Hakasen vanhemmat olivat arkkitehteja.[3] He eivät olleet mukana poliittisessa toiminnassa. Yrjö omaksui vasemmistolaisen maailmankatsomuksensa lukiovuosinaan Tapiolan yhteiskoulussa.[4] Hakasen poliittinen ura alkoi 1970-luvullaSuomen Kommunistisen Puolueen opposition eli niin sanottujen taistolaisten riveissä.[3] Vuonna 1971 Hakanen liittyi Akateemiseen Sosialistiseuraan,[4] ja 1974 hänet hyväksyttiin SKP:n jäseneksi.[5] Valtiotieteitä Helsingin yliopistossa opiskellut Hakanen vaikutti aluksi ensisijaisesti ylioppilaspolitiikassa. Hän oli Ylioppilaslehden (HYY) toimittaja (1976–1977) ja Sosialistisen OpiskelijaliitonSoihdunkantaja-lehden päätoimittaja (1977–1978). Hakanen kuului SOL:n työvaliokuntaan vuodesta 1973 alkaen, ja vuosina 1978-1980 hän toimi järjestön puheenjohtajana. 1970-luvun lopulla Hakanen nousi myös SKDL:n liittoneuvostoon (1979–1985) ja SKP:n keskuskomitean varajäseneksi (1978–1981).[6] Hakanen valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1982.[1]
Hakanen oli Taisto Sinisalon läheinen liittolainen ja hän toimi 1980-luvun alussa Sinisalon poliittisena sihteerinä.[3] Samaan aikaan Hakanen oli myös muun muassa oppositiolle keskeisen Tiedonantaja-yhdistyksen sihteeri.[7]Arvo Aallon johtama SKP erotti opposition vuosina 1985–1986, jolloin Hakanen oli mukana perustamassa Suomen Kommunistista Puoluetta (yhtenäisyys). Hän toimi aluksi sen varapuheenjohtajana (1986–1988) ja pääsihteerinä (1988–1990). Hakanen kuului myös Demokraattisen Vaihtoehdon johtoon.[6] Vuonna 1990 Hakanen valittiin SKPy:n puheenjohtajaksi, kun Esko-Juhani Tennilä joutui jättämään tehtävän siirtyessään Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään.[8]
Hakasella oli läheiset suhteet Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen. Vuonna 1990 Hakanen sai NKP:ltä ainakin 2,8 miljoonaa markkaa SKPy:n käyttöön. Hän oli yhteyksissä NKP:n johtoon aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.[9] Itäblokin romahtamisen jälkeen Hakanen on arvostellut muun muassa sosialistimaiden keskusjohtoisuutta ja yksipuolista valtiollistamista.[4]
Vuonna 1990 SKPy:n jäsenet liittyivät SKP:n enemmistön tavoin Vasemmistoliittoon, jonka liittovaltuustoon hän kuului 1990–1993.[6] SKPy jatkoi toimintaansa Vasemmistoliiton ohella ja se suuntautui Hakasen johdolla uuden rekisteröidyn puolueen perustamiseen, jolloin puolueiden tiet erkanivat. Kommunistit erotettiin Vasemmistoliitosta ja uusi SKP muodostettiin 1996. Hakanen johti puoluetta alusta alkaen.
Hakanen luopui puolueen puheenjohtajuudesta kesäkuussa 2013 ja hänen seuraajakseen valittiin Juha-Pekka Väisänen.[10]
Vaalimenestys
Vuonna 1999 Hakanen oli ensimmäistä kertaa ehdolla valtakunnallisissa vaaleissa.[11] Siitä alkaen hän on ollut SKP:n ehdokkaana monissa vaaleissa.
↑Poliittinen kalenteri: SKP:n hajotuksesta puolueen uudelleenrekisteröintiin. teoksessa Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksän vuosikymmentä Marxilainen foorumi 43 (TA-Tieto 2008), s. 154–164.