Kajatsalon vanhemmat olivat luotsi Gottfried Salo (e. Sjöblom) ja Wendla Karoliina Pitkänen. Kajatsalo pääsi ylioppilaaksi 1931, valmistui voimistelunopettajaksi 1935 ja suoritti kasvatusopin tutkinnon 1937.[1]
Alkujaan Kajatsalo oli voimistelunopettaja ja toimi Lappeenrannan lyseon rehtorina vuosina 1948–1954 ja urheilun lehtorina Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksella 1963–1972.[2] Hän oli kansanedustajana 1954–1962 Kymen läänin vaalipiiristä ja toimi opetusministerinä 1958–1959 Fagerholmin kolmannessa hallituksessa.[1]
Kajatsalo oli myös Suomen Kansanpuolueen varapuheenjohtajana ja Nuorten Suomalaisten Liiton puheenjohtajana sekä toimi Lappeenrannan kunnallispolitiikassa, muun muassa kaupunginjohtajan varamiehenä. Silloiselle kapteeniluutnantti Kajatsalolle myönnettiin Mannerheim-risti 10. helmikuuta 1945 numerolla 189.[3] Hän oli merivoimien ensimmäinen tällä korkeimmalla kunniamerkillä palkittu reservin upseeri.
Lähteet
Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0
Uola, Mikko: Kajatsalo, Kaarlo (1909–1988)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
