Alkuperäinen kansikuva, joka vedettiin markkinoilta pikaisesti julkaisun jälkeen. Tätä värikuvaa käytettiin joissakin painoksissa 1990-luvulla ja myöhemmin. [3][4]
Listasijoitukset
3. (1976)[5] 3. (29. huhtikuuta 1976)[6] 5. (helmikuu 1976)[7] 8. (tammikuu 1976)[8] 9. (19. maaliskuuta 1976)[9] 11. (2. helmikuuta 1976)[10] 12. (14. helmikuuta 1976)[11] 24. (helmikuu 1976)[12]
”Station to Station” Julkaistu: 23. tammikuuta 1976
”TVC 15” Julkaistu: 30. huhtikuuta 1976
”Stay” Julkaistu: heinäkuu 1976
”Wild is the Wind” Julkaistu: marraskuu 1981
Station to Station on brittiläisen muusikon David Bowien tammikuussa 1976 julkaistu studioalbumi. Se on monien mielestä yksi hänen parhaista levyistään. Albumi on jossain määrin soul-tyylinen, mutta sisältää myös vaikutteita avantgardesta, mikä tuli vaikuttamaan Bowien musiikkiin 1970-luvun loppupuolen ajaksi. Albumilla Bowie myös esitteli uuden roolihahmonsa, Thin White Duken (suom.laiha valkoinen herttua). Bowie kuvasi hahmoa ”romantikoksi, jolla ei ole tunteita.”[13]
Singlenä julkaistu kappale ”Golden Years” oli top 10 -hitti niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin.[13]
Albumin avauskappale on yli kymmenminuuttinen ”Station to Station”, joka on levyn paras esimerkki Bowien siirtymisestä uuteen, kokeelliseen tyyliin. Se sisältää lukuisia temponvaihdoksia ja kuvaa roolihahmo Thin White Duken kovaa ja tyhjää elämää.[14] ”Golden Years” oli albumin ensimmäinen singlejulkaisu. Se ilmestyi ennen albumia, marraskuussa 1975.[13] Kappale on vahvasti funk-vaikutteinen ja kuulostaakin tyylillisesti edellisen Young Americans -albumin materiaalilta. ”Word on a Wing” on Bowielle epätavallisen uskonnollinen kappale, jota hän itse kuvaili hymniksi. Bowie kertoi vuonna 1980 kappaleen syntyneen kokaiinin sekoittamassa hengellisessä epätoivossa, jollaisen hän oli kokenut Mies toisesta maailmasta -elokuvan kuvausten aikana.[15]
B-puolen aloittava ”TVC15” on yksi niistä Station to Stationin kappaleista, jotka sisältävät vahvoja funk-vaikutteita. Kappaleen sanoitusta taas on kuvattu surrealistiseksi komediaksi. Sanoituksen inspiraationa oli Iggy Popin Bowielle kertoma uni, jossa televisio oli nielaissut Popin tyttöystävän. ”TVC15” on samalla varsin kevyttunnelmainen verrattuna albumin angstisempiin esityksiin. ”Stay” yhdistelee funkia, soulia ja hard rockia. Kyseisen kappaleen rytmikitarariffin loi Carlos Alomar, jonka mukaan laulu äänitettiin ”hyvin paljolti kokaiiniraivomme aikana”.[15] Albumin päättävä ”Wild Is the Wind” on cover alun perin Johnny Mathisin vuonna 1956 esittämästä balladista. Myöhemmin kyseisen Dmitri Tjomkinin ja Ned Washingtonin säveltämän kappaleen levytti Bowien suuresti ihailema artisti Nina Simone. Bowie piti tästä versiosta niin paljon, että päätti levyttää kappaleesta oman coverinsa.[16]
Kappaleet
Kaikki kappaleet kirjoittanut David Bowie ellei toisin mainita.
