Vuonna 2007 läänissä oli 611,85 km² peltoa,[4] joten saman ajankohdan maapinta-alaan[5] vertaamalla saadaan peltojen osuudeksi 2,2 prosenttia läänin maapinta-alasta.
Vuoden 1634 hallitusmuodossa päätettiin perustaa ”Taalainmaan ja Kopparbergslagenin” lääni. Kuninkaallisella kirjeellä läänin nimeksi tuli Kopparbergin lääni vuonna 1647. Idren ja Särnanpitäjät pohjoisessa nykyisen Älvdalenin kunnan alueella kuuluivat aluksi Norjaan, mutta vuodesta 1645 alkaen Ruotsiin ja Kopparbergin lääniin.
Osa Äppelbon pitäjästä liitettiin vuonna 1815 Rämmenin pitäjään Värmlannin läänissä. Lisäksi vuonna 1846 Orsan seurakuntaan kuulunut Hamran alue siirrettiin Kopparbergin läänistä Gävleborgin lääniin ja Losin seurakuntaan. Tältä osin Taalainmaan läänin ja maakunnan rajat poikkeavat nykyään merkittävästi toisistaan. Muitakin poikkeuksia rajoissa on, sillä osia Västmanlandin ja Härjedalenin maakunnista kuuluu nykyään Taalainmaan lääniin.
Vuonna 1997 Kopparbergin läänin nimeksi vaihdettiin maakunnan mukaisesti Taalainmaan lääni.
Vaakuna
Vaakunaselitys: ”Sinisessä kentässä kaksi vastakkain asetettua kultaista taalainnuolta, joiden kärjet hopeiset ja niiden välissä avoin ensimmäiseksi mainittua metallia oleva kruunu.” (ruots.I blått fält två korslagda dalpilar av guld med silverspetsar och mellan dessa en öppen krona av först nämnda metall.)
Taalainmaan läänin vaakuna on sama kuin Taalainmaan maakunnankin.
Läänin pääkaupunkia vastaava keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat useampaan kuin yhteen kuntaan.[6]
Elinkeinot
Seuraava taulukko kuvaa työpaikkojen ja työllisten jakautumista eri elinkeinojen kesken. Luvut on laskettu kahdessa eri Statistiska centralbyrånin tilastossa[8][9] ilmoitettujen perusteellisempien tietojen pohjalta. "Päiväväestö" (ruots. dagbefolkning) kertoo läänissä sijaitsevista työpaikoista ja "yöväestö" (ruots. nattbefolkning) puolestaan läänissä asuvien elinkeinosta. Työpaikkaomavaraisuus on laskettu päivä- ja yöväestön suhteena. Alkutuotanto tarkoittaa maa- ja metsätaloutta sekä kalastusta. Jalostuksen kohdalla on laskettu yhteen tavaranvalmistus ja kierrätys, energiahuolto ja ympäristötoiminta sekä rakennustoiminta. Muut toimialat on laskettu palveluihin lukuun ottamatta niitä, joiden toimiala on tuntematon.
Maakäräjäkunnat perustettiin Ruotsiin vuonna 1863. Maakäräjäkunnan valtuusto (ruots. landstingsfullmäktige) valitaan samaan aikaan kuin valtiopäiväedustajat ja kunnanvaltuustot. Vaaleja varten Taalainmaan lääni on jaettu seuraaviin 6 vaalipiiriin:[15]
Valtuuston paikoista yhdeksän kymmenesosaa on kiinteitä paikkoja (ruots. fasta mandat) ja niiden lisäksi yksi kymmenesosa on tasauspaikkoja (ruots. utjämningsmandat).[16] Maakäräjäkunnan valtuustossa on yhteensä kaikkiaan 83 paikkaa, ja seuraavassa on esitetty viimeisimpien maakäräjäkuntavaalien tulos.
Muiden puolueiden äänistä Dalarnas Sjukvårdsparti sai 3,66 %, mikä oikeutti 3 paikkaan maakäräjäkunnan valtuustossa. Muut puolueet saivat 1,58 % äänistä, mikä ei oikeuttanut paikkoihin maakäräjäkunnan valtuustossa.[19]
Lähde: Statistiska centralbyrån (SCB).[21] Mahdolliset aluejaotuksen muutokset saattavat heikentää tietojen vertailtavuutta eri vuosina.
Vuoden 2011 lopussa 11,1 prosenttia läänin väestöstä oli ulkomaalaistaustaisia, joista 8,9 prosenttia oli syntynyt ulkomailla.[22]
Hieman vanhempien vuoden 2009 lopun tietojen mukaan läänissä asui 5 433 Suomessa syntynyttä,[23] mikä vastasi 2,0 prosenttia läänin väestöstä.
Vielä vanhempien vuoden 1984 lopun tietojen mukaan 4,7 prosenttia läänin asukkaista oli ulkomailla syntyneitä. Tuolloin läänissä asui 7 199 Suomessa syntynyttä,[24] mikä vastasi 2,5 prosenttia läänin väestöstä.
Vuoden 2010 tietojen mukaan 20 vuotta täyttäneiden läänin asukkaiden mediaaninettotulot olivat 181 222 kruunua.[25]
Vuoden 2011 lopussa läänin väestö jakautui eri ikäryhmiin seuraavasti:[26]
0–17-vuotiaat: 19,1 %
18–64-vuotiaat: 58,7 %
65 vuotta täyttäneet: 22,2 %
Väestö maakunnittain
Taalainmaan läänissä oli vuoden 2011 lopussa yhteensä 276 565 asukasta,[27] jotka jakaantuivat eri maakuntiin seuraavasti:
↑Suviranta, Sami: Ruotsin maakuntien ja läänien nimet. Kielikello, 1998, nro 2. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. ISSN 0355-2675Julkaisun verkkoversio. Viitattu 1.11.2015.
