Uzbekistanin pinta-alasta noin 80 prosenttia kuuluu tasaiseen aavikkoalueeseen, mutta maan itäosassa on vuoristoja, kuten Tienšanin läntisiä jonoja. Idässä on myös hedelmällinen Fergananlaakso. Maan suurimmat joet ovat Syrdarja ja Amudarja, joiden käyttö on aiheuttanut Araljärven ympäristökatastrofin. Aral oli 1960-luvulla maailman neljänneksi suurin järvi, mutta varsinkin Uzbekistanissa oleva eteläosa on lähes täysin kuivunut.
Uzbekistanin pinnanmuodot vaihtelevat tasaisesta aavikosta itäosan korkeisiin vuoriin. Noin 80 prosenttia maan pinta-alasta on kuitenkin aavikkoa.[1] Uzbekistan kaakkoisosa kuuluu Turanin tasankoon, joka kohoaa 60–90 metrin korkeuteen merenpinnasta. Se yhdistyy etelässä Kyzylkumin aavikkoon ja lännessä kohoaa Ustjurtin laakiolle.[2]
Uzbekistanin itäosassa on vuoristojen pohjoisesta, idästä ja etelästä ympäröimä hedelmällinen Fergananlaakso.[1] Sen pohjoispuolella on Tienšanin läntisiä vuorijonoja, kuten Ugom ja Piskomvuoret. Laakson eteläpuolella puolestaan kohoaa Hisor–Alai.[2]
Maassa esiintyy myös maanjäristyksiä, joista vakavin tuhosi pääkaupunki Taškentia vuonna 1966.[1]
Vesistöt
Araljärven eteläosat ovat Uzbekistanin puolella, kun taas pohjoisosa kuuluu Kazakstaniin.[3] Se oli vielä 1960-luvun alussa maailman neljänneksi suurin järvi, mutta siihen laskevien jokien, Syrdarjan ja Amudarjan valtava käyttäminen maatalouden kasteluun ja teollisuuteen on vähentänyt huomattavasti niiden virtaamista Araljärveen asti.[4]
Araljärven pinta-ala on kutistunut 90 prosenttia 1960-luvulta 2020-luvulle.[5] Veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 grammaan litrassa entisestä 10 grammasta litrassa. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.[6] Järvi on katkennut kahtia, ja Kazakstanin puolella Pohjois-Aral on pelastettu padon avulla.[7]
Uzbekistanin asutus on keskittynyt maan itäosiin, jossa on tiheää asutusta vuoristolaaksoissa ja keitaissa. Fergananlaakso on Keski-Aasian väentihein alue. Kaupungeissa asuu vuoden 2024 tietojen mukaan 51,0 prosenttia asukkaista.[10] Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Taškent, jonka asukasluku oli vuoden 2023 arvion mukaan 2,96 miljoonaa. Seuraavaksi suurimmat kapungit ovat Namangan (678 000), Samarkand (573 000), Andijon (468 000) ja Nukus (335 000).[11]
Ilmasto
Uzbekistanissa vallitsee mannerilmasto, jonka kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä.[12] Heinäkuussa keskilämpötila 32 astetta, mutta lämpötila nousee säännöllisesti yli 40 asteen.[13] Talvisin keskilämpötila on -23 astetta, mutta lämpö voi tippua jopa -40 asteeseen.[12]
Sadanta on vain vähäistä, ja suurin osa sateista tulee talvella ja keväällä. Vuoristoissa sataa enemmän ja aavikkoalueella vain huomattavan vähän.[13] Sademäärä vaihtelee 100 ja 200 millimetrin välillä.[12]
Luonto
Arojen kasvillisuus on lähinnä ruohoa, purojen varsilla kasvaa myös pensaita. Vuoristossa tavataan myös harvinaisia kasvilajeja. KatajalajiZarafshani archa kasvaa vuorten alarinteillä, samoin monet lehtipuut. Yläosissa kasvaa enimmäkseen vain heinää jos sitäkään. Uzbekistanin monipuoliseen eläimistöön kuuluvat sudet, karhut ja lumileopardit.[14]
Lähteet
Uzbekistan: A Country Study. (Glenn E. Curtis (toim.)) Washington: GPO for the Library of Congress, 1996. ISBN 0-8444-0938-3Teoksen verkkoversio (viitattu 19.10.2024).
Allworth, Edward & Hambly, Gavin R. G. & Smith, David Roger & Sinor, Denis: UzbekistanEncyclopedia Britannica. 16.10.2024. Viitattu 19.10.2024. (englanniksi)
Viitteet
↑ abcGeographyUzbekistan: A Country Study. Viitattu 19.10.2024. (englanniksi)
