Cary Grant

Cary Grant
Cary Grant elokuvan Vaarallisia valheita promokuvassa, 1941.
Henkilötiedot
Syntynyt	18. tammikuuta 1904 Bristol, Englanti, Iso-Britannia
Kuollut	29. marraskuuta 1986 (82 vuotta) Davenport, Iowa, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Virginia Cherrill (1934–1935) Barbara Hutton (1942–1945) Betsy Drake (1949–1962) Dyan Cannon (1965–1967) Barbara Harris (1981–1986)
Näyttelijä
Aktiivisena	1932–1966
Palkinnot
Oscar-kunniapalkinto
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.legendarycarygrant.com
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Cary Grant (syntyään Archibald Alexander Leach; 18. tammikuuta 1904 Bristol, Englanti, Iso-Britannia – 29. marraskuuta 1986 Davenport, Iowa, Yhdysvallat) oli englantilaissyntyinen näyttelijä. Hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1942. Grant kuului 1930-luvulta lähtien Hollywoodin kirkkaimpiin tähtiin. Hänet tunnettiin komediatähtenä sekä Alfred Hitchcockin luottonäyttelijänä.

Varhainen elämä

Cary Grant syntyi 18. tammikuuta 1904 Bristolin satamakaupungissa Englannissa. Hän sai nimekseen Archibald Leach, ja häntä kutsuttiin Archieksi. Hänen isoveljensä kuoli nuorena. Grant oli 10-vuotias, kun hänen äitinsä Elsie suljettiin mielisairaalaan. Poika asui sen jälkeen yhdessä isänsä Eliasin ja isoäitinsä kanssa.^[1] Grantin äiti vapautettiin laitoksesta parinkymmenen vuoden jälkeen, minkä jälkeen äiti ja poika pitivät toisiinsa tiiviisti yhteyttä.^[2]

Kouluikäisenä Grant oli kiinnostunut sähkötekniikasta. Hän pääsi 13 vuoden ikäisenä sähköteknikon apulaisena vaudevilleteatterin näyttämön taakse ja alkoi haluta näyttelijäksi. Hän pääsikin akrobaattista huumoria ja pantomiimia esittävän Bob Penderin vaudevilleseurueen riveihin, mutta ennen ensimmäistä esiintymistään hänen isänsä haki hänet takaisin kouluun, sillä poika oli lain mukaan liian nuori tekemään työtä.^[3]

Ura teatterissa

Näyttelijänurasta haaveillut Grant alkoi laiminlyödä koulunkäyntiään, ja hänet erotettiin koulusta ennen 14-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän palasi Penderin kiertävään seurueeseen harjoittelemaan ja esiintymään. Grantin roolina oli naurattaa katsojia tanssimalla, kaatuilemalla ja kävelemällä korkeilla puujaloilla. Vuosina 1919–1920 Grant esiintyi seurueen mukana kiertueilla Euroopassa ja Lähi-idässä ja kävi aina Kiinassa asti.^[4]

Penderin seurue teki kesällä 1920 kiertueen Yhdysvalloissa, ja elokuussa Grant esiintyi ensi kertaa New Yorkissa, Good Times -nimisessä vaudevilleshow’ssa maailman suurimmassa teatterissa Hippodromessa. Keväällä 1921 seurue teki kiertueen sisämaassa ja palasi New Yorkiin esiintymään. Kun kiertue päättyi vuonna 1922, Grant päätti jäädä Yhdysvaltoihin ja jäi asumaan Manhattanille. Hän sai aluksi töitä kävelevänä mainostauluna, joka markkinoi huvipuistoa puujaloilla kävellen. Hän sai myös pieniä lavarooleja, kuten Better Times -revyystä keväästä 1922 huhtikuuhun 1923.^[5]

Grant alkoi saada puherooleja vuonna 1923. Hän esitti seuraavien vuosien aikana yleensä vakavan tai komean miehen roolia hupinäytelmissä. Hän palasi kahdeksi vuodeksi Englantiin, missä hän kiersi Nightingale Players -teatteriryhmän mukana. Hän otti laulutunteja ja sai pieniä rooleja musikaaleissa. Näihin aikoihin hän kehitti itselleen vähäeleisen ja elegantin lavapersoonan, josta tuli hänen tavaramerkkinsä myöhemmällä elokuvaurallaan.^[6]

Grant teatteriaikoinaan noin vuonna 1930.

Grant palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1927 ja pääsi teatterituottaja Reggie Hammersteinin riveihin. Hän sai ensimmäisen Broadway-roolinsa musiikkidraamassa Golden Dawn. Tässä puoli vuotta pyörineessä näytelmässä hän esitti australialaista sotavankia ja hänellä oli vain yksi repliikki. Sitä seurasi vuonna 1928 rooli lyhytikäisessä musikaalikomediassa Polly, jossa hän esitti rikasta seurapiiriplayboyta. Hammerstein myi Grantin sopimuksen Lee ja J. J. Shubertille, jotka antoivat hänelle ison roolin Broadwayn musiikkikomediassa Boom Boom tammikuussa 1929. Näytelmässä Wonderful Night Grant sai lauluroolin. Lokakuun 1929 pörssiromahduksen jälkeisinä vuosina teatteritöitä oli vaikea saada, ja vuonna 1931 Grant sai töitä ainoastaan Shubertin musikaalituotannoissa St. Louisissa. Palattuaan New Yorkiin hän pääsi isoon rooliin musikaalinäytelmässä Nikki. Sen esitysten loputtua Grant lähti Hollywoodiin tavoittelemaan uraa elokuvissa.^[7]

Ura elokuvissa

Grant sai joulukuussa 1931 Paramountilta viisivuotisen elokuvasopimuksen. Samalla hän vaihtoi teatterissa käyttämänsä nimen Archie Leach esiintyjänimeen Cary Grant. Fay Wray ja John Monk Saunders olivat ehdottaneet Paramountille Grantin nimeksi ”Cary Lockwood”. Koska Hollywoodissa oli jo Lockwood-niminen näyttelijä, eräs Paramountin johtaja valitsi puhelinluettelosta poimitusta nimilistasta nimen ”Grant”. Nimen samankaltaisuus näyttelijätähtien Clark Gablen ja Gary Cooperin nimien kanssa katsottiin hyväksi enteeksi.^[8]

Paramount maksoi Grantille aluksi 450 dollaria viikossa. Se oli hyvä palkka mutta ei enempää kuin mitä Grant oli saanut näyttämöllä. Aluksi Grant sai vain sivurooleja, mutta nopeasti hänestä tuli yksi Hollywoodin kirkkaimmista miestähdistä. Hänen viides elokuvansa oli Vaalea Venus (1932), jossa hän esitti miljonääriä vastanäyttelijänään tähtinäyttelijä Marlene Dietrich. Ensimmäisen pääroolinsa hän sai elokuvassa Hot Saturday (1932).^[9] Tähteyteen Grant nousi Mae Westin vastanäyttelijänä elokuvissa Vaarallinen kaunotar (1933) ja En ole enkeli (1933).^[10]

Paramountin-sopimuksensa loputtua vuonna 1935 Grant siirtyi Columbialle ja RKO:lle. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden valita roolinsa aiempaa vapaammin. Hän alkoi saada pääosia myös komedioissa, kuten elokuvista Veikeä kulkuri (1935), Rouvani sulhanen (1937), Hätä ei lue lakia (1938), Meidän vastaeronneiden kesken (1940) ja Arsenikkia ja vanhoja pitsejä (1941, julkaistu 1944). Hänen vakavampia roolejaan olivat esimerkiksi elokuvissa Vain enkeleillä on siivet (1939), Tavoitteena Tokio (1943) ja Yksinäinen sydän (1944).^[10]

Grant sai Yhdysvaltain kansalaisuuden kesäkuussa 1942 ja otti samalla esiintyjänimensä viralliseksi nimekseen.^[11]

Cary Grant elokuvassa Hätävalhe (1958)

Grantista tuli 1940- ja 1950-luvuilla jännityselokuvaohjaaja Alfred Hitchcockin luottonäyttelijä, ja hän tähditti peräti neljää Hitchcockin elokuvaa: Vaarallisia valheita (1941), Kohtalon avain (1946), Varkaitten paratiisi (1955) ja Vaarallinen romanssi (1959). Hitchcock on kertonut arvostaneensa Grantia enemmän kuin ketään toista näyttelijää.^[12]

Kirjailija Ian Fleming loi agenttihahmo James Bondin Cary Grant mielessään.^[13] Roolia tarjottiinkin Grantille, mutta tämä kieltäytyi.^[14][15]

Grant esiintyi 1950-luvulla kaikkiaan 13 elokuvassa, kuten komediassa Rakas, minä nuorrun (1952) sekä romanttisissa elokuvissa Unohtumaton rakkaus (1957) ja Lemmenlaiva (1958).^[16] Vaarallisen romanssin jälkeen vuonna 1959 Grant oli uransa huipulla. Hänen elokuvissaan kävi paljon katsojia, ja vuonna 1964 Yhdysvaltain elokuvateatterinomistajat äänestivät hänet jo toisen kerran peräkkäin maan myyvimmäksi mieselokuvatähdeksi.^[17]

Grantin viimeinen elokuva oli Kävele, älä juokse (1966). Tultuaan ensimmäistä kertaa isäksi hän päätti keskittyä vanhemmuuteen.^[18] Grant ei lopettamisensa jälkeen näyttäytynyt edes television keskusteluohjelmissa, eikä hän antanut kovinkaan monta haastattelua.^[10] Grant sai edelleen paljon tarjouksia, mutta hän kieltäytyi kaikista hänelle ehdotetuista elokuvarooleista. Hän kertoi ohjaaja Warren Beattylle vuonna 1977, ettei enää nauttisi elokuvien tekemisestä.^[19]

Elokuvien jälkeinen ura ja kuolema

Elokuvauransa jälkeen Grant ryhtyi Fabergé-kosmetiikkayhtiön hajuvesien tuotekehittelijäksi ja markkinamieheksi. Hän myös kierteli työnsä puolesta tavarataloissa tapaamassa johtajia ja myyjiä. Yksittäisiä tuotteita hän ei kuitenkaan koskaan mainostanut.^[20]

Grant nimitettiin vuonna 1975 Metro-Goldwyn-Mayer-elokuvayhtiön johtokuntaan.^[21]

1980-luvulla Grant alkoi tekemään kiertueita Yhdysvaltain pikkukaupungeissa.^[10] Yhdeksänkymmenminuuttinen esitys nimeltä Keskustelu Cary Grantin kanssa alkoi filmimontaasilla Grantin tunnetuimmista elokuvista ja kunnia-Oscarin vastaanotolla. Sen jälkeen Grant astui itse lavalle aplodien saattelemana ja alkoi tuolissaan istuen vastailla yleisön kysymyksiin.^[22]

Grant kuoli aivohalvaukseen 82-vuotiaana vuonna 1986 ollessaan kiertueella.^[23]

Yksityiselämä

Grant oli naimisissa viisi kertaa. Hänen vaimonsa olivat näyttelijä Virginia Cherrill (1934–1935), perijätär Barbara Hutton (1942–1945), näyttelijä Betsy Drake (1949–1962), näyttelijä Dyan Cannon (1965–1968) ja tiedottaja Barbara Harris (1981–1986). Cannonin kanssa hän sai tyttären.^[24]

Grant oli psykedeeliterapian ensimmäisiä kokeilijoita ja puolestapuhujia 1950-luvun lopulla. Hän kertoi kolme vuotta kestäneen LSD-terapian auttaneen häntä pääsemään eroon mielensä sumusta sekä lapsuutensa ja avioliittojensa aiheuttamista traumoista.^[25]

Tunnustukset

Grant sai Oscar-ehdokkuudet parhaasta miespääosasta elokuvissa Muistojen sävel (1941) ja Yksinäinen sydän (1944). Hänelle myönnettiin Oscar-kunniapalkinto vuonna 1969.^[26] Grant sai vuosina 1959–1964 viisi Golden Globe -ehdokkuutta.^[27]

Yhdysvaltain elokuvainstituutti valitsi vuonna 1999 Grantin 1900-luvun toiseksi legendaarisimmaksi mieselokuvanäyttelijäksi Humphrey Bogartin jälkeen.^[28]

Filmografia

Grant vuonna 1973 lopetettuaan jo näyttelemisen.

Elokuvat
Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli
1932	Yö on meidän	This Is the Night	Stephen Mathewson
		Sinners in the Sun	Ridgeway
		Merrily We Go to Hell	Charlie Baxter
	Tunisin yö	Devil and the Deep	luutnantti Jaeckel
	Vaalea Venus	Blonde Venus	Nick Townsend
		Hot Saturday	Romer Sheffield
	Madame Butterfly	Madame Butterfly	luutnantti B. F. Pinkerton
1933	Vaarallinen kaunotar	She Done Him Wrong	kapteeni Cummings
		The Woman Accused	Jeffrey Baxter
	Kunnian kentillä	The Eagle and the Hawk	Henry Crocker
		Gambling Ship	Ace Corbin
	En ole enkeli	I’m No Angel	Jack Clayton
	Liisa Ihmemaassa	Alice in Wonderland	The Mock Turtle
1934		Thirty-Day Princess	Porter Madison III
		Born to Be Bad	Malcolm Trevor
		Kiss and Make-Up	tohtori Maurice Lamar
		Ladies Should Listen	Julian De Lussac
1935	Laulava rouvani	Enter Madame	Gerald Fitzgerald
	Siivet pimeydessä	Wings in the Dark	Ken Gordon
	Uloin etuvartio	The Last Outpost	Michael Andrews
	Veikeä kulkuri	Sylvia Scarlett	Jimmy "Monk" Monkley
1936		Big Brown Eyes	Rikosetsivä Danny Barr
	Lentäjän viimeinen urotyö	Suzy	kapteeni Andre Charville
	Liian paljon rahaa	The Amazing Quest of Ernest Bliss	Ernest Bliss
		Wedding Present	Charlie Mason
1937	Rakastuessa	When You’re in Love	Jimmy Hudson
	Kaupungissa kummittelee	Topper	George Kerby
	New Yorkin valtias	The Toast of New York	Nicholas "Nick" Boyd
	Rouvani sulhanen	The Awful Truth	Jerry Warriner
1938	Hätä ei lue lakia	Bringing Up Baby	tohtori David Huxley
	Vakka kantensa valitsee	Holiday	John "Johnny" Case
1939	Gunga Din	Gunga Din	Kersantti Archibald Cutter
	Vain enkeleillä on siivet	Only Angels Have Wings	Geoff Carter
	Sydämen voitto	In Name Only	Alec Walker
1940	Meidän vastaeronneiden kesken	His Girl Friday	Walter Burns
	Lempivaimoni	My Favorite Wife	Nicholas "Nick" Arden
	Virginialaisia	The Howards of Virginia	Matt Howard
	Skandaalihäät	The Philadelphia Story	C. K. Dexter Haven
1941	Muistojen sävel	Penny Serenade	Roger Adams
	Vaarallisia valheita	Suspicion	John "Johnnie" Aysgarth
1942	Hän tuli yöllä	The Talk of the Town	Leopold Dilg / Joseph
	Paronitar painuu maan alle	Once Upon a Honeymoon	Patrick "Pat" O’Toole
1943	Onnettaren suosikki	Mr. Lucky	Joe Adams / "Joe Bascopolous"
	Tavoitteena Tokio	Destination Tokyo	kapteeni Cassidy
1944	Suurkaupungin pauloissa	Once Upon a Time	Jerry Flynn
	Arsenikkia ja vanhoja pitsejä	Arsenic and Old Lace	Mortimer Brewster
	Yksinäinen sydän	None but the Lonely Heart	Ernie Mott
1946	Häväistysjuttu yöpikajunassa	Without Reservations	Oma itsensä (cameorooli)
	Yö ja päivä	Night and Day	Cole Porter
	Notorious – kohtalon avain	Notorious	T. R. Devlin
1947	Minä näin hänet ensin	The Bachelor and the Bobby-Soxer	Richard "Dick" Nugent
	Piispan vaimo	The Bishop’s Wife	Dudley
1948	Sekamelskahuvila	Mr. Blandings Builds His Dream House	James "Jim" Blandings
	Menkää naimisiin, tytöt!	Every Girl Should Be Married	tohtori Madison W. Brown
1949	Olin mies-sotamorsian	I Was a Male War Bride	kapteeni Henri Rochard
1950	Lavastettu "paratiisi"	Crisis	tohtori Eugene Norland Ferguson
1951	Meistä juorutaan	People Will Talk	tohtori Noah Praetorius
1952	Tilaa vielä yhdelle	Room for One More	George "Poppy" Rose
	Rakas, minä nuorrun	Monkey Business	tohtori Barnaby Fulton
1953	Ihannevaimo	Dream Wife	Clemson Reade
1955	Varkaitten paratiisi	To Catch a Thief	John "Cat" Robie
1957	Unohtumaton rakkaus	An Affair to Remember	Nicolò "Nickie" Ferrante
	Ylpeys ja intohimo	The Pride and the Passion	kapteeni Anthony Trumbull
	Laivasto riemulomalla	Kiss Them for Me	komentajakapteeni Andy Crewson
1958	Hätävalhe	Indiscreet	Philip Adams
	Lemmenlaiva	Houseboat	Tom Winters
1959	Vaarallinen romanssi	North by Northwest	Roger O. Thornhill
	Operaatio Alushame	Operation Petticoat	komentajakapteeni Matthew T. "Matt" Sherman
1960	Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella	The Grass Is Greener	jaarli Victor Rhyall
1962	Minkin kosketus	That Touch of Mink	Philip Shayne
1963	Charade – vaarallinen peli	Charade	Brian Cruikshank (aka Peter Joshua / Alexander "Alex" Dyle / Adam Canfield)
1964	Iso susi kutsuu	Father Goose	Walter Christopher Eckland
1966	Kävele, älä juokse	Walk, Don’t Run	Sir William Rutland
Lyhytelokuvat
Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli
1932		Singapore Sue	merimies
1936		Fashions in Love
1944		The Shining Future	Cary Grant
		Road to Victory

Lähteet

• Harris, Warren G.: Cary Grant: A Touch of Elegance. Doubleday, 1987. ISBN 0-385-24285-9

Viitteet

1. Harris 1987, s. 5–15.
2. Mother's Day, Hollywood-style: 20 movie icons with their mums The Telegraph. 26.3.2017. Viitattu 3.5.2020.
3. Harris 1987, s. 16–19.
4. Harris 1987, s. 19–23.
5. Harris 1987, s. 24–31.
6. Harris 1987, s. 32–36.
7. Harris 1987, s. 36–47.
8. Harris 1987, s. 47–48.
9. Harris 1987, s. 48–53.
10. Hal Erickson: Cary Grant biography AllMovie. Viitattu 30.4.2020.
11. Harris 1987, s. 113.
12. Hitchcock and Cary Grant The Cary Comes Home For The Weekend Festival. Viitattu 18.9.2020.
13. Cary Grant Was The Real James Bond
14. Guardian: How Cary Grant nearly made Global James Bond Day an American affair
15. James Bond Facts Trivia
16. Cary Grant Filmography AllMovie. Viitattu 18.9.2020.
17. Harris 1987, s. 210.
18. Harris 1987, s. 217–218.
19. Harris 1987, s. 249.
20. Harris 1987, s. 239–241.
21. Harris 1987, s. 247.
22. Harris 1987, s. 266–267.
23. New York Times: CARY GRANT, MOVIES' EPITOME OF ELEGANCE, DIES OF A STROKE
24. Shelly Schwartz: Biography of Cary Grant, Famous Leading Man 23.1.2020. ThoughtCo.. Viitattu 3.5.2020.
25. Olivia Goldhill: Before LSD was a party drug, it was used for medical research Quartz. 11.6.2017. Viitattu 3.5.2020.
26. Cary Grant Academ Awards Database. Viitattu 3.5.2020.
27. Cary Grant Golden Globes. Viitattu 3.5.2020.
28. AFI's 100 Years...100 Stars American Film Institute. Viitattu 18.9.2020.

Aiheesta muualla

• Cary Grant Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• The ultimate Gary Grant pages
• Cary Grant NNDB:ssä