ei lainkaan lisää analyyttistä eikä empiiristä tietämystä. Hän kysyy, mikseivät postmodernistit vastaa kysyttäessä "mitkä ovat heidän teorioittensa periaatteet, mitkä ovat niiden todisteet, mitä sellaista ne selittävät, mikä ei ollut entuudestaan ilmeistä ... Jos (tähän) ei pystytä vastaamaan, kannattaa lukea Humen neuvo sellaiseen: 'liekkeihin'."^[8]

Professori Alan Sokal julkaisi vuonna 1996 Social Text -lehdessä artikkelin täynnä hölynpölyä^[9] postmodernististen artikkelien tyyliin kirjoitettuna ja kuvasi jälkeenpäin tekoaan huiputukseksi. Lehti hyväksyi artikkelin, jossa hän muun muassa väitti kvanttifysiikan olevan syvällisesti postmodernin tietoteorian mukaista esittämättä yhtään perustelua tälle väitteelle.^[10][11] Filosofi Thomas Nagel tuki Sokalia ja sanoi hänen kirjansa koostuvan pitkälti "kuuluisien ranskalaisten intellektuellien kirjoittamasta tieteellisestä siansaksasta ja oudon kärsivällisistä selityksistä siitä, miksi ne ovat siansaksaa."^[12]

Katso myös

• Cynical Theories
• Postmodernismi
• Tieteiden sota

Lähteet

1. An interview with Rorty
2. Davidson, D., 1986, "A Coherence Theory of Truth and Knowledge," Truth And Interpretation, Perspectives on the Philosophy of Donald Davidson, ed. Ernest LePore, Basil Blackwell, Oxford, afterwords.
3. Hallamaa, Jaana ym.: Filosofian Odysseia, s. 180–181, 199. Helsinki: Edita, 2005. ISBN 951-37-4332-2
4. Sokal, Alan D. & Bricmont, Jean: Fashionable nonsense: Postmodern intellectuals' abuse of science. New York: Picador, 1998. ISBN 0-312-19545-1 (englanniksi)
5. Penttilä, Risto E. J.: Miksi nettikeskustelu karkaa käsistä? Helsingin Sanomat. 14.10.2011. Viitattu 21.10.2011.
6. Scruton, Roger: Modern philosophy: an introduction and survey. New York: Penguin Books, 1996. ISBN 0-14-024907-9
7. Dick Hebdige: ”Postmodernism and "the other side"”, Cultural Theory and Popular Culture: A reader. (toimittanut John Storey) Lontoo: Pearson Education, 2006.
8. Noam Chomsky on Post-Modernism Bactra.
9. Alan D. Sokal: Transgressing the Boundaries: Toward a Transformative Hermeneutics of Quantum Gravity. Social Text, 1996, 46–47. vsk, nro 46/47, s. 217–252. doi:10.2307/466856 JSTOR:466856 Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 19.5.2017.
10. Alan D. Sokal: A Physicist Experiments with Cultural Studies. Lingua Franca, 5.6.1996. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 5.10.2007.
11. Karsten Jedlitschka: Guenter Lewy, Harmful and Undesirable. Book Censorship in Nazi Germany. Oxford, Oxford University Press 2016. Historische Zeitschrift, 2018, 307. vsk, nro 1, s. 274–275. doi:10.1515/hzhz-2018-1368 ISSN 2196-680X S2CID:159895878
12. Thomas Nagel: Concealment and Exposure & Other Essays, s. 164. Oxford University Press, 2002. ISBN 978-0-19-515293-7 Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta

• Appignanesi, Richard ym.: Postmodernismi vasta-alkaville ja edistyville. ((Postmodernism for beginners, 1998.) Suomentanut Raija Keni) Helsinki: Jalava, 1998. ISBN 951-887-131-0
• Terry Eagleton, The Illusions of Postmodernism, 1996
• Stove, David: Scientific irrationalism: Origins of a postmodern cult. New Brunswick; London: Transaction, 2001. ISBN 0765800632 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kritikos: journal of postmodern cultural sound, text and image (englanniksi)

1900-luvun filosofiset koulukunnat

Analyyttinen filosofia	Positivismi Pragmatismi Looginen empirismi
Mannermainen filosofia	Hermeneutiikka Fenomenologia Eksistentialismi Strukturalismi Jälkistrukturalismi Postmodernismi
Marxilainen filosofia	Frankfurtin koulukunta Radikaalifeminismi
Muut	Tomismi Uustomismi