Viiri toimi suojeluskunnassa ja kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta vuonna 1927. Hän oli akateeminen maailmanmestari kiekonheitossa ja kuulantyönnössä vuonna 1929. Hän kunnostautui talvisodassa 3. Prikaatin komppanianpäällikkönä.[1] Viiri nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 13. marraskuuta 1941, nimityshetkellä hän oli sotilasarvoltaan kapteeni. Nimitysperusteluissa mainitaan muun muassa Timoskalan saarrostustaistelussa Räisälässä suoritettu rohkea saarrostus.[2] Viiri johti sodan jälkeen Suur-Saimaan suojeluskuntapiirin asekätkentää.[3] Hän oli pidätettynä 23 kuukautta kuulusteluja varten vuosina 1945–1947. Viiri muutti asekätkentäjutun takia Ruotsiin vuonna 1948 ja sieltä edelleen Kanadaan vuonna 1952, jossa hän asettui asumaan Vancouveriin. Viiri työskenteli paikallisen puhelinyhtiön palveluksessa.
Tauno Viiri kuoli 22. lokakuuta 2002 Vancouverissa, Kanadassa. Hänet on haudattu Ylitornioon Kaupinmäen hautausmaalle.[1]
Lähteet
Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0