Työväen Urheiluliiton jalkapallojoukkue oli 1920–1940-luvuilla toiminut suomalainenjalkapallojoukkue, joka oli koottu Työväen Urheiluliiton (TUL) jäsenseuroja edustaneista pelaajista. Se pelasi kymmeniä niin sanottuja liitto-otteluita muiden Euroopan maiden työläisurheiluliittojen joukkueita vastaan sekä kohtasi useita kaupunki- ja aluejoukkueita muun muassa Neuvostoliitosta. TUL:n jalkapallojoukkue osallistui vuoden 1928 Moskovan spartakiadeihin sekä kaikkiin kolmiin järjestettyihin työläisolympialaisten kesäkisoihin. Joukkueen pelaamia otteluita on kutsuttu myös ”työläismaaotteluiksi”.
Suomalainen urheiluelämä oli vuoden 1918 sisällissodan jälkeen jakautunut kahtia, kun Suomen Valtakunnan Urheiluliitto (SVUL) erotti jäsenyydestään vasemmistolaiset työväen urheiluseurat. Ne perustivat Työväen Urheiluliiton vuonna 1919. TUL:n seuroihin kuuluneet urheilijat olivat sivussa muun muassa Olympialaisista, koska urheilijat niihin valitsi ja lähetti SVUL. Työväen Urheiluliitto puolestaan teki yhteistyötä eri maiden työläisurheiluliittojen kanssa Sosialistinen urheiluinternationaalin kautta. Se järjesti muun muassa kuudet kansainväliset työläisolympialaiset vuosien 1925 ja 1937 välillä. TUL harrasti kilpailutoimintaa myös Neuvostoliiton johtaman Punaisen urheiluinternationaalin (PUI) kanssa.
Jalkapalloilussa Työväen Urheiluliiton seurat pelasivat omissa sarjoissaan aina vuoteen 1948 saakka. Vuosina 1945–1948 jalkapallon Suomen-mestaruus ratkaistiin Suomen Palloliiton ja TUL:n sarjojen parhaiden joukkueiden kesken. Myös Suomen maajoukkueet koottiin pelkästään Palloliiton seurojen pelaajista.
Spartakiadit ja työläisolympialaiset
Työväen Urheiluliiton jalkapallojoukkue osallistui vuonna 1928 Moskovassa järjestettyihin ensimmäisiin spartakiadeihin sekä vuosien 1925, 1931 ja 1937 työläisolympialaisten kesäkisoihin. Joukkueen Spartakiadeihin lähetetti TUL:n kommunistinen siipi, vastoin järjestön johdon määräyksiä. Kisoihin osallistuneet urheilijat ja toimihenkilöt erotettiin tapauksen vuoksi TUL:n jäsenyydestä, ja he perustivat vuonna 1929 lyhytaikaiseksi jääneen Työläisurheilun Yhtenäisyyskomitean. Osa Spartakiadien vuoksi erotetuista pelaajista siirtyi Suomen Palloliiton seuroihin.
Parhaiten TUL:n joukkue menestyi vuoden 1925 työläisolympialaisissa, jossa se selviytyi loppuotteluun. Saksalaisen Arbeiter-Turn- und Sportbundin joukkuetta vastaan 40 000 katsojan edessä pelattu ottelu päättyi TUL:n häviöön maalein 2–0.
Työläisolympialaisten ja spartakiadien lisäksi TUL:n jalkapallojoukkue pelasi lukuisia ”liitto-otteluiksi” kutsuttuja otteluita ulkomaalaisia joukkueita vastaan. Toukokuussa 1939 solmitun yhteistoimintasopimuksen jälkeen TUL:n joukkue kohtasi liitto-otteluissa säännöllisesti myös Suomen Palloliiton joukkueen. Otteluita pelattiin myös B-joukkueilla. Ulkomaalaiset vastustajat olivat Neuvostoliittoa lukuun ottamatta työläisurheiluliittojen joukkueita. Myös Neuvostoliiton jalkapallomaajoukkueen sijasta vastustajana oli usein joku paikallinen joukkue.[3]
↑Hentilä, Seppo: Suomen työläisurheilun historia I. Työväen urheiluliitto 1919–1944, s. 479–480. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23216-0-2
↑Soinio, Eino: SPL voitti TUL:n 1–0 heikkotasoisessa ottelssa. Helsingin Sanomat, 30.8.1939, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2018.
↑Soinio, Eino: Palloliitto yhä parempi: 3–0. Helsingin Sanomat, 21.10.1940, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 19.3.2018.
↑Soinio, Eino: SPL voitti TUL:n liitto-ottelussa 5–2. Helsingin Sanomat, 13.9.1943, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2018.
↑ abSoinio, Eino: TUL:n jalkapallo nousemassa. Helsingin Sanomat, 19.8.1946, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2018.
↑Soinio, Eino: SPL voitti niukasti TUL:n 3-2. Helsingin Sanomat, 12.6.1947, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2018.
↑ abSuomen Palloliitto 1947, s. 40–41. (toimintakertomus) Helsinki: Suomen Palloliitto, 1947. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Soinio, Eino: SPL voitti TUL:n liitto-ottelussa 5–2. Helsingin Sanomat, 27.5.1948, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2018.
↑Potku: Yritteliäs TUL voitti SPL:n 2–1. Helsingin Sanomat, 2.6.1949, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2018.
↑Soinio, Eino: Kaivola hyväksyi SPLn kolmesta maalista yhden. Helsingin Sanomat, 18.8.1950, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2018.
↑Suomen Palloliitto 1939, s. 16. (toimintakertomus) Helsinki: Suomen Palloliitto, 1939. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)