Suomessa toimitusministeristö on hallitus, jolla ei ole varmaa kansanedustuslaitoksen parlamentaarista luottamusta ja jonka ei odoteta tekevän uusia poliittisia toimia. Toimitusministeristön asemasta ei kuitenkaan ole nimenomaisia säännöksiä, vaan sen asemaa määrittävät valtiosääntötulkinnat ja -käytännöt.[1]
Alun perin toimitusministeristöllä on tarkoitettu hallitusta, joka on jättänyt eronpyyntönsä, mutta joka silti jatkaa toistaiseksi toimintaansa, yleensä valtionpäämiehen pyynnöstä, kunnes uusi hallitus on saatu muodostetuksi.[2] Täten hallitus- ja hallintovallan käytössä ei voi syntyä tilannetta, jolloin toimivaltaista hallitusta ei olisi.[3] Laajentuneessa merkityksessä toimitusministeristöllä voidaan tarkoittaa myös tasavallan presidentin nimittämää virkamieshallitusta, jolla ei alun perinkään ole selvää parlamentaarista pohjaa.[2]
Parlamentarismin periaatteen mukaisesti valtioneuvoston jäsenten on nautittava eduskunnan luottamusta. Jos eduskunta antaa hallitukselle tai jollekulle sen ministerille epäluottamuslauseen, esimerkiksi välikysymyksen yhteydessä, hallituksen tai ministerin on jätettävä eronpyyntönsä.[4] Tapaukset, joissa hallitus on kaatunut eduskunnan nimenomaisesti antamaan epäluottamuslauseeseen, ovat kuitenkin olleet harvalukuisia.[4] Paljon yleisempää on ollut, että hallitus on jättänyt eronpyyntönsä, kun jokin hallituksen tärkeänä pitämä esitys ei ole tullut eduskunnassa hyväksytyksi tai muutoin on ilmeistä, että hallituksella ei ole riittävää kannatusta.[4] Lisäksi, vaikka asiasta ei valtiosäännössä olekaan nimenomaista säännöstä, on vakiintunut tavaksi, että eduskuntavaalien jälkeen hallitus jättää aina eronpyyntönsä riippumatta vaalien tuloksesta.[4] Tämä onkin viime vuosikymmeninä ollut yleisin syy hallituksen eroamiseen, sillä vuodesta 1983 lähtien useimmat hallitukset ovat istuneet koko vaalikauden. Aikaisemmin oli tapana, että hallitus "jätti paikkansa käytettäväksi" myös tasavallan presidentin vaihduttua tai uuden toimikauden alettua.[4]
Kun Suomessa vanha hallitus on pyytänyt eroa, se yleensä jatkaa toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on saatu muodostettua.[5] Näin tapahtuu muun muassa eduskuntavaalien jälkeen, kun vaalien tulos on vahvistettu, jolloin vanha hallitus esittää eronpyynnön, minkä jälkeen tasavallan presidentti kuitenkin säännönmukaisesti kehottaa sitä jatkamaan toimitusministeristönä, kunnes kansanedustuslaitoksen uudet ja uudelleen valitut kansanedustajat pääsevät yhteisymmärrykseen uudesta hallituksesta, jolloin sellainen sitten nimitetään.lähde?
Toimitusministeristötilassa olevan valtioneuvoston jäsentä voidaan kutsua toimitusministeriksi. Nimitys ei ole virallinen, koska ministerillä on samat valtuudet kuin ennenkin. Valtuuksistaan huolimatta hänen ei odoteta tekevän suuria poliittisia ratkaisuja ministeriönsä päällikkönä, koska luottamusta nauttivan hallituksen synnyttyä hänen tehtäväänsä voi hoitaa joku toinen.lähde?
Toimivalta
Toimitusministeristön asemasta ei ole nimenomaisia säännöksiä, ja toimitusministeristöllä on muodollisesti sama toimivalta kuin hallituksella ennen sen eronpyyntöä.[3] Toimitusministeristövaiheessa hallituksen ei kuitenkaan odoteta tekevän uusia poliittisia ratkaisuja tai aloitteita.[5]
Toimitusministeristön katsotaan voivan hoitaa välttämättömät juoksevat rutiiniasiat ja sellaiset kiireelliset asiat, joiden ratkaisua ei voida siirtää uudelle hallitukselle. Toimitusministeristö ei kuitenkaan enää toteuta hallitusohjelmaa.[3]
Toimitusministeristö voi esimerkiksi antaa valtioneuvoston asetuksia ja tehdä hallintopäätöksiä, joihin ei liity merkittävää yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden harkintaa. Toisaalta vakiintuneesti katsotaan, että toimitusministeristö ei voi päättää nimittämisestä korkeimpiin valtion virkoihin.[3]
Poikkeuksellisia ratkaisuja on kuitenkin tehty. Esko Ahon hallituksen ollessa vuonna 1995 viimeistä päivää toimitusministeristönä kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen nimitti erityisavustajansa Jussi Yli-Lahden kauppa- ja teollisuusministeriöön ylitarkastajaksi. Vuonna 2003 Paavo Lipposen toisen hallituksen aikainen liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi taas vaihtoi VR:n hallituksen melkein kokonaan samana päivänä, kun hallituksesta tuli toimitusministeristö.[6]
Historia
Nykyisin kaikista Suomen hallituksista tulee eduskuntavaalien jälkeen toimitusministeristöjä. Kesken vaalikauden toimitusministeristö voi syntyä esimerkiksi hallitusneuvottelujen epäonnistuessa tai hallituksen hajotessa.
Vakiintuneen käytännön mukaan hallitus jättää eduskuntavaalien jälkeen aina eronpyyntönsä riippumatta vaalien tuloksesta. Vielä 1930-luvulla näin ei kuitenkaan aina tapahtunut. Niinpä vuonna 1932 nimitetty Kivimäen hallitus jatkoi toimintaansa vuoden 1933 vaalien jälkeenkin, sillä presidentti Svinhufvud salli sen jatkaa ja myös oppositiossa olleet sosiaalidemokraatit hyväksyivät ratkaisun, koska tuolloisessa sisäpoliittisessa tilanteessa käytännössä ainoana vaihtoehtona olisi ollut vielä oikeistolaisempi hallitus.[7] Tämä hallitus erosikin vasta seuraavien vaalien jälkeen syksyllä 1936 ja silloinkin vasta tehtyään eräistä Suomen rikoslakiin ja sotaväen rikoslakiin esittämistään muutoksista luottamuskysymyksen.[8]
Virkamieshallituksia ovat olleet Suomen historiassa muun muassa Lehdon hallitus vuosina 1963–1964, Auran I hallitus vuonna 1970, Auran II hallitus vuosina 1971–1972 ja Liinamaan hallitus vuonna 1975.[9]
Vuonna 2019 Juha Sipilä esitti hallituksensa eronpyynnön 8. maaliskuuta maakunta- ja soteuudistuksen jatkamisen kaaduttua, ja hallitus muuttui toimitusministeristöksi. Uutta poliittista hallitusta ei kuitenkaan alettu muodostaa, sillä seuraaviin eduskuntavaaleihin oli aikaa enää noin kuukausi.[10] Alle vuosi Sipilän eronpyynnön jälkeen Sipilän seuraaja Antti Rinne pyysi hallituksensa eroa 3. joulukuuta 2019. Rinteen hallitus jatkoi toimitusministeristönä viikon verran kunnes uusi Marinin hallitus nimitettiin.
Lähteet
- ↑ Toimitusministeristön asema ja toiminta Valtioneuvoston kanslia. 8.3.2019. Arkistoitu 8.3.2019. Viitattu 8.3.2019.
- ↑ a b Kastari, Paavo: Suomen valtiosääntö, s. 143–144. Suomen lakimiesyhdistys, 1977. ISBN 951-9027-32-7 tarvitaan parempi lähde
- ↑ a b c d Lausunto: Toimitusministeristön asema Oikeuskanslerinvirasto. 5.3.2019. Arkistoitu 8.3.2019. Viitattu 8.3.2019.
- ↑ a b c d e Merikoski, Veli & Vilkkonen, Eero: ”Parlamentaarinen järjestelmä”, Suomen julkisoikeus pääpiirteittäin, s. 84. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11246-1
- ↑ a b Saraviita, Ilkka: Toimitusministeristö Tieteen termipankki. Viitattu 8.1.2018.
- ↑ Lappalainen, Tuomo: Hallituksen ero ei muuttanut paljon mitään (tilaajille) Suomen Kuvalehti. 8.3.2019. Viitattu 9.3.2019.
- ↑ Tarkka, Jukka ym.: ”Tasavalta hakee suuntaa: Ennätyshallitus vaihtuu toiseksi”, Itsenäisen Suomen historia, 2. osa, s. 241. Weilin & Göös, 1992. ISBN 951-35-5159-8
- ↑ Jukka Tarkka ym.: ”Tasavalta hakee suuntaa: Ennätyshallituksen kaatuminen”, Itsenäisen Suomen historia, 2. osa, s. 269. Weilin & Göös, 1992. ISBN 951-35-5159-8
- ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. 8.3.2019. Arkistoitu 8.3.2019. Viitattu 8.3.2019.
- ↑ Raeste, Juha-Pekka: Oikeuskanslerinvirasto antoi jo tiistaina lausuntonsa siitä, miten hallitus muuttuu toimitusministeristöksi: ”On tullut tiedusteluja” Helsingin Sanomat. 8.3.2019. Arkistoitu 8.3.2019. Viitattu 8.3.2019.
