Suura alkaa jakeella 1, joka kuuluu: "ALM" (luetaan Alif, Lääm, Miim). Kaikkiaan 29 suuraa alkaa mystisillä kirjaimilla, joiden merkitystä on satoja vuosia yritetty selittää. Kuusi suuraa alkaa kirjaimilla ALM: 2, 3, 29, 30, 31 ja 32.[1]
Tabari kirjoitti 900-luvulla kirjaimista pitkän esseen, jossa hän kävi läpi erilaisia ehdotettuja ratkaisuja. Niihin kuuluivat ehdotukset, että kyseessä olisi Jumalan tai suuran nimi, Koraanin nimi, Jumalan ominaisuus, valafromula, jokaisella kirjaimella olisi oma merkitys, kyseessä on avauslause, kirjaimilla on numeroarvo, kyseessä olisi salaisuus jne. Tabari asettuu sille kannalle, että jokainen kirjain kantaa omaa merkitystään, joka koostuu useista merkityksistä, joihin kuuluvat Jumalan, nimi, hänen ominaisuutensa ja niin edelleen.[2]
Jaakko Hämeen-Anttila asettuu valaformulan kannalle.[3]Christoph Luxenberg etsii ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä hetkijumalanpalveluksessa (Officium) käytetyt psalmit. Kristillisissä kirkoissa hetkijumalanpalvelus koostuu edelleen psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Kun käytössä ovat yksittäiset kirjaimet, ne voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin ja kirjainyhdistelmät voisivat olla lyhenteitä. ALM on Abu Musa al-Haririn mukaan lyhenne arameankielisestä lauseesta ”Herra puhui minulle” (emar lii Maaryaa). Lause esiintyy usein Vanhassa Testamentissa.[1]
Pyhät kirjat
Suuran kolmas jae kuuluu: "Hän on lähettänyt sinulle Kirjan, joka vahvistaa sen, mitä ennen sitä oli. Hän on myös aikaisemmin lähettänyt Tooran ja Evankeliumin".[4] Jae siis ilmaisee, että Kirja (eli Koraani) vahvistaa sen, mitä aikaisemmin oli lähetetty, eli Tooran (Mooseksen viisi kirjaa) ja Evankeliumin. Koska Evankeilumi on yksikössä, se mahdollisesti viittaa Lähi-idässä tunnettuun "evankeliumiharmoniaan" Diatessaron, jonka oli kirjoittanut Tatianos Assyrialainen neljän evankeliumin pohjalta vuonna 160.[5]
Hämeen-Anttilan mukaan Koraani viittaa aiempiin pyhiin kirjoituksiin teoksina, jotka ovat Jumalalta peräisin, mutta ovat kristittyjen ja juutalaisten myöhemmin turmelemia. [6] K-H. Ohligin mukaan tämä on Koraanin ylitulkintaa, sillä todellisuudessa jae toteaa, että Kirja (eli Koraani itse) vahvistaa sen, mitä oli Toorassa ja Evankeliumissa.[7] Oppia näiden kirjojen turmeltumisesta ei Koraani vielä missään kohdassa tunne.
"Hän on lähettänyt teille Kirjan, jossa on selkeitä jakeita, ja ne ovat Kirjan ydin. Siinä on myös toisia, monitulkintaisia jakeita."
Hämeen-Anttilan mukaan jae varoittaa nojautumasta vaikeaselkoisiin kohtiin. [8] Christoph Luxenberg katsoo, että Koraanin teksti ei ole puhdasta arabiaa, vaan sen tulkinnassa tulee ottaa huomioon myös arameankieliset sanat. Kun merkeistä poistetaan niihin 700-luvulla lisätyt tarkkeet ja etsitään tulkintavaihtoehtoja myös arameankielisistä sanoista, Luxenberg päätyy uuteen käännökseen, jonka jatus on seuraava:[9]
"Hän on lähettänyt teille Kirjan. Siitä osa koostuu hyvin tunnetuista teksteistä, jotka ovat kanonisia, ja muista kirjoituksista, jotka ovat vastaavia sisällöltään."
Luxenbergin mukaan säkeet määrittelevät Koraanin sisällön alkuperää: osa on lainauksia pyhistä kirjoituksista ja toinen osa muista kirjoituksista, jotka ovat näihin verrattavia. Teksti kehottaa sitten turvautumaan nimenomaan tekstin kanonisiin osiin.
"Ainoa uskonto on islam"
Jerusalemin kalliomoskeija
Jaakko Hämeen-Anttila kääntää jakeen 19 alun muodossa "Jumalan edessä ainoa uskonto on islam."[4] Jae päättyy sanoihin: "Ne, jotka ovat saaneet kirjan, ovat keskinäisessä kateudessaan ryhtyneet riitelemään saatuaan tiedon. Joka ei usko Jumalan merkkeihin, tietäköön, että Jumala on nopea pitämään tiliä."
Jae on kiinnostava, koska sen varhaisin löydös on Jerusalemin Kalliomoskeijan seinäkirjoituksessa vuodelta 691, johon sen oli sijoittanut temppelin rakennuttanut kalifi Abd al-Malik. Käännös antaa ymmärtää, että islam olisi ollut jo kalifi al-Malikin valitsema uskonto vuonna 691, ja hän olisi antanut kirjoittaa sitä koskevan julistuksen Kalliomoskeijan friisiin.
Teksti voidaan kuitenkin kääntää myös toisin. Christoph Luxenberg katsoo, että arabian sana diin ei tarkoita vielä uskontoa, sillä uskonnon käsite syntyi vasta valistusaikana 1700-luvulla. Hänen mukaansa diin tarkoittaa tässä pyhiä kirjoituksia. Sana islam ei vastaavasti ole uskonnon erisnimi vaan tarkoittaa kirjaimellisesti alistumista, jolloin ensimmäinen virke olisi luettava suunnilleen: "Katso! Kirjoitusten oikea tulkinta Jumalan edessä on niihin alistuminen." Teksti neuvoisi siten alistumaan pyhiin kirjoituksiin oikeana tapana suhtautua niihin.[10] Luxenbergin tulkinnan mukaan Kalliomoskeijan friisiteksti ei vielä edustanut islamia vaan al-Malikin Khorasanista tuomaa muhammedismia, jossa korkein profeetta oli Jeesus, kunnianimeltään "ylistetty" (mohammad").
Muuta
Suurassa on runsaasti kritiikkiä kristittyjä ja juutalaisia vastaan. Suuran loppuosan (jakeet 121–179) on katsottu viittaavan Uhudin taisteluun vuonna 625 ja sen jälkeiseen hajaannukseen muslimien joukossa. [11] Tämä on kuitenkin spekulaatiota, sillä sanaa Uhud ei mainita.
Imran, on Mooseksen (Musa) ja Aaronin (Harun) isä, josta on puhuttu myös juutalais-kristillisessä traditiossa. Kappale ilmestyi Medinassa ja on joko toinen tai kolmas medinalainen ilmestys. Melkein kaikki siitä kuuluu hijran kolmanteen vuoteen, paitsi mahdollisesti säe 61, jossa mainitaan mubahala ja saattaa siksi olla ilmestynyt vierailulla Najranin kristitylle valtuustolle, joka tapahtui hijran kymmenentenä vuonna.
Suurassa on kaksi suurta viestiä, joista molemmista keskustellaan yhdessä kahdesta osiosta. Ensimmäinen osio, 3:1–120, ohjaa kuinka vastustaa viettelystä ja siveettömyyttä, esimerkkeinä: 3, 14, 84 and 120.
Toinen osio, säkeet 3:121–200, ohjaa kuinka vastustaa sisäistä siveettömyyttä, esimerkkinä: 103.
Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock.Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books., 2010. ISBN 978-1-59102-634-1Teoksen verkkoversio.
Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 25 9
↑Tabari: Selections from the Comprehensive Expositions of the Interpretation of the Verses of the Quran. Volume I, s. 477–494. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, (ei vl.).
↑Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 16. Basam Books, 1997.
↑ abcKoraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1995.
↑Ohlig, K-H.: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 361–401. Prometheus Books, 2010. Teoksen verkkoversio.
