Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot voivat muuttua nopeasti tai olla vanhentuneita.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Päiväkohtainen tapahtumien tilastointi pois ja se tulee muuttaa yleisemmäksi katsonnaksi sodan tapahtumiin.
Ainakin 6 000 kuollutta ja 6 000 haavoittunutta, yli miljoona pakolaista
Sudanin sisällissota 2023– on 15. huhtikuuta 2023 Sudanissa alkanut valtataistelu Sudanin asevoimien ja puolisotilaallisen Rapid Support Forcesin (RSF) välillä. Taistelut alkoivat RSF:n hyökättyä hallinnon kohteisiin. Konfliktin alussa suurin osa taisteluista käytiin pääkaupunki Khartumissa ja Darfurin alueella, mutta sittemmin taistelut laajenivat koko maahan. Taisteluissa on mukana myös muita ryhmittymiä ja ajoittain myös muiden maiden on epäilty olleen osallisena.
Sudanissa on ollut lukuisia konflikteja niin etnisistä, uskonnollisista kuin luonnovarojen hallitsemiseen liittyvistä syistä. Maassa on sodittu kaksi sisällissotaa hallinnon ja nykyisin itsenäisen Etelä-Sudanin välillä. Niiden lisäksi Darfurin alueella on yhä käynnissä oleva Darfurin konflikti. Sudanin itsenäisyyden aikana vuodesta 1956 lähtien maata on pääosin hallinnut demokraattisen hallinnon sijasta useat sotilaalliset ryhmät. Sotilasvallankaappauksia on Sudanissa ollut eniten Afrikan maista, vuodesta 1952 alkaen yhteensä 16.[1]
Poliittinen tilanne
Entinen presidentti ja upseeri Omar al-Bashir johti sotaa maan länsiosassa ja valvoi valtion tukemaa väkivaltaa Darfurin alueella, mikä johti syytteisiin sotarikoksista ja kansanmurhasta. Darfurin konfliktin avainhenkilöihin kuului myös Mohamed Hamdan "Hemedti" Dagalo, RSF-joukkojen komentaja vuonna 2023. Vuonna 2019 vallankaappaus syrjäytti al-Bashirin massiivisten levottomuuksien yhteydessä, mitä on kuvailtu Sudanin vallankumouksen ensimmäiseksi vaiheeksi. Pääministeri Abdalla Hamdokin johtama väliaikainen siviili-sotilas -hallitus perustettiin. Lokakuussa 2021 armeija kuitenkin otti vallan vallankaappauksessa, jota johtivat Sudanin asevoimien johtaja Abdel Fattah al-Burhan ja RSF:n johtaja Dagalo. Al-Burhanista tuli myöhemmän juntan johtaja, joka monopolisoi vallan.[2]
Myöhemmin juntta suostui vallan siirtämisen siviilihallitukselle, ja sopimus oli määrä allekirjoittaa 6. huhtikuuta 2023. Sopimus kuitenkin viivästyi kenraali Burhanin ja Dagalon välisten erimielisyyksien takia, esimerkiksi RSF:n liittämisestä armeijaan.[3]
Dagalo on sopinut suhteita Venäjän kanssa, ja venäläinen Ryhmä Wagner on lisännyt toimintaansa Sudanissa. Venäjä on tiettävästi toimittanut aseita RSF:lle ja saanut siitä vastineeksi kultaa.[4]
Jännitteiden kiristyminen
11. huhtikuuta 2023 RSF-joukot asettuivat Merowen kaupungin lähelle ja Khartumiin. Hallituksen joukot määräsivät heidät poistumaan, mutta he kieltäytyivät, mikä johti yhteenottoihin, kun RSF:n joukot ottivat hallintaansa Soban sotilastukikohdan Khartumin eteläpuolella. RSF aloitti mobilisaationsa 13. huhtikuuta 2023, mikä herätti pelkoa kapinasta junttaa vastaan.
Tapahtumat
15. huhtikuuta 2023
RSF teki useita yllätyshyökkäyksiä sotilaskohteisiin ja väitti pitävänsä pääkaupunki Khartumin kansainvälistä lentoasemaa ja joitakin muita lentokenttiä hallussaan. Presidentinpalatsin luona puhkesi yhteenottoja ja kumpikin osapuoli väitti pitäneensä sitä hallussaan.[5]
Armeija teki ilma- ja tykistöiskuja RSF:n asemia vastaan.[6] RSF sanoi sulkeneensa kaikki tiet Khartumiin. Yhteenottoja oli myös muualla maassa, pääosin Darfurin alueella.
16. huhtikuuta 2023
Armeija ilmoitti pelastaneensa upseereitaan, pidättäneensä RSF:n komentajia Merowen lentokentällä ja vallanneensa koko lentokentän. Armeija myös väitti, että RSF:n jäseniä oli paennut lentokentältä vangeiksi otettujen egyptiläissotilaiden kanssa.
Sudanin ilmailuvirasto ilmoitti koko Sudanin ja osan Etelä-Sudanin ilmatilan sulkemisesta. Teleoperaattori MTN Group sulki internet-yhteyksiä maassa viranomaisten ohjeiden mukaisesti. Myös Sudan TV keskeytti lähetyksensä. Iskuista Sudanin rautateitä vastaan kerrottiin.[7]
Tšadin asevoimat pysäytti ja riisui aseista 320 maahan saapunutta sudanilaista sotilasta, jotka pakenivat RSF:ää Darfurin alueelta.[8]
17. huhtikuuta 2023
Tykistön ääniä kuului Khartumissa. Merowen lentokentän alueella taisteltiin, ja RSF väitti vallanneensa sen. Armeija sanoi ottaneensa Sudan TV:n ja radion haltuunsa.[9]
Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken sanoi, että yhdysvaltalaista diplomaattisaattuetta kohti ammuttiin Darfurissa. Saattue pääsi kuitenkin pakenemaan vahingoittumattoneena.[10]
18. huhtikuuta 2023
Tulitauon piti alkaa, mutta taistelut jatkuivat silti.[11]
Khartumin asukkaat kertoivat BBC:lle RFS:n vaatineen vettä ja ruokaa siviilien kodeista.[12]
19. huhtikuuta 2023
Taistelut jatkuivat raskaina pääosin Khartumin tärkeiden kohteiden luona, mutta myös asuialueilla ja lähellä Dagalon asuinpaikkaa. Vuorokauden tulitauosta oli sovittu, mutta taistelut jatkuivat silti. Isolta osalta taistelujen keskelle jääneiltä ihmisiltä oli sähköt ja vesi poikki sekä terveydenhuoltopalvelut pois käytöstä.[13]
20. huhtikuuta 2023
RSF väitti ampuneensa kaksi armeijan helikopteria alas torjuessaan hyökkäystä Omdurmanissa.[14]
21. huhtikuuta 2023
Muslimien paaston päättymisen Id al-Fitr -juhla alkoi, joten kolmen vuorokauden tulitauosta juhlimista varten yritettiin sopia. Raskaita taisteluita käytiin Port Sudaniin johtavalla moottoritiellä.[15]
22. huhtikuuta 2023
Armeija sanoi, että Britannian, Yhdysvaltain, Ranskan ja Kiinan diplomaatit ja kansalaiset tullaan evakuoimaan sotilaslentokoneilla.[16]
23. huhtikuuta 2023
Intenet-yhteydet olivat poikki lähes kaikkialla maassa. Useat maat, mm Yhdysvallat ja Iso-Britannia evakuoivat diplomaattejaan pois maasta.[17]
24. huhtikuuta 2023
Osapuolet suostuivat kolmen vuorokauden mittaiseen tulitaukoon, joka alkoi seuraavan vuorokauden alusta.[18]
25. huhtikuuta 2023
RSF valtasi vaarallisien tautien näytteitä säilyttävän laboratorion tulitauosta huolimatta. WHO sanoi sen olevan hyvin vaarallista ja että tauteihin liittyy leviämisriski.[19]
26. huhtikuuta 2023
Tulitauko ei pitänyt kaikissa osissa maata. Entisen hallinnon sotarikoksista syytettyjä jäseniä pääsi vankilasta vapaaksi.[20]
27. huhtikuuta 2023
Armeija teki hävittäjillä ilmaiskuja RSF:ää vastaan.[21]
28.–29. huhtikuuta 2023
Taisteluja käytiin erityisesti maan yleisradioyhtiön päämajan alueella Omdurmanissa, eikä mikään tulitauko pitänyt.[22]
30. huhtikuuta 2023
Ensimmäinen Punaisen ristin avustuslento kuljetti noin kahdeksan tonnia avustus- ja lääkintätarvikkeita Sudaniin.[23]
1. toukokuuta 2023
YK varoitti, että koko Sudanin terveydenhuolto saattaa romahtaa taisteluiden takia.[24]
2. toukokuuta 2023
Yli 100 000 pakolaista oli lähtenyt Sudanista naapurimaihin.[25]
6. toukokuuta 2023
Saudi-Arabia ja USA kutsuivat konfliktin osapuolet Saudi-Arabiassa käytäviin rauhanneuvotteluihin.[26]
12. toukokuuta 2023
Osapuolet saivat neuvoteltua Saudi-Arabiassa mm. sähkön ja peruspalveluiden turvaamisesta siviileille.[27]
YK:n mukaan noin 200 000 ihmistä oli paennut maasta.[28]
21. toukokuuta 2023
Saudi-Arabiassa sovittiin viikon pituisesta tulitauosta, jonka on tarkoitus alkaa illalla 22. toukokuuta.[29]
29. toukokuuta 2023
Vaihtelevasti sujunutta tulitaukoa päätettiin jatkaa viidellä päivällä.[30]
31. toukokuuta 2023
Armeija kertoi vetäyteneensä tulitaukoneuvotteluista, koska sen mielestä RSF ei ole noudattanut aiempia sopimuksia.[31]
1. kesäkuuta 2023
Yhdysvallat asetti ensimmäiset konfliktiin liittyvät pakotteet, kun kaksi Sudanin armeijaan ja kaksi RSF:ään liittyvää yritystä saivat talouspakotteita, ja "väkivaltaa tukevia henkilöitä" kohtaan asetettiin viisumirajoituksia.[32]
9. heinäkuuta 2023
Ilmaiskussa Omdurmaniin kuoli ainakin 22 ihmistä. YK sanoi pelkäävänsä tilanteen muuttuvan täysimittaiseksi sisällissodaksi.[33]
14. heinäkuuta 2023
Armeijan tekemä isku torille Omdurmanissa tappoi ainakin 30 ihmistä.[34]
3. elokuuta 2023
Amnesty Internationalin raportti kertoi sekä armeijan että RSF:n tehneen paljon sotarikoksia koko konfliktin aikana, esim. seksuaalista väkivaltaa siviileille. Amnestyn esitettyä syytteet osapuolille, kummatkin väittivät noudattavansa kansainvälistä oikeutta ja syyttivät hirmuteoista toisiaan.[35]
15. elokuuta 2023
Yli miljoona ihmistä oli paennut maasta, kertoi Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM. YK:n mukaan maan tilanne oli ajautumassa täysin hallitsemattomaksi.[36]
25. elokuuta 2023
YK varoitti, että tilanne saattaa levitä humanitaariseksi katastrofiksi koko Koillis-Afrikassa.[37]
20. syyskuuta 2023
CNN uutisoi ukrainalaislähteisiin vedoten, että Ukrainan erikoisjoukot olisivat olleet RSF:ää vastaan tehtyjen lennokki-iskujen ja maaoperaation takana.[38]
The Wall Street Journalin mukaan libyalainen sotapäällikkö Khalifa Haftar, jota tukevat Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja venäläinen Ryhmä Wagner, lähetti ainakin yhden lentokoneen lentämään sotilastarvikkeita RSF:lle.[39] Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Wagner-ryhmä ovat myös mukana liikesopimuksissa RSF:n kanssa. CNN:n mukaan Wagner on toimittanut RSF:lle ilmatorjuntaohjuksia viemällä niitä lentokoneilla Haftarin valvomiin tukikohtiin Libyassa, josta ne toimitetaan RSF:lle. Muita tarvikkeita olisi pudotettu suoraan RSF:n asemiin Luoteis-Sudanissa.[40]
Wagnerin johtaja Jevgeni Prigožin kiisti RSF:n tukemisen, ja tarjoutui lähettämään humanitääristä apua[41]. Myös RSF kiisti Twitterissä Wagnerin tukeneen sitä[42]. Haftarin johtama Libyan kansallinen armeija kiisti toimittaneensa aseita kenellekään Sudanissa.
Egypti
16. huhtikuuta RSF väitti, että ulkomaiset hävittäjät olisivat hyökänneet heitä vastaan Port Sudanissa. CIA:n entisen analyytikon Cameron Hudsonin mukaan egyptiläiset hävittäjät ovat osa RSF:n vastaisia pommituksia, ja Egyptin erikoisjoukkojen yksiköitä on lähetetty tarjoamaan tiedustelu- ja koulutusapua Sudanin armeijalle.[43]
The War Zonen hankkimat satelliittikuvat paljastivat 17. huhtikuuta, että yksi Egyptin ilmavoimien MiG-29M2 -hävittäjä oli tuhoutunut ja kaksi muuta oli vaurioitunut tai tuhoutunut Merowen lentotukikohdassa. Tuhoutuneiden lentokoneiden joukossa oli myös Sudanin ilmavoimien Guizhou JL-9 -hävittäjä.[44]
Sotavangit
RSF väitti ottaneensa 15. huhtikuuta egyptiläisiä joukkoja vangeiksi ja Egyptin ilmavoimien lentokoneen haltuunsa Merowen lentotukikohdasta. Aluksi Egypti ei antanut mitään selitystä sotilaiden ololle Sudanissa, mutta myöhemmin Egypti kertoi, että noin 200 sen sotilasta oli harjoittelemassa Sudanin armeijan kanssa. 19. huhtikuuta RSF kertoi siirtäneensä sotilaat Khartumiin, josta kolme egyptiläistä sotilaslentokonetta haki 177 sotilasta. Loput 27 egyptiläistä sotilasta vietiin turvaan Egyptin suurlähetystöön odottamaan evakuointia.[45]
Etiopia
19. huhtikuuta sudanilainen sanomalehti Al-Sudani raportoi, että Sudanin armeija olisi torjunut Etiopian asevoimien hyökkäysyrityksen kiistellyllä Al-Fushqan alueella. Etiopian pääministeri Abiy Ahmed Ali kiisti kaikki yhteenotot ja varoitti jyrkästi Etiopiaan kohdistuvien valeuutisten levittämisestä,[46] ja myöhemmin Al-Sudanin toimittaja myönsi virheellisen uutisen.
Tšad
7. kesäkuuta 2023 tšadilainen toisinajattelija Hissein Alamine Tchaw-tchaw, joka kuuluu samaan etniseen ryhmään kuin Dagalo ja väittää olevansa maansa presidentin hallitusta vastaan taistelevan Movement for the Fight of the Pressure in Chad (MFOC) -ryhmän johtaja, julkaisi videon, jossa näkyy hänen osallistumisensa RSF:n hyökkäykseen ammustehtaalle Khartumissa.[47]
Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Elokuussa 2023 The Wall Street Journal raportoi, että sudanilaisille pakolaisille avustustarvikkeita Tšadiin vievästä arabiemiraattilaisesta koneesta olisi löydetty kesäkuussa avustuksen sijaan aseita ja ammuksia. Kone oli pysähtynyt Ugandassa, jossa sieltä oli löydetty viranomaisten mukaan "vihreisiin pakkauksiin pakattuja ammuksia, rynnäkkökivääreitä ja muita käsiaseita". Myöhemmin viranomaisia oli kielletty tarkastamasta Arabiemiraateista tulevia koneita. Arabiemiraattien ulkoministeriö kiisti heti kaikki yhteydet ja peräänkuulutti puolueettomuuttaan konfliktissa, mutta maan epäillään tukevan RSF:ää.[48]
Kenia
Sudanin armeija torjui Kenian osallistumisen sovittelupyrkimyksiin konfliktin lopettamiseksi heinäkuussa 2023 sen jälkeen, kun kenraali Burhan syytti presidentti William Rutoa liikesuhteesta Dagalon kanssa ja turvapaikan tarjoamisesta RSF:lle maassa. Vastauksena Ruton johtamassa IGAD-komiteassa tehtyihin ehdotuksiin Afrikan maiden muodostamien rauhanturvajoukkojen sijoittamisesta Sudaniin, Sudanin armeijan apulaispäällikkö kenraaliluutnantti Yasir Alatta syytti Rutoa toisen maan palkkasoturiksi ja haastoi Ruton lähettämään Kenian armeijan ja väitetyn tukijansa armeijan Sudaniin taisteluihin. Sudanin hallitus uhkasi 7. syyskuuta 2023 vetää maan jäsenyyden IGADissa, ellei Rutoa eroteta sovittelukomitean puheenjohtajan paikalta.[49]
Vastauksena koko jupakkaan Kenian ulkoministeri Abraham Korir Sing'oei kutsui Keniaan kohdistuneita väitteitä perusteettomiksi, kun taas Kenian ulkoministeriö korosti maan puolueettomuutta konfliktissa.[50]
Ukraina
19. syyskuuta 2023 CNN uutisoi, että Ukrainan erikoisjoukot olivat todennäköisesti Wagnerin tukemaa RSF:ää vastaan tehtyjen lennokki-iskujen ja maaoperaation takana Khartumissa 8. syyskuuta.[51] Ukrainan sotilastiedustelupalvelun johtaja Kirilo Budanov tiedotti haastattelussa 22. syyskuuta, ettei voi kieltää tai vahvistaa Ukrainan osallisuutta Sudanissa, mutta että Ukraina rankaisisi venäläisiä sotatikollisia missä tahansa maailmalla.[52]
Ulkomaalaisten evakuoinnit
19. huhtikuuta 2023
Japani kertoi aloittavansa noin 60 kansalaisensa evakuoinnin Sudanista, ja lähetti kolme ilmavoimien konetta Djiboutiin valmiuteen.[53]
22. huhtikuuta 2023
Saudi-Arabia evakuoi diplomaattejaan ja muiden maiden kansalaisia ensin maata pitkin Port Sudaniin ja sieltä lentokoneilla ja laivoilla Saudi-Arabiaan.[54]
23. huhtikuuta 2023
Noin 100 yhdysvaltalaista evakuoitiin nopealla sotilasoperaatiolla, jossa yhdysvaltalaisia erikoisjoukkoja lensi Chinook-helikoptereilla ensin DjiboutistaEtiopian kautta Sudaniin hakemaan evakuoitavat ja sitten takaisin tukikohtaan Djiboutiin.[55]
Ranskalainen saattue joutui raportoidusti tulituksen kohteeksi lähdettyään suurlähetystöstä, ja joutui palaamaan takaisin. Ranska sanoi evakuoineensa ranskalaisten lisäksi myös EU:n ja muiden liittolaisten kansalaisia.[56] Myöhemmin ensimmäinen ranskalainen evakuointilento kuljetti noin 100 usean maan kansalaista Djiboutiin.[57]
Iso-Britannia kertoi saaneensa diplomaattinsa pois maasta.[58]
Saksa aloitti operaation maan kansalaisten ja muiden EU-kansalaisten evakuoimiseksi lentokoneilla. Aiempi yritys keskeytettiin liiallisten riskien takia.[59] Ensimmäinen kolmesta sotilaslentokoneesta kuljetti 101 Saksan kansalaista Jordaniaan.
Ensimmäiset noin kymmenestä maassa olevasta suomalaisesta pääsivät eri reittejä pitkin pois maasta.[60]
Egypti kertoi saaneensa noin 430 kansalaistaan maateitse Egyptiin.[61]
24. huhtikuuta 2023
Suomen ulkomisteri Pekka Haavisto sanoi, että noin kymmenen suomalaista on evakuoitu Sudanista, mutta joitakin on vielä maassa.[62]
24. huhtikuuta 2023
Intia aloitti suuren operaation, operaatio Kaverin, intialaisten evakuoimiseksi. Sotalaiva INS Sumedha ankkuroitui Port Sudaniin ja C-130 -lentokoneita oli Saudi-Arabiassa valmiina.[63]
Etelä-Korean ilmavoimien lentokone kuljetti 28 korealaista ja joitakin japanilaisia Port Sudanista Jeddaan.[64]
25. huhtikuuta 2023
Ensimmäinen Britannian oma evakuointilento vei ihmisiä Kyprokselle.[65]
26. huhtikuuta 2023
Saksa lopetti evakuointinsa tuotuaan noin 700 kansalaistaan pois Sudanista.[66]
Suomi lopetti evakuoinnit. Muutama suomalainen jäi omasta tahdostaan maahan.[67]
28. huhtikuuta 2023
Turkki sanoi, että sen evakuointilentoa ammuttiin Sudanissa, mutta kone pääsi laskeutumaan turvallisesti ilman loukkaantumisia.[68]
30. huhtikuuta 2023
Yhdysvaltain laivasto lähetti USNS Brunswick -laivan kuljettamaan ihmisiä Port Sudanista Jeddaan.[69]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:2023 Sudan conflict