Sodan jälkeen hän jäi Saksaan ja oli 1949–1953 Neuvostoliiton armeijan Saksan-joukkojen komentaja. Sen jälkeen hänet nimitettiin Kiovan sotilaspiirin komentajaksi. Palvellessaan Kiovassa vuonna 1955 hänet ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi.
Vuosina 1960–1964 Tšuikov toimi Neuvostoliiton maavoimien komentajana ja Neuvostoliiton apulaispuolustusministerinä.[1] Vuodesta 1961 alkaen hän oli myös Neuvostoliiton siviilipuolustuksen johtaja. Lisäksi hän oli myös puolustusneuvoston johtaja 1961–1972, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Tšuikov toimi asiantuntijana Stalingradin taistelun muistomerkin rakentamisessa. Muistomerkki rakennettiin entisen tataarien hautakummunMamajevin kurgaanin päälle, johon myös Tšuikov haudattiin. Hänestä tuli ensimmäinen marsalkka, joka on haudattu Moskovan ulkopuolelle.
Lähteet
↑ abDrakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 166. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
Teokset
Tšuikov, V. I.: Tien alku - Stalingrad . Suomentanut Esa Adrian. Helsinki: Tammi, 1964.
Tšuikov, V. I.: Tien loppu - Berliini . Helsinki: Tammi, 1965.