Tanger (arab. طنجة, Ṭanja, berb. ⵜⵉⵏ ⵉⴳⴳⵉ Tin Iggi) on noin miljoonan asukkaan satamakaupunki Pohjois-Marokossa, Gibraltarinsalmella.
Maantiede, ilmasto ja nähtävyydet
Tanger sijaitsee Gibraltarin salmen eteläreunalla. Matkaa Espanjan eteläkärkeen on vain 27 km.[2]
Vuoden kuumimmat kuukaudet ovat heinä-, elo– ja syyskuu, jolloin keskimääräinen päivän ylin lämpötilaon 25–30 astetta.Vain tammi- ja helmikuussa keskimääräinen alin jää alle +10 asteen. Heinä- ja elokuussa ei sada juuri lainkaan, mutta marraskuusta helmikuuhun sateet ovat yleisiä.[3]
Tangerissa on ollut Marokon kuninkaallinen kesäasunto vuodesta 1962.[2]
Historiaa
|
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tarkennus: Paljon yksityiskohtaisia tietoja vailla mitään lähteitä
|
Berberi-legendan mukaan Tangerin rakensi Tinjiksen poika nimeltään Sufax. Tinjis oli berberi-sankari Antaioksen vaimo. Toisten tarinoiden mukaan kaupungin perustaja oli Herkules.
Karthagolaiset perustivat 400-luvun eaa. alussa Tingis-nimisen asutuksen, joka sitten siirtyi roomalaisten hallintaan. He kutsuivat sitä nimellä Tingitana. Oltuaan välillä vandaalien ja Bysantin valtakunnan hallussa, Tangerista tuli arabien hallinnoima vuonna 702.
Tangerin maantieteellinen sijainti sai Euroopan maat kiinnostumaan alueesta 1800-luvun ja 1900-luvun taiteessa.
1900-luvulla Ranska rupesi kiinnostumaan Marokosta sotilaallisessa ja taloudellisessa mielessä. 31. maaliskuuta 1905 Saksan keisari Vilhelm II teki silloisen kansleri Bernhard von Bülowin kehotuksesta Välimeren matkansa aikana vierailun kaupunkiin. Keisarin tarkoitus oli saada Ranska epäilemään Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan liiton, Entente cordialen hyödyllisyyttä. Tätä vierailua kutsutaan Ensimmäiseksi Marokon kriisiksi.
Ranska pyysi apua Britannialta. Saksa vaati Marokon tulevaisuutta koskevan konferenssin järjestämistä, joka järjestettiinkin 16. tammikuuta 1906 Algecirasissa, Espanjassa.
7. huhtikuuta 1906 Saksa ja Ranska sopivat Algecirasissa, että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä espanjalaisten ja ranskalaisten upseerien johtamat poliisivoimat. Algecirasin konferenssissa tehty sopimus takasi Marokon itsenäisyyden.
Toinen Marokon kriisi alkoi 1. heinäkuuta 1911, kun saksalainen tykkivene Panther saapui Agadiriin. Virallinen sopimus Marokosta allekirjoitettiin Fezissä, 30. maaliskuuta vuonna 1912. Silloin kun Marokon sulttaani Abdelhafid allekirjoitti sopimuksen, jossa Marokosta tehtiin Ranskan protektoraatti. Saksa tunnusti Marokon osaksi Ranskaa.
Espanja sai alueita Marokon pohjoisosista. Näin Marokko jaettiin kahtia: pohjoisessa oli Espanjan Marokko ja etelässä Ranskan Marokko. Allekirjoituksen jälkeen Marokon sulttaani Abdelhafid luopui kruunusta veljensä Jusef ben Hassanin hyväksi.
Marokkoon palkattiin erityistarkastaja, joka oli sveitsiläinen. Hänen tehtävänään oli valvoa, että sopimuksen mukaan tehdyt ehdot pidettiin. Hän asettui asumaan juuri Tangeriin.
Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928. Toisen maailmansodan aikana espanjalaiset miehittivät Tangerin ja se palautettiin Marokolle vuonna 1956.
Väestö
1900-luvun alussa kaupungissa asui 40 000 ihmistä, joista 10 000 muslimia ja 9 000 juutalaisia Euroopasta (joista 7 500 oli espanjalaisia).lähde?
Vuoden 2014 laskennassa kaupungissa oli noin 950 000 asukasta, arvio vuodelle 2020 on 1,087 miljoonaa.[1]
Liikenne
Tanger on merkittävä satamakaupunki. Kaupungista on hyvät rautatie- ja maantieyhteydet Casablancaan, Fèsiin, Meknèsiin ja Rabatiin. Siellä on myös kansainvälinen lentoasema.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
