Wärtsilä Oyj Abp on suomalainen konepajateollisuutta harjoittava pörssiyhtiö.[3] Se valmistaa muun muassa voimalaitoksia, energiajärjestelmiä ja diesel- ja hybridimoottoreita laivateollisuudelle[3] sekä niihin liittyviä palveluita.[4]
Yhtiö on toiminut pitkän historiansa aikana toiminut monella alalla, esimerkiksi telakka-, paperikone-, lukko-, keramiikka- ja lasiteollisuudessa. Vuonna 2023 Wärtsilä oli liikevaihdolla mitattuna Suomen 18. suurin yritys.[5]
Yrityksen pääkonttori sijaitsee Helsingin Salmisaaressa.
Arppe oli myynyt 1820-luvulta lähtien puun- ja raudanjalostuslaitoksiensa tuotteita Pietariin. Puhoksen sahallaan hän rakensi Suomen ensimmäisen höyrylaivan Ilmarisen vuonna 1833. Arppella oli myös vuonna 1832 Pielisjoen Kuurnaan perustettu saha, jonka senaatti käski purkaa pelättyään sahan hävittävän maakunnan metsät. Sahaa rakentaessaan hän oli hankkinut metsiä, maaomaisuutta hän sai myös kahden vaimonsa myötäjäisinä. Valtion mukaan Arppella oli liikaa maata ja se otti häneltä 10 000 hehtaaria maata. Kuurnan sahan purkupäätöksestä harmistuneena Arppe alkoi jalostaa rautaa Värtsilän Juukajoen sahalla, jolla oli myös koskioikeudet. Hänellä oli toimintaa myös Ilomantsissa ja Möhkönkoskella. Möhköstä tuli Suomen suurin järvimalmin jalostaja. Värtsilässä käsiteltiin Kiihtelysvaaralta ja Tohmajärveltä saatua järvimalmia. Möhkössä oli noin 2 000 työntekijää.[6]
Värtsilän sahan rinnalle Arppe rakennutti Wärtsilän rautaruukin, joka sai priviegionsa 1850. Ruukin masuuni käynnistyi syyskuussa 1852. Järvimalmia käyttänyt ruukki menestyi erityisen hyvin, kun vuosina 1853–1856 käyty Krimin sota lisäsi rautatuotteiden kysyntää.[7]
Vuonna 1859 Arppe osti Läskelän vesisahan läheltä Värtsilää ja palasi siten puunjalostuksen pariin.[6]
Elokuussa 1861 Värtsilän ruukilla otettiin käyttöön uusi putlaus- ja valssilaitos johon kuului seitsemän putlausuunia, kolme hitsausuunia, kaksi höyryvoimalla toiminutta valssia ja kaksi höyryvasaraa. Putlauksen avulla takkiraudasta poistettiin ylimääräinen hiili ja fosfori, jolloin raudasta tuli taontakelpoista kankirautaa.[7] Arppe kuoli vuonna 1861, minkä jälkeen saha ja rautaruukki siirtyivät hänen perillisilleen ja heidän perustamalleen osakeyhtiölle, jonka nimeksi tuli vuonna 1898 Wärtsilä Aktiebolag.[7]
Wärtsilä Aktiebolagista muodostettiin vuonna 1907 uusi yhtiö nimeltään Ab Wärtsilä Oy.[8]
Wärtsilän taloudellinen tilanne parani erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän sotatarviketilausten vuoksi. Vuonna 1916 Wärtsilä rahoittikin voitoillaan kartonkiyritys Hämekoski Oy:n oston. Hämeenkosken nimi muutettiin Karelia Wood Oy:ksi ja sen tuotantosuunta muutettiin Venäjän rajan sulkeuduttua vanerituotannoksi.lähde?
Wärtsilän taloudellinen tilanne alkoi huonontua vuonna 1923 johtuen raudan kansainvälisestä ylitarjonnasta. Julkaistuaan vuoden 1925 huonon tuloksen seuraavan vuoden huhtikuussa toimitusjohtaja Lars Wilhelm Åberg pyysi eroa tehtävästään.lähde? Hänen seuraajanaan aloitti diplomi-insinööri Wilhelm Wahlforss. 1930-luvun laman aikaan yritys tuotti raskaita tappioita, mutta Wahlforss onnistui saneeraamaan yrityksen kuntoon esimerkiksi neuvottelemalla henkilökunnan kanssa palkanalennuksista.[9]
Vuonna 1935 Wärtsilästä tuli Kone- ja Siltarakennus Oy:n enemmistöomistaja. Samalla se sai määräysvallan
Hietalahden Sulkutelakalla Helsingissä ja Crichton-Vulcanin telakalla Turussa. Kone- ja Siltarakennus Oy:n tuotteita olivat esimerkiksi paperikoneet ja Abloy-lukot. Wärtsilän pääkonttori muutti Karjalasta Helsinkiin.[10]
Wärtsilä-yhtymä Oy (1938–1964)
Wärtsilä Oyn vuoteen 1990 käyttämä logo, joka kuvaa yrityksen karjalaisia juuria.
Wärtsilän yritystoiminnassa alkoi uusi vaihe, kun Kone- ja Siltarakennus Oy fuusioitiin Wärtsilään vuonna 1938. Yhtiön nimeksi muutettiin tällöin Wärtsilä-yhtymä O/Y, ja Wilhelm Wahlforss nimitettiin sen pääjohtajaksi.[9][10] Kyseessä oli 1930-luvun merkittävin yrityskauppa Suomessa. Wahlforssin lisäksi keskeisenä kaupan järjestelijänä toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin johtaja Rainer von Fieandt.[9] Wärtsilään fuusioitiin myös vastikään ostettu Taalintehdas sekä Turussa, Pietarsaaressa ja Vaasassa sijainneet tytäryhtiöt.[10] Työtekijämäärä yhtymän syntyhetkellä oli 6 055, joista Wärtsilän konepajalla työskenteli 978, Hämekosken vaneritehtaalla 756, Kotkan telakalla 190, Kone ja Silta-yksikössä Helsingissä 1 681, Hietalahden telakalla 420, Crichton-Vulcanilla 1 398, vuonna 1936 ostetulla Onkilahden konepajalla Vaasassa 148 ja Pietarsaaressa 484. Yritykset olivat Wärtsilän omistamia osakeyhtiöitä.[9] Wärtsilän alkoi valmistaa dieselmoottoreita ostettuaan valmistuslisenssin Kruppilta.[10] Aluksi dieseltoimiala palveli yhtiön omien telakoiden tarpeita.lähde?
Vuonna 1939 Taalintehtaan teräsvalimon osakekanta siirtyi kokonaan Wärtsilän omistukseen saksalaisen omistajaryhmän ja pääjohtaja Wilhelm Wahlforsin langon Gustaf Woldemar Wreden myydessä omistuksensa. Loppuvuonna 1939 ennen Talvisotaa Wärtsilä muodostui kaikkiaan yhdeksästä erillisestä konepaja-, telakka- ja metsäteollisuusyrityksestä sijaintipaikkoinaan Värtsilä, Hämekoski, Kotka, Helsinki, Taalintehdas, Turku, Vaasa ja Pietarsaari.[9]
Wärtsilän pääjohtaja Wilhelm Wahlforss esittelemässä neuvostoliittolaisille johtajille puoluejohtaja Nikita Hruštšoville ja pääministeri Nikolai BulganinilleHietalahden telakkaa Helsingissä. Telakka oli keskeinen laivatoimittaja Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa 1950-luvulta aina 1980-luvun lopulle.
Wärtsilän ensimäinen dieselmoottori valmistui vuonna 1942 Turussa.[10]
Toisen maailmansodan jälkeen Wärtsilällä oli merkittävä rooli sotakorvausteollisuudessa. Suomen laivanrakennusteollisuus kasvoi kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja merkittäväksi teollisuudenalaksi. Sotakorvausten jälkeen tilauksia saatiin niin Neuvostoliitosta kuin muualtakin maailmasta. Wärtsilä-yhtymästä sotakorvaustuotteiden tuottamiseen osallistuivat muun muassa:lähde?
Taalin rautatehdas (konepaja- ja metalliteollisuus)
Alkuvuonna 1954 Wärtsilä päätti alkaa suunnitella omia dieselmoottoreita Vaasassa. Suunnittelutyötä johtamaan valittiin Wilmer Wahlstedt.[10]
Wärtsilän ensimmäinen itse suunnittelema dieselmoottori, kolmesylinterinen Wärtsilä Vasa 14, käynnistettiin kesäkuussa 1959. Samana vuonna yhtiö myi ensimmäisen suunnittelemansa moottorin, kuusisylinterisen Vasa 614:n, Silja LinenM/S Skandialle.[10]
Vuonna 1969 Tampella, Valmet ja Wärtsilä allekirjoittivat TVW-sopimuksen, jonka mukaan vastuu paperi- ja kartonkikoneista jaettiin kolmen yrityksen kesken koneiden valmistamien lopputuotteiden perusteella. Wärtsilän vastuulle tulivat hienopaperikoneet. Lisäksi muodostettiin yhteinen TVW-markkinointiorganisaatio. Vuonna 1970 Wärtsilän vanha konepaja siirretiin Helsingin Sörnäisistä Kone- ja Siltarakennuksen teollisuustontilta Järvenpäähän. Konepaja erikoistui paperikoneiden valmistukseen.lähde?
Vuonna 1974 Wärtsilä alkoi rakentaa Turun Pernoon uutta telakkaa. Vuonna 1978 Wärtsilästä tuli ruotsalaisen Boforsin NOHAB-dieselliiketoiminnan pääomistaja, mikä edesauttoi Wärtsilän kansainvälistymistä.[10]
1970-luvun lopulla Wärtsilässä tehtiin toimialajärjestelyitä. Vuonna 1979 sekä Wärtsilän Taalintehtaan että Fiskarsin metallituotanto siirrettiin Ovakon vastuulle. Taalintehtaan päätuote oli rakennusteräs. Taalintehtaan työntekijämäärä oli ennen yhdistymistä pudonnut yli 1 150:stä 470:een.[11]
Vuonna 1983 Wärtsilän osakkeita alettiin myydä myös Tukholman pörssissä. Kaikki Turun telakkatoiminnot siirrettiin Pernoon. Seuraavana vuonna Wärtsilä listautui myös Lontoon pörssissä. Se osti loput NOHAB-dieselliiketoiminnan osakkeet.[10]
Vuonna 1986 Wärtsilä osti RosenlewiltaUlvilasta sen Automation-yksikön, joka sai uudeksi nimekseen Cimcorp. Kaupan tarkoitus oli tukea hitsausta robotiikkaosaamisella. Wärtsilä osti myös amerikkalaisen GCA Robotics:in ja liitti sen Cimcorpiin. Cimcorp kehitti Wärtsilälle hitsausrobotin laivanlohkojen hitsaukseen, mutta hanke epäonnistui.lähde?
Wärtsilä alkoi toimia Intiassa 1980-luvulla. Se toimitti sinne sähkögeneraattoreita tukemaan teollisuuslaitoksia, joille sähkökatkokset aiheuttivat ongelmia.[13]
Wärtsilä Diesel erotettiin erilliseksi tytäryritykseksi 1980-luvulla.lähde?
1970- ja 1980-luvulla länsimaiden telakkateollisuus kärsitelakkakriisistä, kun Japani ja Etelä-Korea hallitsivat maailmanmarkkinoita.[14] Selvitäkseen kriisistä Valmet ja Wärtsilä liittoutuivat ja alkoivat tehostaa toimintaansa vuonna 1986.[10] Ne yhdistivät telakkansa Wärtsilä Meriteollisuus -nimisen yrityksen alle alkuvuonna 1987, ja toimitusjohtajaksi nimitettiin Pekka Laine. Wärtsilä omisti uudesta yhtiöstä 70 prosenttia ja Valmet 30 prosenttia. Hallituksen puheenjohtajana toimi vuorineuvos Tor Stolpe.[15] Paperikoneiden tuotanto taas siirrettiin Valmetin vastuulle. Wärtsilän Järvenpään yksikkö, joka teki paperinkoneiden jälkikäsittelylaitteita, siirtyi osaksi Valmetin tytäryhtiö Valmet Paperikoneet Oy:tä.[15]
Wärtsilän Meriteollisuutta rasitti erityisesti Valmetin saama tilaus Neuvostoliitolle toimitettavasta 11 arktisesta tankkerista, sillä niiden toimituksesta tuli raskaasti tappiollista. Samaan aikaan Suomen valtio luopui telakkatuista. Tilanne huipentui Suomen teollisuushistorian siihen asti suurimpaan konkurssiin 23. lokakuuta 1989. Samalla useat yhtiön alihankkijoina toimineet yhtiöt ajautuivat vaikeuksiin.[15] Yhtiön toimintaa jatkoi Masa-Yards.[12] Pieneksi kutistunut emo-Wärtsilä oli lähellä joutua nurkanvaltauksen uhriksi.lähde? Wärtsilä sopi yhdistymisestä toisen monialayhtiön, Oy Lohja Ab:n, kanssa.[10]
Oy Wärtsilä Ab sulautui Oy Lohja Ab:n kanssa loppuvuonna 1990,[8] kun Lohjasta tuli sen pääosakas.[10] Uuden yhtiön nimi Metra Oy (Metalli ja Rakennus) saatiin Fiskarsiin kuuluneelta Bronto Skylift Oy:ltä, joka oli aiemmin toiminut jonkin aikaa Metra-nimellä.[17] Metran strategiaksi määriteltiin rakentamiseen liittyvät toiminnat ja dieselmoottorit.[10]
Metra Oy Ab (1991–1999)
Tammikuussa 1991 virallisesti toimintansa aloittaneella Metralla oli kymmenen toimialaa.[18] Metraan siirettiin Wärtsilän osaksi omistama Ovako Imatra.[19]
Vuosina 1992–1994 Metra luopui rakentamiseen liittyvistä tuotteista ja aineista ja myi ne Partek Oy Ab:lle. Vuonna 1994 Metra sulki tytäryhtiönsä Lohjan Finncement Oy:n tehtaat, joissa valmistettiin muun muassa sementtiä. Myös enemmistö Abloysta myytiin.[20]
Wärtsilä Diesel oli kasvanut voimakkaasti Wärtsilän ja Metran ostettua 1990-luvulla lukuisia pieniä dieselvalmistajia. Yrityskauppoihin kuului NOHABin ohella esimerkiksi SACM ja Stork.[21]
Vuonna 1996 Metra myi Cimcorpin Swisslog Holding AG:lle.[22]
Vuonna 1997 Wärtsilä Diesel nousi suurten dieselvalmistajien joukkoon, kun se osti konkurssiin ajautuneen Bremer Vulkanin omistaman puolikkaan New Sulzer Dieselistä (NSD). Loppuosuus kuului Italian valtion omistamalle telakkayhtiö Fincantierille. NSD oli erikoistunut suuriin, hidaskäyntisiin kaksitahtimoottoreihin, kun taas Wärtsilä Dieselin erikoisalaa olivat keskinopeat nelitahtidieselit. Yritysten fuusioiduttua sai alkunsa Wärtsilä NSD. Vuosina 1995–2000 Wärtsilä valmisti nopeakäyntisiä dieselmoottoreita yhdessä yhdysvaltalaisenCumminsin kanssa Cummins-Wärtsilä-yhteisyrityksessä.[21]
Toukokuussa 1998 Metra kertoi aikeistaan jakautua kolmeksi itsenäiseksi pörssiyhtiöksi: dieselyhtiö Wärtsilä NSD, kylpyhuonekeramiikkaa valmistava Sanitec ja Metra Invest, johon kuului muun muassa Imatra Steel, osuus Assa Abloy -yhtiöstä ja Metran omistamat kiinteistöt ja osakkeet. Metra oli ensimmäinen Helsingin pörssin yritys, joka aikoi hyödyntää uutta osakeyhtiölain diffuusiopykälää, joka mahdollisti jakautumisen.[18] Metra päätti kuitenkin lykätä jakautumista, vaikka toimialojen itsenäisyyttä olikin jo alettu lisätä.[10] Metran konsernijohtajana toimi Georg Ehrnrooth ja sen suurimpia osakkeenomistajia olivat Fiskars, vakuutusyhtiöt ja säätiöt. Wärtsilä NSD:n osuus konsernin 16 miljardin markan liikevaihdosta oli 75 prosenttia.[18]
1990-luvulla Metra karsi toimialojaan luopumalla muun muassa Lohjalta siirtyneistä rakennusmateriaaliteollisuudesta sekä elektroniikkatehtaasta, josta myöhemmin tuli Elcoteq Oyj sekä Wärtsilältä siirtynneestä lasi- (Iittalan ja Nuutajärven tehtaat) ja posliinitehtaista (Arabia). Metra keskittyi sen jälkeen merimoottorien ja voimaloiden valmistamiseen ja huoltoon.lähde?
Vuonna 1999 Metran tytäryhtiö Sanitec vietiin pörssiin.[20]Vuosituhannen molemmin puolin Metra myi pois loputkin Abloyn ja Sanitecin (entiset Arabian kylpyhuoneposliinit) osakkeensa ja osti Fincantierin osuuden Wärtsilä NSD:stä.[23]
Wärtsilä Oyj Ab (2000–2019)
Syyskuussa 2000[10] Metra muutti nimensä takaisin Wärtsiläksi. Wärtsilä NSD yhdistettiin emokonserniin. Wärtsilä osti muun muassa potkureita valmistavan Lipsin sekä useita laivojen ja voimalaitosten huoltoon erikoistuneita yrityksiä. Työntekijöitä uudessa Wärtsilä Oyj:ssä oli kaikkiaan 10 715, joista ulkomailla työskenteli kaksi kolmasosaa.[23] Wärtsilästä kehittyi järjestelmätoimittaja, joka kykeni toimittamaan täydellisiä voimanlähde- ja propulsiopaketteja laivoihin sekä voimalaitoksia avaimet käteen -toimituksina. Wärtsilä kykeni tarjoamaan myös kattavan huoltoverkoston tuotteilleen koko niiden elinkaaren ajaksi. 2000-luvun alussa Wärtsilä alkoi panostaa myös bioenergiaan ja polttokennotekniikkaan.lähde?
Vuonna 2001 Wärtsilä osti suomalaisen Sermet Oy:n, joka valmisti pieniä ja suuria biopolttoaineilla, öljyllä ja kaasulla toimivia kattilalaitoksia.[10] Sanitec myytiin saksalaiselle BC Partnersille.lähde?
Vuonna 2003 Wärtsilän ja CSSSC-laivanrakennuskonsernin yhteisyritys CME alkoi valmistaa potkureita Kiinassa.[10]
Vuonna 2005 Wärtsilä avasi ensimmäisen oman tuotantoyksikkönsä Kiinaan. Se sijaitsi Wuxissa.[10] Suomessa se oli perustamassa Oy Ovako Ab:tä, jonka omistukseen se siirsi Imatra Steel Oy (Ovako Imatra Oy Ab):n. Vuonna 2006 Wärtsilä myi Ovako-osuutensa pääomasijoittajalle.[19]
Vuonna 2007 Wärtsilä aloitti yhteistyön Hyundai Heavy Industriesin kanssa. Ne perustivat Etelä-Koreaan yhteisyrityksen, joka valmisti monipolttoainemoottoreita LNG-aluksille.[10]
Vuonna 2008 Metso ja Wärtsilä perustivat yhteisyrityksen, johon liitettiin Metson Heat & Power -liiketoiminta ja Wärtsilän Biopower-liiketoiminta. Wärtsilän osuus yrityksestä oli 40 prosenttia.[10]
Vuonna 2014 kiinalainen CSSC osti Wärtsilän tappiollisen kaksitahtimoottoriliiketoiminnan.[25][26]
Vuonna 2018 Wärtsilä uudisti strategiaansa ja kertoi tavoittelevansa sataprosenttisesti uusiutuvaan energiaan perustuvia energiajärjestelmiä. Saman vuoden elokuussa se kertoi perustavansa Vaasan Vaskiluotoon uuden teknologiakeskuksen Vaasassa toimineille 3 000 työntekijälle. Keskuksessa haluttiin keskittyä merenkulun ja energiateknologian tutkimukseen, tuotekehitykseen ja tuotantoon yhteistyössä asiakkaiden, yliopistojen ja startupien kanssa. Vaasasta tuli samalla Wärtsilän maailmanlaajuisten toimintojen kehityskeskus.[29]
Wärtsilä Oyj Ab (2020–)
Loppuvuonna 2020 Wärtsilällä oli lähes 18 000 työntekijää, joista Suomessa noin viidennes. Suomen yksiköistä suurin oli Vaasa, jossa työskenteli noin 3 000 henkilöä.lähde?
Håkan Agnevall aloitti Wärtsilän toimitusjohtajana helmikuussa 2021 Jaakko Eskolan jäädessä eläkkeelle.[30]
Heinäkuussa 2022 Wärtsilä ilmoitti sulkevansa Triesten tehtaan ja siirtävänsä tehtaan toiminnot Vaasaan.[31][32]
Vuonna 2022[33] Vaasaan avattiin Sustainable Technology Hub, STH, joka keskittyy hiilidioksidipäästöjen poistamiseen.[34] Keskuksessa sijaitsee tutkimus- ja tuotekehityksen lisäksi myös valmistusta ja tukitoimintoja.[33]
Helmikuussa 2024 Wärtsilä kertoi harkitsevansa energian varastoliiketoiminnan ja neljän muun liiketoimintayksikkönsä myyntiä, sillä ne eivät tukeneet suoraan sen hiilineutraaliuteen pyrkivää strategiaa.[35] Kesäkuussa Wärtsilä kertoi laajentavansa Vaskiluodon teknologiakeskustaan, jossa työskenteli 3 400 työntekijää. Investoinnin arvo oli 20 miljoonaa euroa ja laajennuksen arvioitiin valmistuvan vuonna 2026.[33]
Toimitusjohtajia (pääjohtajia)
Wilhelm Wahlforss, Wärtsilän tj. 1926-1961, hallituksen puh.joht 1939-1969
Tankmar Horn, Wärtsilän pääjohtaja 1970-1976, johtokunnan ja hallituksen puh.joht. 1976-1991
Vuonna 2023 Wärtsilällä oli noin 18 000 työntekijää, joista noin 3000 Suomessa. Sillä oli 240 toimistoa 79 maassa.[34] Sen pääkonttori sijaitsee Helsingin Salmisaaressa[37] ja sen maailmanlaajuinen toimintojen kehityskeskus Vaasan Vaskiluodossa.[29] Yhtiöllä on työntekijöitä Suomessa myös Turussa.[29] Yhtiöllä on kaksi moottoritehdasta, toinen Vaasassa, toinen Kiinassa.[38]
Yhtiö kuuluu Vaasassa toimivaan energiaklusteriin.[34] Vuonna 2024 se sai Business Finlandilta 70 miljoonan euron rahoituksen vetämälleen WISE-veturihankkeelle (Wide & Intelligent Sustainable Energy). Wärtsilän osuus kehityshankkeen rahoituksesta on 20 miljoonaa euroa, loput 50 miljoonaa on budjetoitu sen kahdellesadalle kehityskumppanille. Sen verkostoon kuuluu yrityksiä, teollisuuden organisaatioita, tutkimuslaitoksia ja korkeakouluja.[39]
Vuonna 2024 Wärtsilän hallitukseen kuuluivat puheenjohtaja Tom Johnstone, varapuheenjohtaja Mika Vehviläinen, Karen Bomba, Morten H. Engelstoft, Karin Falk, Johan Forssell, Mats Rahmström ja Tiina Tuomela.[40]
Yhtiön suurimmat tuotantoyksiköt ovat Vaasassa ja TriestessäItaliassa. SveitsinWinterthurissa Wärtsilällä on tuoteyhtiö ja tutkimus- ja tuotekehitysyksikkö. Aasian merkitys markkina-alueena kasvaa jatkuvasti ja tuotantoa on laajennettu muun muassa Kiinassa, Intiassa ja Koreassa. Mittavan huoltoverkoston myötä Wärtsilällä on yli 170 toimipistettä noin 70 maassa.[41]
Wärtsilän holdingyhtiöBermudalla omistaa konsernin eteläamerikkalaisia tytäryhtiöitä. Yhtiön tulos raportoidaan ja verotetaan Suomessa omistajansa tulona. Lisäksi Wärtsilällä on lukuisia tytäryhtiöitä Caymansaarilla ja muualla Karibialla muun muassa huoltopalveluiden tuottamiseksi, sekä Guernsey-saarelle rekisteröity jälleenvakuutusyhtiö. Wärtsilän mukaan veroparatiiseiksi lukeutuviin maihin rekisteröidyt yhtiöt keskittävät ja helpottavat kirjanpitoa ja laskentaa. Wärtsilä toimittaa varaosia vapaakauppa-alueiden kautta off shore -laivoille.lähde?
Wärtsilän liiketoiminta on jaettu kahteen osaan:[43]
Wärtsilä Marine ja
Wärtsilä Energy
Wärtsilä Marinen tuotevalikoimaan kuuluvat moottorit, propulsiojärjestelmät, hybriditeknologia, digitaaliset teknologiat ja integroidut voimansiirtojärjestelmät sekä niihin liittyviä palveluita ja huoltoa. Wärtsilä Energyn tuotteita ovat esimerkiksi hiilineutraaliuspalvelut, sähköjärjestelmiä tasapainottavat voimalaitokset, hybridiratkaisut ja energian varastointi- ja optimointiteknologia ja niihin liittyvät elinkaaripalvelut.[43] Vuonna 2023 palveluiden, kuten huollon, osuus sen liikevaihdosta oli 52 prosenttia.[4] Yhtiön strategia keskittyy dekarbonisaatioon, hiilidioksidipäästöjen poistamiseen. Tätä tehdään esimerkiksi korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusilla polttoaineilla, jotka perustuvat esimerkiksi vetyyn, ammoniakkiin tai metanoliin.[34] Wärtsilä ei valmista suurten rahtilaivojen yleensä liikkumiseen käyttämiä kaksitahtimoottoreita vaan nelitahtimoottoreita, joita ne käyttävät apumoottoreina sähkönsä tuotannossa. Sen sijaan risteilylaivoissa Wärtsilän moottoreita voidaan käyttää päämoottoreina. Usein myös risteilyaluksissa ja autolautoissa nelitahtimoottoreita käytetään sähkövoimalana, jonka avulla propulsiojärjestelmät pyörittävät potkureita.[38]
Vuoteen 2024 mennessä Wärtsilä oli toimittanut voimalaitoksia ja laivateknologiaa 180 maahan yhteenlasketun voimantuotantokapasiteetin ollessa 79 gigawattia.[44]
Palvelut
Suurin osa Wärtsilän liikevaihdosta tulee palveluista.[4] Se johtuu laitteiden korkeista käyttöasteista, asiakassopimusten määrästä ja yhtiön valitsemasta palvelustrategiasta, jossa asiakkaita ohjataan transaktioliiketoiminnasta sopimusperusteiseen palveluun ja kevyemmistä sopimuksista kattavampiin sopimuksiin.[45]
Voimalaitokset
Vuoteen 2024 mennessä Wärtsilä oli toimittanut 430 voimalaitosta Intiaan. Niiden yhteenlaskettu teho on 4 000 megawattia. Wärtsilän generaattorit toimivat aluksi öljyllä, sittemmin niitä alettiin valmistaa kaasukäyttöisinä.[13]
Kesällä 2024 Wärtsilä julkaisi maailman ensimmäisen suuren mittakaavan moottorivoimalaitoksen, joka voi toimia täysin vedyllä. Se hyödyntää Wärtsilä 31 -moottorialustaa. Täysin vedyllä toimivia moottoreita yhtiö oli testannut kolmen vuoden ajan. Yhtiön mukaan moottori on tilattavissa vuonna 2025 ja toimitettavissa seuraavana vuonna.[46] Voimala ei sovellu laivoihin, vaan sitä käytetään varavoimalana sähköjärjestelmissä.[38]
Energiavarastoliiketoiminta
Wärtsilä aloitti energiavarastoliiketoimintansa vuonna 2017 yritysoston kautta.[35] Vuonna 2023 sen varastointikapasiteetti oli yli kuusi gigawattituntia. Sen järjestelmää käytettiin kuudella mantereella 110 projektissa.[47]
Wärtsilä on toimittanut uusiutuvaa energiaa varastoivia järjestelmiään muun muassa Chileen ja Isoon-Britanniaan. Niitä on viety myös Havaijille, joka on hyvin riippuvainen dieselpolttoaineesta ja Teksasiin, joka kärsii usein sähkökatkoksista.[48] Kun uusiutuvaa energiaa ei ole saatavilla, laitos vapauttaa sitä sähköverkkoon.[47] Vuoteen 2023 mennessä liiketoiminnasta tuli kannattavaa ja sen liikevaihto liikkui miljardeissa.[35]
Wärtsilä valmisti ensimmäiset laivadieselmoottorit lisenssillä vuonna 1939 ja sen ensimmäinen itse suunnittelema moottori, Vasa 614-moottori, valmistui vuonna 1960.[49] Wärtsilä valmistaa dieselmoottoreita yhä,[50] vaikka etsiikin niille korvaavia vaihtoehtoja.[38]
Wärtsilän 31DF-nelitahtidieselmoottoreita käytetään esimerkiksi Samsungin isoissa arktisilla vesillä liikkuvissa säiliöaluksissa.[51]
Hybridimoottorit
Wärtsilän valmistamat hybridimoottorit yhdistävät akun ja polttomoottorin käytön.[45] Alkuvuoteen 2023 mennessä yhtiö oli myynyt 90 hybridiratkaisua.[52]
Kaasu- ja monipolttoainemoottorit
Icon of the Seas käyttää Wärtsilän monipolttoainemoottoreita
Wärtsilä valmistaa kaasukäyttöisiä ja monipolttoainemoottoreita.[50]
Maailman siihen asti suurin risteilyalus, vuonna 2023 luovutettu M/S Icon of the Seas, sisältää kuusi Wärtsilä 46 DF -laivamoottoria. Dual Fuel -moottoreiden yhteisteho on 90 MW ja ne käyttävät nesteytettyä maakaasua (lng) ja dieseliä.[53]M/S AuroraBotnia käyttää neljää Wärtsilä 31 -nelitahtimoottoria, jotka toimivat dieselillä ja lng:llä.[38]
Metanolimoottorit
Wärtsilä alkoi testata metanolimoottoreiden käyttöä laivoissa vuonna 2015.[54] Ne hyödynsivät vihreän metanolin lisäksi vetyä.[55] Markkinoille ensimmäiset metanolimoottorit (Wärtsilä 32) tuotiin vuonna 2022.[54][56] Seuraavana vuonna se lisäsi valikoimaan neljä uutta metanolimoottoria: Wärtsilä 20, Wärtsilä 31, Wärtsilä 46F ja Wärtsilä 46TS. Uusien moottorien toimitus alkaa vuonna 2025.[56]
Ammoniakkimoottorit
Wärtsilä on kehittänyt erilaisia ammoniakkimottoreita vuodesta 2019 lähtien. Osa niistä käyttää ammoniakkia ja metanolia,[55] osa ammoniakkia ja vetyä.[54] Ammoniakkia saadaan vetyä jalostamalla,[55] sen varastointi on helppoa eikä siitä synny hiilidioksidipäästöjä.[57] Ensimmäiset ammoniakkimoottorit yhtiö toi markkinoille vuonna 2023. Täysin vedyllä toimivan moottorin on kerrottu ilmestyvän vuonna 2025.[54] Ammoniakkimoottoreiden kaupallisen käytön arvellaan käynnistyvän vuonna 2025.[52]
Yhtiö ennakoi, että suuri osa laivoista siirtyy käyttämään ammoniakkia.[38] Vihreän metanolin (e-metanolin) ja vihreän ammoniakin (e-ammoniakin) sisältämä vety valmistetaan vedestä uusiutuvan sähkön avulla, esimerkiksi aurinko- tai tuulivoimalla.[55][38] Laivayhtiöt ovat kiinnostuneet vähäpäästöisistä vaihtoehdoista, sillä alkuvuonna 2024 Euroopan unioni määräsi, että kaikkiin EU:n satamiin tulevien laivojen tulee ostaa päätöoikeuksia, jotka nostavat kustannuksia huomattavasti. Esimerkiksi EU:n sisällä operoivan varustamon polttoainekulut voivat kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä.[38]
Wärtsilä tarjoaa myös vanhoille laivoille mahdollisuutta konvertioida käyttöön uusia polttoaineratkaisuja.[58]
Propulsiojärjestelmät
Wärtsilä on toimittanut propulsiojärjestelmän ja vesisuihkut kokonaan sähköllä toimivaan autolauttaan HSC China Zorrilla, joka alkaa kulkea Buenos Airesin (Argentiina) ja Montevideon (Uruguay) välillä. Maailman suurin, 130-metrinen katamaraani valmistunee vuonna 2025. Järjestelmä perustuu Wärtsilän aksiaalivirtausvesisuihkutekniikkaan.[59]
Tunnustuksia
Vuonna 2023 Wärtsilä Marine Powerissa työskentelevä Jua Kytölä valittiin vuoden teknologiajohtajaksi.[60]
Wärtsilä pääsi Time-lehden vuoden sadan vaikuttavimman yhtiön joukkoon vuonna 2023[48]
↑Utterström, Lennart: Telakkateollisuuden kriisi uhkaa Japania. Helsingin Sanomat, 18.7.1982, s. 18. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 16.7.2024.
↑ abcNiklas Herlin: ”13 - Ostajat, myyjät ja perustajat”, Ruukin avain, s. 157. Helsinki: Teknologiateollisuus ry, 2003. ISBN 951-817-808-9
↑Allan Tiitta (päätoim.): ”Uutiskatsaus”, Mitä-Missä-Milloin 1991, s. 62. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11421-2
↑Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1
Palomäki, Atte (päätoim.), Vänttinen, Pekka (toim): Koneita ja ihmisiä – Wärtsilän koettu historia 1969-2019, Wärtsilä Oyj, 2019, ISBN 978-952-68866-2-6
.JPG)
