Lintumaanjärvi–Kallijärvi [3][1] on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnan Kalvolan Lintumaalla ja osin Urjalan Perholla sijaitseva järvi.[3][1]
Maantietoa
Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueella Tarpianjoen valuma-alueeseen. Valuma-alue jaetaan vielä Tampinkosken alueeseen, johon järvi kuuluu. Järven pinta-ala on 197 hehtaaria ja sen vedenpinnan korkeus on 108,8 metriä meren pinnan yläpuolella. Järvi muodostuu kahdesta järvialtaasta, joiden vedenpinnat ovat samalla korkeudella. Järven eteläallasta kutsutaan Kallijärveksi ja pohjoisallasta Lintumaanjärveksi. Altaita yhdistää kapea ja jokimainen salmi, jonka yhdystie 13689 ylittää. Järvi on 4,5 kilometriä pitkä, 1,3 kilometriä leveä ja sen rantaviivan pituus on 13,9 kilometriä.[3][1][4]
Eteläinen Kallijärvi on 1,7 kilometriä pitkä ja 1,2 kilometriä leveä. Siihen laskee 10 lyhyttä metsä- ja pelto-ojaa. Eteläiseen Joensuunlahteen laskee Uurtaanjärvestä alkunsa saava Tarpianjoki. Jokeen yhtyy myös idästä Muulinjärvesta alkava laskuoja. Rantojen lähellä on sijainnut seitsemän maatilaa, joiden pelloista osa on edelleen viljelyssä. Rannoille on rakennettu yli 50 vapaa-ajan asuntoa. Joensuunlahti on halkaistu kuntarajalla, josta pieni osa kuuluu Urjalalle.[3][1]
Pohjoinen Lintumaanjärvi on 1,7 kilometriä pitkä ja 300 metriä leveä. Altaan pohjoispäähän laskee kaksi ojaa, joista toinen tuo Ahlajärven vesiä ja ojitetun Ämmänkorven kuivatusvedet. Laskujoki alkaa järven luoteispäästä Harvianjoen nimisenä, mutta uoman nimi muuttuu alempana takaisin Tarpianjoeksi. Rantojen lähellä on sijainnut kaksi maatilaa, joiden pellot ovat edelleen viljelyssä, ja vapaa-ajan asuntoja on viisi.[3][1]
Historiaa
Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa Kallijärvella sijaitsi ”Paakois by”, jossa oli silloin vain yksi talo. ”Linaumaajärvi” sijaitsi ”Aindumaa by”, jossa oli kolme taloa.[5]
Vuoden 1959 peruskartassa salmen lounaispuolella sijaitsi Lintumaanlampi, joka oli aiemmin kuivatettu ja josta nostettiin piimaata. Nostoalueen kuivatusvedet johdettiin Kallijärven länsirantaan. Alue otettiin myöhemmin viljelyyn, ja sen peltoja kuivattiin samaa ojaa myöten.[6][7][8]
Lähteet
