Postmoderni kirjallisuus on käsite, jota alettiin käyttää 1960-luvulla yhdysvaltalaisessa kirjallisuuden tutkimuksessa.[1] Postmoderni kirjallisuus on korostanut kirjallisen todellisuuden keinotekoisuutta muun muassa itsensä tiedostavan sepitteellisyyden eli metafiktion kautta. Yhdysvaltalaisessa kirjallisuudessa postmodernismia edustavat esimerkiksi Kurt Vonnegut, John Barth ja Donald Barthelme.[1] Eurooppalaisen postmodernistisen kirjallisuuden edustajia ovat esimerkiksi Peter Ackroyd, Italo Calvino, Angela Carter, John Fowles, Günter Grass, Umberto Eco ja Orhan Pamuk.[2]
Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-luvulla syntynyt language-runous on postmodernistisen lyriikan näkyvin muoto. Sitä määrittää kielen itsensä tuominen runouden aiheeksi.[3]
Teorian perusteet
Postmodernismi vastusti modernismin tarkkarajaisuutta, tiukkaa muodollisuutta ja yhdisteli eri aikakausien tyylejä estottomasti. Tyypillistä postmodernismin ajan kirjallisuudelle on intertekstuaalisuuden käyttäminen, eli viittaukset toisiin teoksiin. Todellisuuden ja fiktion, korkean ja matalan kulttuurin sekoittuminen sai alkunsa, sekä erilaisia tyylejä ja tekstilajeja sekoitettiin vapaammin. Tekstit ja merkit tulivat lajien ja muodollisten erojen tilalle. Muita yleisiä piirteitä postmodernismin ajan kirjallisuudelle ovat parodia, pastissi, leikillisyys ja sirpaleisuus. Ajan näkyvimpiä lajeja ovat jännitys- ja muu aiemmin marginaalinen kirjallisuus. Kirjallisuudessa postmodernismi on hyvin vaikeasti määriteltävä, sillä se perustuu ajatteluun siitä, että minkäänlaista järjestystä ei ole vaan kirjailija tulee antautua erilaisten tulkintojen vietäväksi.
Postmodernismi laajempana ilmiönä
Postmodernismi on myös selvästi kirjallisuutta laajempi kulttuuri-ilmiö. Siihen kuuluu ironinen ja irrallinen tyyli, sillä kirjailijat yrittivät kuvata kaoottista maailmaa valtavalla määrällä eri tapoja. Näistä esimerkkeinä ovat toisiinsa täysin riippumattomien henkilöiden, juonenkäänteiden tai toimijoiden vastakkainasettelu, joilla kertomus katkaistaan tai joilla siihen luodaan epäjärjestystä. Muita keinoja ovat tarinan kertojien ja näkökulmien vaihtelu sekä tekstin keinotekoisuuden korostaminen, ja näiden kaikkien tarkoituksena on tekstin lineaarisuuden rikkominen.
Erilaiset poliittiset ja historialliset muutokset vaikuttivat vahvasti tyylikauden muutoksiin. Se liitetään myös jälkiteolliseen yhteiskuntaan ja elämäntapaan, jonka arvoja joukkotiedotusvälineet ja kulutus säätelevät.
Postmodernismia marxilaisista lähtökohdista on tutkinut Fredric Jameson.[4]
Postmodernistisia kirjailijoita
Lähteet
- ↑ a b c d Hakusana postmodernismi teoksessa Suomalainen tietosanakirja 6, n–reum. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-4471-0
- ↑ Klaus Brax, Unhoon jääneiden huuto. Kolme tutkielmaa postmodernista historiallisesta romaanista. Helsinki: Avain 2017, s. 16-18.
- ↑ Haapala, Vesa ym.: Särmä. Suomen kieli ja kirjallisuus, s. 159. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-28914-2
- ↑ Veera Kiurujoki, ”Kilpajuoksu päättyy yhteiseen maaliintuloon”: Postmoderni myöhäiskapitalismin kritiikki Harry Salmenniemen teoksessa Texas, sakset, pro gradu, Oulun yliopisto 2015
- ↑ Polvinen, Merja: Catherynne M. Valente: Hirviöiden puolestapuhuja. Tähtivaeltaja, 4/2012, s. 11–18.
- ↑ John N. Duvall (May 29, 2008). The Cambridge Companion to Don DeLillo. Cambridge University Press. p. 13. ISBN 978-1-139-82808-6.
- ↑ The Poetics of Postmodern Subversion: The Politics of Writing in William S. Burroughs's "The Western Lands"
Frederick M. Dolan
Contemporary Literature
Vol. 32, No. 4 (Winter, 1991), pp. 534-551
Published By: University of Wisconsin Press
Kirjallisuutta
- Brax, Klaus: Unhoon jääneiden huuto. Kolme tutkielmaa postmodernista historiallisesta romaanista. Helsinki: Avain, 2017.
- McHale, Brian: Postmodernist Fiction. London and New York: Routledge, 1987.
- Hutcheon, Linda: A Poetics of Postmodernism: History, Theory, Fiction. London and New York: Routledge, 1988.
- Hutcheon, Linda: The Politics of Postmodernism. London and New York: Routledge, 1989.
- Vartiainen, Pekka: Postmoderni kirjallisuus: Länsimaisen kirjallisuuden historia 1945–2000. Helsinki: Avain, 2013. ISBN 978-951-692-793-3
