Uudenkylän asevarikon räjähdys on Puolustusvoimien silloisella Asevarikko 2:lla Nastolan ja Orimattilan rajalla Terrikalliolla varhain aamulla 14. elokuuta 1965 tapahtunut räjähdysonnettomuus. Neljä ihmistä sai surmansa räjähdyksessä, joka kuuluu Suomen tuhoisimpiin räjähdysonnettomuuksiin[1] ja on mittava myös Pohjoismaissa.[2] Näkymää onnettomuusalueella kuvattiin ”suhteellisen lohduttomaksi”[3] ja ”tyrmistyttäväksi”.[4] Uhrien lukumäärää pidettiin pienenä räjähdysten voimakkuuteen ja niiden aiheuttamaan aineelliseen tuhoon verrattuna.[5]
Asevarikko 2 oli perustettu vuonna 1941 NastolanUudenkylän ja OrimattilanKuivannon rajalle,[6] alue ulottui molempiin kuntiin ja samalla myös kahteen silloiseen lääniin: Nastola kuului Hämeen ja Orimattila Uudenmaan lääniin. Varikon maanpäälliset varastot olivat pääosin puurakenteisia, ja niissä säilytettiin ampumatarvikkeita. Tiilinen kasarmirakennus majoitti varusmiehet, ja tiiltä oli myös kantahenkilöstön asuinrakennus,[7] joka oli uudehko ja kolmikerroksinen ja jossa oli 12 asuntoa. Varikon länsipuolelta kulki Uudestakylästä Kuivantoon johtava maantie, jonka toisella puolen varikon kohdalla oli kolmen siviiliperheen talot. Alueella kasvoi sankka kuusimetsä. Asevarikolta oli matkaa Uuteenkylään noin kolme kilometriä ja Lahteen noin 25 kilometriä.[7]
Jatkosodan aikana Uudenkylän varikolla varastoitiin, huollettiin ja sieltä täydennettiin Karjalankannaksen joukkojen materiaalia, sodan loppuvaiheissa myös raskaampaa kalustoa. Sodan jälkeen siirryttiin keskusvarikkojärjestelmään ja Uudenkylän varikosta tuli Keskusvarikko 2. Materiaalia jouduttiin sen suuren määrän vuoksi varastoimaan osittain maastoon ja varikolla työskenteli enimmillään noin 500 henkilöä. Keskusvarikkojärjestelmä purettiin vuonna 1952, jolloin Uudenkylän varikosta tuli Asevarikko 2.[8]
Terrikallioon oli louhittu seitsemän varastoluolaa, joissa oli muun muassa ampumatarvikkeita ja räjähdysainemateriaaleja. Luolassa nro 6 oli 200 000 kiloa ruutia ja luolassa 7 noin 300 000 kiloa erilaisia räjähdysaineita. Muissa viidessä luolassa säilytettiin pääosin ampumatarvikkeita. Kallion päällä luolaston kohdalla oli vartiotorni.[7] Kallion paksuus luolien 6 ja 7 yläpuolella oli noin 35 metriä. Luolastoon johti ajotunneli, ja luolien välillä oli yhdystunneli.[5]
Varikolla ja lähistöllä olleet henkilöt
Räjähdys tapahtui varhain aamulla, joten valtaosa sekä lähellä asuvista siviileistä että varusmiehistä oli vielä nukkumassa. Kasarmilla oli viitisenkymmentä varusmiestä, päivystävä upseeri nukkui esikuntarakennuksessa. Tapahtuma-aikaan viereistä maantietä ajoi mies polkupyörällä. Aamulla vartiovuorossa oli kolme varusmiestä. Heistä yksi oli vartiotornissa, yksi portilla ja kolmas kiertämässä alueella.[7]
Varikolla kävi töissä noin 20-30 siviiliä, joista ensimmäiset tapasivat saapua työpaikalleen noin klo 6.30.[7] Räjähdyspaikkaan tapahtumapäivänä tutustunut kenraaliluutnantti Jorma Järventaus kertoi haastattelussa, että oli onni onnettomuudessa, etteivät räjähdykset tapahtuneet työaikana, jolloin henkilövahvuus olisi ollut yli sata.[9]
Räjähdys
Terrikallio räjähdyksen jälkeen.
Räjähdys tapahtui noin kello 5.25. Ensin kuultiin pienempi räjähdys, mitä seurasi useita voimakkaita räjähdyksiä luolissa. Luolat 6 ja 7 sortuivat kokonaan ja kaksi muuta luolaa sekä yhdystunneli ilmeisesti osittain. Luolissa syttyi tulipaloja,[5] joiden savunmuodostusta kesti useita päiviä.[10] Maanpäälliset varastot tuhoutuivat ja paloivat loppuun aamupäivän aikana.[11] Paikalle tulleet palokuntalaiset pelkäsivät myös metsäpaloja, mutta ilmeisesti tihkusateinen sää esti maaston syttymisen.[12] Räjähdykset lennättivät kiviä ja kallionlohkareita useiden kilometrien päähän. Kantahenkilökunnan asuinrakennuksen nurkalle lensi noin 800 metrin matkan halkaisijaltaan yli kymmenmetrinen kallionlohkare, joka upposi syvälle maahan.[5] Pienemmät kivenmurikat rei'ittivät rakennuksen seinät. Rakennuksessa olleista ei kukaan kuitenkaan kuollut. Eräs kantahenkilökuntaan kuulunut kersantti, hänen vaimonsa ja tyttärensä paiskautuivat vuoteissaan rakennuksen ulkoseinän läpi tulleen kivenlohkareen voimasta viereiseen huoneeseen, mutta selvisivät hengissä.[13] Myös kasarmirakennus sai osansa kivisateesta ja tuhoutui, mutta sielläkään ei tullut kuolonuhreja. Kolme varikon läheisyydessä ollutta siviilien asuinrakennusta kärsi myös pahoja tuhoja. Kahdesta rakennuksesta löytyi yksi kuollut kummastakin.[5]
Pahiten tuhoutuneiden luolien 6 ja 7 kohdalla oli louhikko. Varikkoalueen sisällä olleet tiet olivat kulkukelvottomat, myös viereinen maantie oli lentäneiden kivien tukkima noin kilometrin matkalla. Räjähdyksen aiheuttama paineaalto katkoi tai tuhosi puuston ja maanpinnan kasvillisuuden täydellisesti noin 20-30 hehtaarin alueelta, räjähdyksen voima oli suuntautunut luolastosta länteen. Osittainen tuhoalue ulottui laajalle. Kaatuneet puut ja kivenlohkareet vaikeuttivat liikkumista ja pelastustoimia varikon läheisyydessä.[5]
Neljän kuolleen lisäksi 69 henkilöä loukkaantui. Räjähdyksien yhteinen voima vastasi 100 tonnia trinitrotolueenia eli 0,1 kilotonnia.[14]
Räjähdysten jälkeen
Räjähdysten tapahduttua oli loukkaantuneita siirretty kantahenkilökunnan asuinrakennuksessa olleeseen väestönsuojaan, josta paikalle tulleet pelastustyöntekijät auttoivat heidät ulos ja pois alueelta.[4] Suurin osa kasarmilla nukkumassa olleista varusmiehistä säntäsi ulos pahoja vaurioita saaneesta rakennuksesta. He pakenivat ”puolipukeissa ja puolitiedottomana” pois alueelta metsään, josta pelastustyöntekijät löysivät heitä puolenpäivän jälkeenkin. Lähellä räjähdyspaikkaa olleet alueet tarkastettiin heti loukkaantuneiden löytämiseksi, mutta heitä löytyi myös sen jälkeen kivien seasta ”vasta sen jälkeen kun he olivat tulleet tajuihinsa ja alkoivat äännellä tai huutaa apua”. Onnettomuuspäivän kuluessa ketään ei jäänyt kateisiin lukuun ottamatta surmansa saanutta vartiotornissa ollutta varusmiestä, jonka ruumis löydettiin myöhemmin.[11]
Hälytykset ja pelastustoimet
Räjähdyksissä katkesivat asevarikon kaikki viestiyhteydet. Ensimmäinen hälytys tuli Nastolan paloasemalle klo 5.26, hälytys tehtiin Uudestakylästä. Orimattilaan tuli hälytys klo 5.35. Molempien kuntien palopäälliköt tekivät ilmoituksen aluehälytyskeskuksille Lahteen ja Porvooseen, jotka hoitivat lisävoimien hälyttämisen.[5] Paikalle tulleet Nastolan ja Orimattilan palopäällikköjen ohjauksessa toimineet pelastustyöntekijät aloittivat alueella olevien ohjaamisen turvaan ja loukkaantuneiden ensiavun.[12] Lahden varuskunta sai hälytyksen klo 5.35, ja sen päällikkö saapui onnettomuusalueelle noin klo 6.30 ja otti pelastustoimien johdon. Tuotapikaa tuli myös ensimmäinen Puolustusvoimien ambulanssi ja lääkäri. Lisävoimia tuli kuorma-autolla Lahdesta noin klo 7.20.[11] TVH toimitti paikalle kuorma-autoja.[12]
Ensimmäiset pelastajat
Ensivaiheessa paikalle saapui sammutus- ja pelastushenkilöstöä ja -kalustoa useista palokunnista; kaikkiaan vahvuus oli 15 paloautoa, joissa miehistöä yhteensä noin 150–160, ja 13 sairasautoa. Ensiapuryhmiä oli 15–20, yhteisvahvuudeltaan 60–100 henkilöä. Lääkäreitä saatiin paikalle neljä.[12]
Sammutus
Varusmiehet valvomassa tiesulkua.
Räjähdyspäivänä alue eristettiin sivullisilta, ja sinne johtavat tiet suljettiin. Onnettomuuspäivän loppupuolella siviilipelastushenkilöstö voitiin vapauttaa tehtävästä. Puolustusvoimilta tuli yli 600 miestä vartiointi- , huolto- ja muihin tehtäviin sekä yli 40 hengen lääkintähenkilöstö.[11]
Uudenkylän varikolla oli oma säiliöruiskuauto,[7] joka oli vain pari vuotta vanha, mutta se vaurioitui räjähdyksessä käyttökelvottomaksi.[4] Tavallisella paloautolla ei muutenkaan ollut asiaa sammutustöihin, koska varikkoalue oli kivilouheen takia kulkukelvoton. Villähteen VPK:lla oli maastopaloauto, jolla pääsi liikkumaan alueella, ja sillä voitiin sammuttaa tuhoutuneiden puurakenteisten asevarastojen vielä kyteviä pohjia.[10]
Luolastossa paloi myös, mutta räjähdysvaaran takia sammutustöihin ryhdyttiin vasta onnettomuutta seuranneena päivänä 15. elokuuta. Vajaan viikon aikana luolastoon pumpattiin noin tuhat kuutiometriä vettä; työtä teki Puolustusvoimat omalla kalustollaan Orimattilan VPK:n avustamana. Veden pumppaaminen ei auttanut, ja seuraavaksi päätettiin käyttää niin sanottua kevytvaahtoa. Ongelmana oli laitepula, sillä kevytvaahtomenetelmän vaatimaa kalustoa ei ollut Suomessa.[10] Kalusto saatiin lainaksi Tanskasta, ja Ruotsista tuli vaahdotuskoneelle käyttäjä sekä asiantuntija. Luolasto vaahdotettiin illalla 20. elokuuta ja se kesti hieman yli kaksi tuntia. Vaahtoa puhallettiin sisään luolaston ajotunnelin suuaukosta noin 25 000 kuutiometriä. Parin päivän kuluttua luolastoa vaahdotettiin vielä toiselta suunnalta. 22. elokuuta voitiin todeta, ettei luolastosta enää tullut näkyvää savua, ja lämpötilakin oli laskenut. Vaahdotus toistettiin 24. elokuuta. Kaikkiaan luolastoon työnnettiin noin 30 000 –35 000 kuutiometriä sammutusvaahtoa.[15]
Onnettomuudessa kuoli neljä ihmistä, joista kolme oli siviilejä ja yksi varusmies. Henkensä menettänyt varusmies oli vartiotornissa kallion päällä, ja hänen ruumiinsa löydettiin myöhemmin raivaustöissä kivenlohkareiden alta. Siviiliuhreista kaksi oli kahden lähitalon asukkaita, jotka olivat saaneet surmansa jäätyään rakennusten kattojen läpi pudonneiden kivien alle, ja kolmas kuollut oli maantiellä pyöräilemässä ollut, niin ikään kivisateen alle jäänyt 20-vuotias mies.[5][13]
Onnettomuudessa loukkaantui 69 ihmistä. Sairaalahoitoa vaatineista sotilaista 28 kuljetettiin silloiseen Keskussotilassairaala 2:een Lahteen ja kolme sotilasta Keskussotilassairaala 1:een eli Tilkkaan Helsinkiin. Lahden kaupunginsairaalassa hoidettiin kuutta siviiliä.[9] Tilkassa hoidetut loukkaantuneet oli kuljetettu sinne Puolustusvoimien helikopterilla Orimattilan kunnansairaalasta.[11]
Aineelliset vahingot
Räjähdyksen aiheuttamat aineelliset vahingot sekä Puolustusvoimille että siviileille olivat valtavat, useita miljardeja markkoja.[2] Räjähdyksen voimasta luolaston yläpuolella sijainneen Terrikallion laki lensi ilmaan ja paikalle jäi halkaisijaltaan noin 100 metriä leveä ja 30 metriä syvä kraatteri. Silminnäkijät kertoivat ikkunalasien helisseen paineaallon voimasta Lahdessa saakka.[13]
Onnettomuuden jälkeen Asevarikko 2:n toiminnan jatkaminen Uudessakylässä ei tuntunut enää tarkoituksenmukaiselta. Uusi sijoituspaikka varikolle löytyi Hartolasta Nokan alueelta, jonne rakennettiin 1970-luvulla esikunta- ja asuinrakennus sekä varastoja. Asevarikko 2:n esikunta siirtyi Uudestakylästä Hartolaan vuonna 1976.[8]
Räjähdyksen syy
Onnettomuuden syytä ei pystytty lopullisesti selvittämään. On mahdollista, että luolassa ollut ruuti olisi syttynyt itsestään tai että luolan katosta räjähdysaineen tai kemiallisten yhdisteiden päälle pudonnut kivi olisi aiheuttanut ensimmäisen räjähdyksen.[14]
Lähteet
Heikkonen, P.: Uudenkylän räjähdysonnettomuuden pelastus- ja sammutustoimenpiteet. (Kirjoittaja oli Puolustusvoimien palopäällikkö.) Palontorjunta–Brandvärn -lehti, 1965, nro 9. Pelastustieto ry. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 23.9.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
