Tammelan ylänkö

Torronsuon kansallispuistoa keväällä 2005. Kuvattu Idänpäänkallion luontotornista.
Liesjärven kansallispuistoon kuuluva kapea Kyynäränharju jakaa Liesjärven ja Kyynärän järvet. Vasemmalla Liesjärvi. Kuvattu marraskuussa 2014.

Tammelan ylänkö on karu ja harvaan asuttu ylänköalue Kanta-Hämeen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen nykymaakuntien rajaseudulla, suurimmaksi osaksi Kanta-Hämeen maakunnassa Hämeenlinnan, Forssan ja Karkkilan väliin jäävällä alueella.[1][2]

Maisemat ja pinnanmuodot

Ympäristöministeriön asettaman maisema-aluetyöryhmän laatimassa Suomen maisemamaakuntajaossa vuodelta 1993 alueesta käytetään nimeä Tammelan ylänköseutu[1] ja seutusuunnitteluyhteyksissä ja matkailumarkkinoinnissa nimitystä Hämeen järviylänkö[3][4].

Alue on suureksi osaksi supra-akvaattista eli jääkauden jälkeen vedenpinnan yläpuolelle jääneistä muodostumista koostuvaa moreenialuetta. Asutus alueella on harvaa verrattuna ympäröiviin vanhoihin viljelysseutuihin, ja paikoin on havaittavissa piirteitä yleensä vain Savolle tyypillisenä pidetystä mäkiasutuksesta.[1]

Paitsi moreenimuodostumia, kuten drumliineja ja kumpumoreeneja, alueella on myös harjuja ja Salpausselkiin liittyviä reunamuodostumia.[1][5]

Korkeussuhteet

Korkeuserot alueella ovat pieniä, paitsi reunoilla missä kallioperän murrokset jyrkentävät pinnanmuotoja.[1][6]

Alueen laajimmat yhtenäiset korkeat alueet ovat sen pohjoisosassa Tammelan Torajärven, Kalvolan Mäyrän ja Vuorenkylän sekä Hattulan Renkajärven suunnalla, missä maasto nousee useissa kohdin yli 160 metriä merenpinnasta.[7]

Tällä seudulla ovat myös alueen korkeudeltaan yli 140 metriä merenpinnasta olevat järvet.[7] Näitä ovat Tarpianjoen valuma-alueen latvajärvet Alinen Särkijärvi (140,6 m)[8], Ylinen Särkijärvi (142,1)[9], Hietajärvi (140,1 m)[10] ja Hanhilammi (144,3 m)[11].

Lisäksi etelämpänä, Pernunnummen kaakkoispuolella Lopella on pienempi yli 160 metriä korkea alue.[7]

Koko Tammelan ylängön korkein kohta on 183,7 metrin korkeuteen yltävä Kaakkomäki Lopen kirkonkylästä vähän luoteeseen. Lähes yhtä korkea kohta, 183,3 metriä on Tammelan Torajärven kylän luona, ja joitakin yli 180 metrin korkeuteen yltäviä kohoumia on myös Lopen Pernunnummen lounaispuolisella alueella.[7]

Alueen kunnat

Luonnonnähtävyyksiä

Tammelan ylängön tunnettuja luonnonnähtävyyksiä ovat Liesjärven kansallispuisto[12][2] ja Torronsuon kansallispuisto[13] Tammelassa. Valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi Tammelan ylängöllä tai sen läheisyydessä on arvioitu Tammelassa sijaitseva Mustialan – Portaan – Kaukolanharjun maisema-alue[14] sekä Hämeenlinnan, Hattulan, Rengon, Lopen ja Tammelan kautta kulkeva Hämeen Härkätie[15].

Lähteet

  • Aartolahti, Toive: Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland. (Fennia 97:7) Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1968. (saksaksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I, s. 24–25. (Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Mietintö 66/1992) Helsinki: Ympäristöministeriö, 1993. ISBN 951-47-5194-9
  2. ↑ a b Liesjärven historia Luontoon.fi. Metsähallitus. Arkistoitu 29.12.2010. Viitattu 12.6.2009.
  3. ↑ Somerpalo, Sirpa & Luppi, Päivi: Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys, s. 30–31. (Hämeen liiton julkaisu II:90) Hämeenlinna: Hämeen liitto, 2003. ISBN 952-9802-54-4
  4. ↑ Hämeen järviylänkö Häme. Hämeen liitto. Arkistoitu 20.2.2017. Viitattu 12.6.2009.
  5. ↑ Arrtolahti 1968: liite 1.
  6. ↑ Aartolahti 1968: 13.
  7. ↑ a b c d Aartolahti 1963: 7-8.
  8. ↑ Alinen Särkijärvi, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  9. ↑ Ylinen Särkijärvi, Hämeenlinna (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  10. ↑ Hietajärvi, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  11. ↑ Hanhilammi, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  12. ↑ Liesjärven luonto Luontoon.fi. Metsähallitus. Arkistoitu 29.12.2010. Viitattu 12.6.2009.
  13. ↑ Torronsuon historiaa Luontoon.fi. Metsähallitus. Arkistoitu 29.12.2010. Viitattu 12.6.2009.
  14. ↑ Mustiala – Porras – Kaukolanharju Kuppikivi – Hämäläinen kulttuuriympäristö. Hämeen liitto. Viitattu 12.6.2009.[vanhentunut linkki]
  15. ↑ Hämeen härkätie Kuppikivi – Hämäläinen kulttuuriympäristö. Hämeen liitto. Viitattu 12.6.2009.[vanhentunut linkki]

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!