Tämä artikkeli kertoo sotilaasta. Muita samannimisiä henkilöitä on lueteltu täsmennyssivulla Yrjö Valkama.
Yrjö Armas Valkama (vuoteen 1906 Flaming) (5. kesäkuuta 1894 Helsinki – 3. maaliskuuta 1975)[1] oli suomalainen kenraalimajuri.
Valkama osallistui sisällissotaan valkoisten puolella 1918, valmistui kadettikoulusta 1920 ja Sotakorkeakoulusta 1931 (ye-upseeri 1932). Hän palveli komppaniaupseerina 1920–1923, adjutanttina 1923–1927 sekä komppanianpäällikkönä 1927–1932. Sittemmin hän toimi yleisesikunnassa ja puolustusministeriössä toimistopäällikkönä 1932–1939.
Talvisodassa Valkama komensi I pataljoonaa JR 34:ssä 10.10.1939–14.1.1940 ja myöhemmin muun muassa Taisteluosasto Tiikeriä.[2] Jatkosodassa hän komensi 1941–1944 JR 57:ää sekä toimi armeijakunnan esikuntapäällikkönä ja toimi edelleen vuoteen 1945 asti rykmentinkomentajana. Sodan jälkeen hän johti Kadettikoulua 1945–1950.
Ylennykset: Vänrikki ja luutnantti 1920, kapteeni 1924, majuri 1932, everstiluutnantti 1940, eversti 1942, kenraalimajuri 1950. [3][4]
Valkama kilpaili jalkapallossa ja uimahypyissä. Antwerpenin olympialaisissa 1920 hän sijoittui suorissa kerroshypyissä viidenneksi. Hän voitti suorissa kerroshypyissä yhteensä kahdeksan Suomen-mestaruutta vuosina 1914–1917, 1919–1921 sekä 1923. Hän edusti uimahypyssä seuratasolla Helsingin Uimareita.[5] Jalkapallossa hän voitti HJK:ssa Suomen-mestaruuden vuosina 1919 ja 1923.[6]
Valkama toimi Suomen Uimaliiton puheenjohtajana vuosina 1946–1956, Pohjoismaiden uimaliiton puheenjohtajana 1955–1960 ja Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana 1955–1961. Hänelle myönnettiin Suomen urheilun suuri ansioristi vuonna 1966.[6]
Lähteet
|
---|
| Nykyiset haltijat | |
---|
| Aikaisemmat saajat | |
---|
|