Pyhäkkö oli hyvin varhaisen, paikan vuoren jumalan nimissä ennustuksia antaneen oraakkelin paikka. Paikannimi Ptoios mainitaan jo mykeneläisaikaisissalineaari-B-lähteissä.[3] Alkuperäisen kultin kohteeksi mainitaan heerosPtoios tai Ptoion. Tämä olisi ollut boiotialaisen kuninkaan Athamaan ja Themiston poika.[3][4] Ajan kuluessa kyseinen jumala yhdistettiin yleiskreikkalaiseen Apolloniin. Apollonin kultin käytössä pyhäkkö on ollut viimeistään arkaaisella kaudella noin vuonna 620 eaa. Ptoioksen kultti jatkui lähellä sijainneessa Ptoioksen heroonissa. Varhaisina aikoina paikalla vaikuttaa olleen myös Athene Pronaian kultti.[3]
Kuros-patsas Apollon Ptoioksen pyhäköstä, n. 520 eaa.
Pyhäkön kukoistuskautta oli arkaainen kausi. Se oli Boiotian liiton tärkein yhteinen kultti- ja oraakkelipaikka.[3] Ensimmäinen temppelirakennus rakennettiin paikalle 500-luvulla eaa. AteenanPeisistratoksen suvun tyrannian aikana,[1] tosin joidenkin arvioiden mukaan paikalla olisi ollut tätäkin edeltänyt varhaisempi temppeli jo 600-luvulla eaa.[3] Temppeli tuhoutui klassisen kauden lopulla vuonna 335 eaa.[1] Oletettavasti sen tuhosivat makedonialaiset, jotka tuhosivat tuolloin myös Theban kaupungin.[3] Paikalle rakennettiin uusi temppeli hellenistisen kauden alussa vuonna 316 eaa.[1]
Pyhäkön mainitsevat muun muassa Herodotos ja Pausanias.[5][4] Oraakkelin toiminnasta paikalla tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Eräässä piirtokirjoituksessa siitä käytetään ilmaisua ennykhos, ”öinen”, mikä voi viitata joko siihen, että ennustuksia annettiin yöaikaan, tai oraakkelinpaikkana toimineen luolan hämäryyteen.[3] Pyhäkkö kuului suurimman osan ajasta Theban valtaan, ja oraakkelin arvellaan palvelleen lähinnä Theban intressejä.[3] Tämä liittyi siihen, että pyhäkkö sijaitsi ainoalla keskeisellä tiellä Thessaliasta Theban suuntaan, toisin sanoen sen sijainti oli strategisesti tärkeä.[3] Akraifian itsehallinnon aikaan 550–480 eaa. ja 456–446 eaa. sekä myöhemmin kaupungin saatua itsenäisyyden pyhäkkö oli sen hallussa.[1]
Pyhäköllä järjestettiin joka neljäs vuosi paikalliset Ptoia-nimiset kisat, joihon kuului ainakin musiikkikilpailuita. Ne olivat paljon tunnetumpia panhelleenisiä kisoja pienemmät.[3] Kisojen perustamisaikaa ei tunneta. Delfoinamfiktyoniliitto uudisti ne 227–226 eaa. ja uudelleen vuonna 120 eaa.[1] Oraakkeli oli lakannut toimimasta Pausaniaan aikaan 100-luvulle jaa. tultaessa.[3] Ptoian kisoja järjestettiin aina 200-luvun jaa. alkuun saakka.[1]
Pyhäkkö sijaitsi vuoristossa Ptoon-vuoren länsirinteessä noin 370 metrin korkeudella merenpinnasta laskettuna,[2] lähellä Akraifian kaupunkia.[3] Se oli rakennettu kolmelle pengertasanteelle, kohoten luoteesta rinnettä ylös kaakkoon päin.[1][3]
Alimmalla tasanteella oli suuri suorakulmionmuotoinen, kuudesta osiosta koostunut vesisäiliö, johon vesi ylempänä olleesta lähteestä laskeutui kanavointia pitkin, sekä rakennus, jota käytettiin rituaalipuhdistautumiseen ennen oraakkelin luona vierailua.[1]
Keskisellä tasanteella oli joku arkaaisella kaudella rakennettu rakennus, kaksi 200-luvulla eaa. rakennettua. stoaa eli pylväshallia, sekä hieman idempänä joku suurikokoinen talo.[1][6]
Ylimmällä tasanteella sijaitsivat oraakkelinpaikan ydin eli lähde ja luola, johon lähteen vedet virtasivat, sekä temppeli ja muut pyhäkkörakennukset. Luola toimi ennustuspaikkana, ja veden ilmeisesti katsottiin tuottaneen oraakkelinvastausten inspiraation jollakin tavalla. Varhaisin 500-luvulla eaa. rakennettu temppeli oli rakennettu mahdollisesti puusta kiviperustukselle. Temppelin edustalla oli lukuisia kuros-patsaita. Niitä on löydetty jopa yhdeksänkymmentä, tosin monista on jäljellä vain osasia. Paikalta on löydetty myös kore-pienoispatsaita.[1][3] Ptoion vaikuttaa olleen ensimmäisiä paikkoja Deloksen ohella, jossa tällaisia patsaita on alettu lahjoittaa ja pystyttää pyhäkköalueelle.[7] Veistokset ovat nykyisin Kansallisessa arkeologisessa museossaAteenassa sekä Thívan arkeologisessa museossa.[1][3]
Samalle paikalle vuonna 316 eaa. rakennettu uusi temppeli oli poros-kalkkikivestä tehty peripteraalitemppeli, joka edusti doorilaista tyyliä. Temppelin koko oli noin 11,8 × 23,3 metriä, ja sen lyhyillä sivuilla oli kuusi pylvästä (heksastyyli) ja pitkillä sivuilla 13 pylvästä. Temppelin ydin eli sekos oli kooltaan 4 × 12 metriä. Siinä oli pronaos, jonka edessä oli kaksi pylvästä (distylos in antis), mutta ei opisthodomosta. Temppelin edustalla oli alttari tai naiskos, jonka koko oli 4 × 7 metriä, sekä patsaita ja kolmijalkoja. Luiska johti paikalta alkuperäiselle oraakkelinpaikalle lähteen luo.[1][3]
↑ abcdefghijklmnStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PTOION Boiotia, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Raaflaub, Kurt A. & van Wees, Hans: ”Hierarchies and Functions: Apollo Ptoios as a Case Study”, A Companion to Archaic Greece, s. 476–. (Blackwell Companions to the Ancient World 194) John Wiley & Sons, 2012. ISBN 1118556658Teoksen verkkoversio.
