Äyräpään seurakunta muodostettiin vuonna 1925 ja se olikin luovutetun alueen nuorin luterilainen seurakunta. Seurakunnan väliaikaisena kirkkona toimi Pölläkkälän Evankeliumyhdistyksen rukoushuone, jonka seurakunta vuokrasi kunnostustöitä vastaan. Tätä väliaikaista kirkkoa kutsuttiin Ronnun kirkoksi.
Varsinaisen kirkon toteuttaminen aloitettiin vuonna 1929, jolloin tilattiin piirustukset arkkitehti Oiva Kalliolta. Kirkon rakentaminen aloitettiin keväällä 1933. Kirkon rakennusaineena käytettiin MuolaanPerkjärvellä sijainneesta ruhtinas Saltykovin Saviniemen hovin päärakennuksesta, joka purettiin ja sen seinätiilit ja graniittinen kivijalka kuljetettiin Äyräpäähän. Tiilestä ja kivestä rakennettu kirkko rapattiin valkoiseksi. Viipurin hiippakunnan piispa Erkki Kaila vihki Äyräpään kirkon käyttöön ensimmäisenä pääsiäispäivänä 1. huhtikuuta1934.
Tuhoutuminen
Äyräpään kirkko ehti palvella äyräpääläisiä vain viisi vuotta. Talvisodassa suomalaiset pioneerit saivat tehtäväkseen räjäyttää kirkon tornin, jotteivat venäläiset voisi ohjata sen avulla tykkitulta. Kirkon miinoituksen ehti kuitenkin laukaista venäläisten ampuma kranaatti, joka raunioitti kirkon vain tiiliseinien jäädessä paikoilleen.
Kun luovutetut alueet vallattiin takaisin jatkosodassa, suunniteltiin kirkon rauniot säilytettäväksi talvisodan ankarien taistelujen kansalliseksi muistomerkiksi. Vuonna 1944 Äyräpäässä taisteltiin taas ja kirkon seinätkin tuhoutuivat suurimmaksi osaksi. Vuonna 1945 venäläiset räjäyttivät loputkin rauniot.
Äyräpään kirkosta saatiin evakuoitua ennen sen tuhoutumista kaksi isoa hopeista ehtoollisastiaa, hopeinen ehtoollismalja, ehtoollisleipärasia, ehtoollisleipälautanen, kalkkiliinaristikko, musta ja violetti messukasukka, kaksi albaa, kaksi papinkappaa, alttarivaate (jossa teksti Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu), alttaripöydän kirjaliina, musta paastonaikainen suruverho ja kalkkiliina. Sen sijaan kattokruunut, alttaritaulu ja kirkonkellot tuhoutuivat kirkon mukana. Äyräpään seurakunnan evakuoitu esineistö lahjoitettiin Varkauden seurakunnalle vuonna 1950. Varkauteen Oy Ahlströmin tehtaille oli päätynyt paljon äyräpääläisiä, jotka olivat työskennelleet yhtiön tehtailla Äyräpäässä.
Ulkoasu
Tyyliltään kirkko oli funkkistyylinen moderni pitkäkirkko. Kirkon erikoisuutena oli toisessa päädyssä ollut kellotorni, joka kapeni kuusiportaisesti ja päättyi piikkiin, jonka päässä oli risti. Kirkon pääsisäänkäynti sijaitsi tornin puoleisen pään alaosassa. Pääovi oli varsin korkea suippokaariovi. Kuorin puoleisen pään sivulla oli sakaristo. Rakennuksen molemmilla sivuseinillä oli neljä korkeaa pyörökaarista ikkunaa, joiden alapuolella oli rivissä pieniä koristeaukkoja.
Sisätilat
Kirkko oli sisältä pelkistetyn selkeälinjainen. Kirkkosali oli yksilaivainen, jonka keskeltä johti leveä käytävä pääovelta alttarille. Käytävän molemmin puolin olivat penkit, joissa oli 872 istumapaikkaa. Kirkkosalin sivuilla oli lehterit, joiden alla kulki kapeat sivukäytävät. Urkuparvi sijaitsi pääsisäänkäynnin puoleisessa päässä. Sisäkatto oli tasainen ja siihen oli maalattu sininen tähtitaivas. Alttaritaulu oli samanmuotoinen kuin kirkon pääsisäänkäynti ja sivulehtereitä tukevien massiivisten pylväiden välit olivat myös kaarevat. Lisäksi alttarin yläpuolella oli katos. Kristuksen kirkastumista esittäneen alttaritaulun maalasi taiteilija Laila Järvinen ja sen pinta-ala oli 16 m².
Muistomerkit
Äyräpään kirkon (yllä) sekä Äyräpään ja Vuosalmen taistelujen (alla) muistomerkki.
Äyräpään kirkonrauniot saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993. Kirkon muistomerkkiä suunniteltaessa valittiin muistomerkiksi itse kirkon rauniot. Mustasta marmorista valmistettu muistolaatta kiinnitettiin suureen teräsbetonin palaseen, jonka räjähdys oli repäissyt kirkon lattiasta ja nostanut pystyyn. Marmorilaatassa on kuva kirkosta ja teksti "Tällä paikalla sijaitsi Äyräpään kirkko 1934-1944. Muisto on kuolematon. Äyräpääläisten pitäjäseura ry." Samaiseen lattianpalaseen kiinnitettiin Äyräpään ja Vuosalmen taistelujen muistolaatta, jossa on teksti Äyräpäässä ja Vuosalmella Suomen sodissa 1939-1944 kaatuneitten suomalaisten sankarivainajien muistoa kunnioittaen (Suomen vaakuna). Nämä muistolaatat paljastettiin 13. kesäkuuta1993. Läheinen sankarihauta-alue suojeltiin vuonna 1995 ja sankarivainajien muistomerkki paljastettiin 17. elokuuta samana vuonna. Tässä muistomerkissä on valettuun betonilaattaan kiinnitetty musta graniittitaulu, jossa kerrotaan paikan merkityksestä suomeksi ja venäjäksi. Suomen valtio pystytti kirkon raunion vieressä sijaitsevalle 118 tuntemattomaksi jääneen sotilaan kenttähautausmaalle muistomerkin 12. elokuuta1996. Tämän 4,3 metriä korkean graniittisen muistopaaden suunnitteli kuvanveistäjä Ari Laitila, ja siinä on suomeksi ja venäjäksi teksti "Äyräpään sankarihautausmaa. Toisessa maailmansodassa kaatuneitten tässä lepäävien suomalaisten sotilaiden muistoksi. Suomen valtio." Äyräpään siviilihautausmaan muistomerkki paljastettiin 8. kesäkuuta1997.
Sotaveteraanit Pentti Holopainen ja Toimi Olkku toivat vuonna 1993 kenraalilleen Adolf Ehrnroothille muisteluretkeltään kristallipullollisen Äyräpään kirkon raunioilta kerättyä hiekkaa. Tällä hiekalla Ehrnrooth siunattiin viimeiselle matkalleen.[1]
Lähteet
Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3
