Al-Ikhlas (arab.سورة الإخلاص , suom.Vilpittömän uskon suura) on Koraanin 112. suura. Siinä on 4 säettä. Suura on muodoltaan lähellä uskontunnusta ja sitä käytetään usein rukouksen yhteydessä.[1]
Hämeen-Anttilan mukaan suura lienee suunnattu ympäröiviä pakanallisia monijumalia vastaan.[3]' Islam.com sivuston mukaan jotkut asiantuntijat sijoittavat tämän suuran Medinan aikaan kuuluvaksi ja uskovat, että se ilmoitettiin vastaukseksi muutamien juutalaisten kirjanoppineitten kysymykseen Jumalan olemuksesta. Yleensä se sijoitetaan Mekassa ilmoitettujen suurien varhaiseen ryhmään.[4]
Muut selitykset
Suura 112 korostaa sitä, että Jumalalla ei ole lasta, mikä edustaa itäisen kristinuskon piirissä yleistä polemiikkia Bysantin Nikean uskontunnustusta vastaan. Suurassa ei ole mitään puhtaasti islamilaista.
Koraanissa on useita kohtia, joita ei voi ymmärtää Jumalan omaksi puheeksi, vaikka Koraanin selityskirjallisuuden mukaan kyse on aina siitä. Suura 112 kuvailee Jumalan ominaisuuksia: ”Hän, Jumala, on yksi, Jumala, ikuinen.” Retorisesti asia ratkeaa, kun virkkeen alkuun pannaan imperatiivi ”Sano!” Näin virke muuttuu Jumalan puheeksi, jossa hän kehottaa uskovia lausumaan nämä sanat. Tätä ratkaisua Koraanissa käytetään kymmeniä kertoja.
