Tykkivene Aunus oli vuonna 1919 palvelukseenotettu Suomen merivoimien tykkivene.
Alus tilattiin Wm. Crichton & Co Ab:n telakalta Turusta. Se valmistui 1900 hinaajana.
Alus joutui 1919 suomalaisille Aunuksen retken aikana Viteleessä Aunus-joen suuhun uponneena. Se aseistettiin talvisodan alkaessa ja liitettiin kapteeniluutnantti Asikaisen johtamaan Suomen Laatokan-laivastoon. Sodan aikana Laatokalla ei käyty taisteluja, joten Aunuksen tehtävä oli tulittaa Neuvostoliiton maavoimia järven rantojen läheisyydessä ja miinoittaa rannikkoalueita. Alus laski 7. joulukuuta 1939 moottoriveneiden tukemana 18 miinaa miinoitussuunnitelman mukaisesti. Moskovan rauhan mukaisesti kaikki Laatokan-laivaston alukset tuli jättää Laatokalle, joten Aunus joutui Neuvostoliiton haltuun.[1]
Aunus liitettiin 24. elokuuta 1940 koulutusosastoon, jonka tukikohtana oli Valamo ja nimettiin UK-100:ksi. Jatkosodan alettua alus aseistettiin uudelleen ja muutettiin miinanraivaajaksi TŠtš-100:ksi päällikkönään yliluutnantti Kargin. Alus liitettiin Neuvostoliiton Laatokan-laivastoon, missä se oli pohjoisosaston lippulaivana. Ensimmäisen taistelunsa alus kävi 27. heinäkuuta 1941 Sortavalan lähistöllä. Alukseen osui 31. heinäkuuta viisi suomalaisen rannikkotykistön ammusta, jolloin useita miehiä sai surmansa ja pohjoisosaston päällikkö kapteeniluutnantti Salagin haavoittui. Myöhemmin alus oli vartiolaivana ja kuljetti erilaisia tavaroita. Aluksella oli suuri merkitys Suhosaaren maihinnousun torjumisessa.
Vuonna 1944 alus nimettiin uudelleen T-100:ksi ja raivasi miinoja Riianlahdella. Vuonna 1947 alus riisuttiin aseista ja poistettiin laivastosta 1964, jonka jälkeen se oli latvialaisena hinaajana nimellä RB-30. Syksyllä 1982 alus ankkuroitiin Olhavanjoelle Novaja Ladogaan.