Ylinenjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Pirkkalan Sorkkalassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Pyhäjärven alueeseen. Ylinenjärvi on osa Sikojoen valuma-aluetta.[2][1]
Maantietoa
Järvi on 600 metriä pitkä, 200 metriä leveä ja sen pinta-ala on 8,4 hehtaaria. Siihen laskee kolme ojaa, joista kaakkoispäähän laskeva Kaitajärvenoja on huomattavin. Se on Kaijajärven laskuoja, jonka kautta laskee myös Matojärven vedet. Toinen on Latikkaoja, jonka varrella on joitakin tekojärviä ja jonka valuma-alue ulottuu Kaputtilansuolle asti. Pienin ojista tuo vedet Kokkolanvuoren takaa. Ylinenjärven oma laskuoja on vain 300 metriä pitkä ja siinä on kaksi metriä pudotusta. Se laskee Keskinenjärveen. Järven rantaviivan pituus on 1,4 kilometriä. Sen itäpäässä sijaitsee kaksi maatilaa ja sen pellot, mutta länsipään pellot on niittyinä. Rannoille on rakennettu viisi muuta kiinteistöä ja lähes kaksikymmentä vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet Sorkkalasta yhdystieltä 3003. Lempäälän raja sijaitsee 200 metrin päässä kaakossa.[2][1][4]
Vedenlaatu
Järven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1970, 1993, 1996, 2001, 2005, 2010 ja 2015. Vedenväri on ruskeaa johtuen veden sisältämästä runsaasta humuksesta. Vesi on sameaa. Vesi on etenkin talvella hapanta ja sen pH-arvo voi laskea esimerkiksi rapujen kannalta kriittisen alas. Kesällä pH-arvot kohoavat talviarvoista hieman. Viimeisten mittauksian mukaan veden happamuustaso on aiempaa korkeampi ja järven puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Järvessä on säännöllisesti happitaloudessa häiriöitä. Tilanne on ollut talvella parempi kuin kesällä. Pääasiallisena syynä tähän voidaan pitää lämpötilakerrostumista, joka on sekä talvella että kesällä melko jyrkkä. Happitilanne on heikompi alusvedessä ja etenkin pohjan lähellä. Talvella 2015 tilanne oli kokonaisuutena hyvänä, mutta joskus happi kuluu lähes loppuun alusvedessä, missä oli 1 milligrammaa happea litrassa vettä (mg/l). Kesäaikana happitalous häiriintyy voimakkaasti, koska alusveden happi kuluu silloin vähiin tai kokonaan loppuu. Yleensä happikato alkaa viiden metrin syvyydessä. Järven happitaloudessa ei ole tapahtunut viime aikoina suuria pysyviä muutoksia. Veden fosforipitoisuuden mukaan järvi on lievästi rehevien tai rehevien järvien tasolla. Kesällä 2015 fosforipitoisuus 13 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l), joka on aivan karujen vesien raja-arvon yläpuolella. Esimerkiksi levien esiintymistä rajoittavat fosforin määrät, mutta silti kesällä 2005 levien klorofyllipitoisuudet saavuttivat arvon 75 µg/l, jolloin leväkukinta oli voimaksta. Vaikka vuonna 2015 fosforipitoisuudet olivat lievästi rehevöityneen järven tasolla, olivat levien klorofyllipitoisuudet erittäin rehevien järvien tasolla. Järven hygieninen taso oli vuonna 2015 erinomainen, vaikka suolistobakteereja esiintyykin ajoittain vähän. Järvi soveltuu virkistysjäyttöön tyydyttävästi.[3]
Historiaa
Vuonna 1855 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin ”Ylinenjärvi”. ”Sikojärvi Gårdin” peltoja sijaitsi Ylinenjärven pohjoispäähän asti ja järven rannoilla sijaitsi kaksi torppaa.[5]
Vuoden 1953 peruskartan mukaan sekä järven itä- että länsipäässä oli peltomaata. Myös etelästä laskevan ojan varrella on peltomaata. Vuoden 1975 kartassa Kokkovuoren pitkä pelto oli metsitettynä ja sama kävi itäpään rantaa lähellä oleville pelloille vuoden 1980 kartassa. Vaikka joitakin mökkejä oli rakennettu järven pohjoisrannalla vuonna 1953, lohkottiin niitä sinne lisää 1950-luvulla, ja sama tehtiin järven itä- ja etelärannoilla vuoden 1975 jälkeen. Latikkaoja oli aiemmalta nimeltään Latikkakorvenpuro. Sen varrella olleet pellot hävitettiin 1970-luvulla, ja seuraavina vuosina peltojen tilalle muodostui tekojärviä.[6][7][8][9][10]
Lähteet
