Suomen luonnonsuojelualueet

Suomen suojeltujen alueiden tarkoituksena on suojella luontoa sen alkuperäisessä olotilassa ja varmistaa ekosysteemien toimivuus.

Varsinaiset luonnonsuojelualueet

Kansallispuistot - 41 kpl - 10 176 km²^[1]
Luonnonpuistot - 19 kpl - 1 540 km²^[1]
Soidensuojelualueet - 162 kpl - 4 921 km²^[1]
Lehtojensuojelualueet - 45 kpl - 11 km²^[1]
Vanhojen metsien suojelualueet - 73 kpl - 77 km²^[1]
Hylkeidensuojelualueet - 7 kpl - 188 km²^[1]
Muut valtion luonnonsuojelualueet - 737 kpl - 4 027 km²^[1]
Yksityiset luonnonsuojelualueet valtionmailla - 176 kpl - 102 km²^[1]
Metsähallituksen päätöksellä perustetut luonnonsuojelualueet - 6 kpl - 3 km²^[1]

Lakisääteiset luonnonsuojelualueet yhteensä 1 266 kpl - 21 044 km² (2023).^[1]

Yksityismaiden luonnonsuojelualueet - 7 773 kpl - 2 329 km² (2011)^[2]

Koskiensuojelulaki suojelee 53 yksittäistä koskea, jokiosuutta tai valuma-aluetta voimalaitosrakentamiselta.
Valtioneuvoston lintuvesiensuojeluohjelma koskee 287 merkittävää lintujärveä tai muuta vesialuetta. Ohjelma aloitettiin 3. kesäkuuta 1982.

Suojelualueiden perustaminen

Kansallis- ja luonnonpuistoja lukuun ottamatta valtion omistamalle maalle perustettavat yli 100 hehtaarin kokoiset suojelualueet perustetaan valtioneuvoston asetuksella ja tätä pienemmät ympäristöministeriön asetuksella.^[3]

Yksityisen maanomistajan maalle perustettavat luonnonsuojelualueet perustetaan Ahvenanmaalla maakunnan itsehallinnon järjestyksessä ja manner-Suomessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä.

Muut valtion alueet

Virkistysmetsät - 99 kpl - 1 644 km²
Retkeilyalueet - 7 kpl - 355 km²^[1]
Erämaa-alueet - 12 kpl - 14 903 km²^[1]

Natura 2000

Natura 2000 -alueet ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi Euroopan unionissa perustettuja alueita. Ne eivät ole tiukasti rajattuja luonnonsuojelualueita siksi, että niissä on mahdollista rajatusti mm. metsätalous.