Kolmionmuotoisen laakson pituus on noin 300 ja leveys enimmillään 170 kilometriä. Sitä rajoittavat koillisessa Ferganavuoret, etelässä Alai- ja Turkestanvuoret sekä luoteessa Qurama- ja Tšatkalvuoret. Laakso yhtyy lännessä kapean käytävän kautta Nälkäaroon. Sen soikionmuotoisen pohjan muodostaa itää kohti kohoava tasanko, jonka korkeus on 330–1 000 metriä merenpinnasta. Vuoria reunustavat harjut ja kukkulat sekä vuoristojokien tuoman maa-aineksen kartiot, joita pitkin joet levittäytyvät viuhkoina tasangolle. Alue on hyvin altis maanjäristyksille. Hyötykaivannaisiin kuuluvat öljy, maakaasu, kivihiili, rautamalmi, kupari, monimetalli, antimoni, rikki, kivisuola ja kivennäisvesi.[2][3][4]
Tärkein joki on Narynin ja Karadarjan laakson itäosassa muodostama Syrdarja. Maatalouden keinokastelua varten on rakennettu kanavia ja tekojärviä. Tasangon keskiosassa on osin viljelyskäyttöön otettuja suolasoita ja hiekkamaita.[2][3][4]
Seudulla vallitsee mannerilmasto. Talvet ovat melko leutoja ja kesät kuumia ja kuivia.[2][3][4] Keskilämpötila on tammikuussa –2:sta –3:een ja heinäkuussa 24–28 astetta[3]. Vuotuinen sademäärä on 100–500 millimetriä[4]. Sateita saadaan etupäässä keväällä[2].
Fergananlaakso on tärkeä maatalousalue, joka tuottaa varsinkin puuvillaa, silkkiä ja viinirypäleitä. Lisäksi viljellään riisiä ja muita viljakasveja, vihanneksia, meloneja ja hedelmiä. Lähes koko tasanko on viljelykäytössä. Joutomailla ja vuorten reuna-alueilla laidunnetaan karjaa.[2][3][4]
Laakso on yksi Keski-Aasian tiheimmin asutuista alueista[2][3][4]. Sen väestö lähes kolminkertaistui 1900-luvun aikana[5]. Tärkeimmät kaupungit ovat Andižan, Fergana, Kokand ja Namangan Uzbekistanissa, Hudžand Tadžikistanissa sekä Oš ja Žalal-Abad Kirgisiassa[2][3][4]. Kilpailu resursseista on aiheuttanut verisiä yhteenottoja eri väestöryhmien välillä[5].
Historiallisena alueena Fergana on ikivanha maanviljelyn ja Silkkitien kaupankäynnin keskus, joka on kuulunut moniin keskiaasialaisiin valtakuntiin. 1700-luvulta lähtien se muodosti Kokandin kaanikunnan ydinalueen, jonka venäläiset valtasivat vuonna 1876. Alue jaettiin eri neuvostotasavaltojen kesken vuosina 1924–1926. Neuvostoaikana sinne syntyi myös teollisuutta.[4][5]
Lähteet
↑EksonyymitKotimaisten kielten keskus. Viitattu 27.6.2024.
↑ abcdefghiOʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 9-zhild, s. 199–200. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2005. ISBN 5-89890-082-9
↑ abcdefghiKyrgyzstandyn geografijasy: Entsiklopedijalyk okuu kitebi, s. 126–127. Biškek: Kyrgez uluttuk entsiklopedijasynyn bašky redaktsijasy, 2004. ISBN 9967-14-006-2
↑ abcdefghiBolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 27, s. 294–295. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1977.
↑ abcAbazov, Rafis: Historical Dictionary of Kyrgyzstan, s. 125–126. Lanham: The Scarecrow Press, 2004. ISBN 0-8108-4868-6
.jpg)
