Al-Safi sai ensimmäisen kerran julkisuutta sijoittuessaan vuonna 1938 ensimmäiseksi neljän-[2] tai viidenkymmenen osallistujan joukossa radioaseman sponsoroimassa laulukilpailussa. Hän matkusti vuonna 1947 Brasiliaan, jossa vietti kolmen vuoden ajan esiintyen maan libanonilaistaustaiselle yhteisölle. Al-Safi palasi Libanoniin vuonna 1950 ja kiinnitti huomionsa maansa kansanmusiikkiperinteisiin.[3] Hän tuli tunnetuksi libanonilaisen kansanmusiikin modernisoidun muodon kehittämisestä.[4][1] Hän oli johtohahmo liikkeessä, joka teki libanonilaisesta musiikista suosittua koko arabimaailmassa.[4] Al-Safi tunnettiin myös libanonilaisen ja muun arabirunouden (kuten zajalin[3]) laulamisesta. Hänen esittämiään lauluja oli kaikkiaan noin 3 000.[4] Al-Safi kiersi urallaan laajalti kansainvälisesti ja lauloi arabian lisäksi myös ranskan, brasilianportugalin ja italian kielillä. Hän sai kunniatohtorin arvon Kaslikin Pyhän Hengen yliopistosta.[3]
Al-Safi oli kristitty. Hän oli poikansa Tonyn kotona Mansouriehissa sairastuessaan perjantaina 11. lokakuuta 2013 ja joutui sairaalaan, jossa kuoli.[4][2] Libanonin virallinen uutistoimisto ilmoitti, että al-Safin hautajaiset pidettäisiin maanantai-iltapäivänä Pyhän Yrjön maroniittikatedraalissaBeirutin keskustassa. Kuukausia aiemmin laulaja oli joutunut sairaalaan kärsittyään luunmurtumista ja keuhkojen turvotuksesta, joka oli vaikuttanut sydämeen. Syyskuussa 2012 useat tiedotusvälineet olivat ilmoittaneet laulajan terveydentilan huomattavasti heikentyneen jalan murtumisen takia tehdyn leikkauksen jälkeen.[2] Libanonin presidentti Michel Suleiman luonnehti al-Safin kuolemaa suureksi menetykseksi Libanonin kansanmusiikille.[4]
