Skrydstrupin tyttö

Skrydstrupin tyttö
Skrydstruppigen
Arkun sisällön rekonstruktio
Sijainti
Skrydstrupin tyttö
Koordinaatit	55°13′56.3″N, 9°17′33.6″E
Valtio	Tanska
Paikkakunta	Vojens, Skrydstrup
Historia
Tyyppi	tammiarkkuhauta
Ajanjakso	n. 1300–1200 eaa. [1]
Huippukausi	Pronssikausi
Kulttuuri	Skandinavian pronssikausi
Merkitys	erinomaisesti säilynyt ruumishautaus
Aiheesta muualla
Skrydstrupin tyttö Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Skrydstrupin tyttö (tansk. Skrydstruppigen, noin 1300–1200 eaa. ^[2][1], Skandinavian pronssikausi, Monteliuksen periodi III) oli tyttö tai nuori nainen, jonka hyvin säilyneet jäännökset löydittiin vuonna 1935 Tanskan Etelä-Jyllannin Skrydstrupista läheltä Vojensin kylää. Vainaja oli laitettu makaamaan selälleen tammen puunrungosta valmistettuun arkkuun ja arkku oli peitetty turpeella suuren hautakummun sisään. Osa vainajan kudoksista, vaatetuksesta ja hautavaatteista olivat säilyneet tunnistettavina. Tarkemmat tutkimukset osoittavat, että tyttö oli mahdollisesti ollut kotoisin nykyisestä Tšekistä, Keski-Saksasta tai Ranskasta ja että hän olisi muuttanut asumaan Tanskaan 13–14-vuotiaana ja asuntut siellä neljä vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli kuollessaan 17–18-vuotias. Hautauksesta on viime aikoina selvinnyt uusia asioita Skandinavian pronssikauden kulttuurista ja naisen asemasta siinä. Vainajan jäännökset kuuluvat Köpenhaminassa sijaitsevan Tanskan kansallismuseon kiinteään näyttelyyn. Vojensissa sijaitsee Jens-Peter Kellermann pronssista valaama muistopatsas ^[3] Skrydstrupin tytöstä.^[4][5][1]

Tutkimushistoria

Valokuva pään alueelta museossa.

Tutkittu hautakumpu kuului kahdeksan kumpuhaudan ryhmään ^[4] (tai kuuden kummun ^[5]), joista on enää kolme jäljellä. Hautakumpi oli pohjaltaan pyöreä, halkaisijaltaan 24 metriä ja noin neljä metriä korkea. Kumpuhaudan tutki vuonna 1935 arkeologi C.M. Lund Haderslevin museosta.^[1]

Vuonna 2017 julkaistiin Karin Margarita Frein ryhmän tutkimus haudatun tytön hampaiden kiilteestä ja hiuksista tehdyistä hivenainetutkimuksista, jossa selvitettiin muun muassa strontiumin isotooppien välisiä suhteita. Niiden avulla selvisi, ettei hän ollut syntyjään kuolinseudultaan, vaan muualta. Tutkimuksella voitiin osoittaa melko karkealla tarkkuudella useita alueita Euroopasta, mistä tyttö olisi voinut olla kotoisin.^[4]

Tammiarkun asetelma Tanskan kansallismuseossa

Hautaus

Hautakumpu tutustumiskohteessa Vojensin kylässä.

Hautakumpu tutustumiskohteessa Vojensin kylässä.

Tytön hautaus kuuluu niin sanottuihin tammitukkiin tehtyyn tammiarkkuhautauksiin. Siinä tukki yleensä halkaistaan ja alempaan puoliskoon koverretaan vanajalle sopivan kokoinen syvennys. Skrydstrupissa hautaus aloitettiin asettamalla arkun pohjalle naudantalja, jonka päälle tyttö asetettiin selälleen suorana makaamaan. Vainajan vyötärö ja jalat peitettiin suorakaiteen muotoisella peitolla, joka oli valmistettu villaisesta kankaasta.^[4]

Vuoden 1935 tutkimuksissa selvisi, että tytön hautakumpu oli alun perin ollut halkaisijaltaan 13 metriä leveä ja 1,75 metriä korkea. Tytön arkku makasi tämän haudan keskellä, joten alkuperäinen kumpu oli rakennettu häntä varten. Kaivettaessa kumpua, löydettiin siitä kuitenkin ensin kaksi miesten hautaa. Miehet oli haudattu kummun sivuille ja kumpua oli tämän jälkeen laajennettu leventämällä se 24-metriseksi ja korottamalla se nelimetriseksi. Sitä ei tiedetä, olivatko miehet sukua tai jossakin muussa yhteydessä ensiksi haudattuun tyttöön.^[5][1]

Vainaja

Rekonstrukio Skrudstrupin tytön kampauksesta Malmön museossa.

Rekostruktio hiusverkosta Haderslev museossa.

Vainajan mustuneet luut olivat säilyneet haudassa muuten hyvinä, mutta hauta-arkun romahtaminen on särkenyt ainakin pääkallon, kylkiluita, käden luita ja joitakin muitakin luurangon kohtia niin, että nämä luut ovat maatuneet nopeammin kuin muut luut. Jäljelle jääneet luut olivat melko hyvässä kunnossa siihen nähden, että hauta oli melko vanha. Luiden mitoista ja muodoista pääteltiin, että kyseessä on tytön luuranko. Osteologit päättelivät myös tytön iäksi noin 17–18 vuotta ja esimerkiksi hänen viisaudenhampaansa eivät olleet vielä puhjenneet. Hän oli noin 171 senttimetriä ^[5][2] pitkä ja hoikka, ja hän oli pitkäraajaisena pitempi kuin pronssikauden tanskalaiset naiset yleensä. Heidän keskipituutensa oli noin 160 senttimetriä. Toisen kuuluisan hautalöydön vainaja Egtvedin tyttö haudattiin lähistölle noin 100 vuotta aikaisemmin. Hänen pituutensa oli 160 senttimetriä. Hautauksessa oli säilynyt luiden lisäksi osia tytön kasvoista. Ruumiista tunnistettiin osia poskesta, kulmakarvoja, silmäluomia, silmäripsiä ja hänen pitkät hiuksensa. Erityisesti hänen hampaansa ovat olleet terveet ja ehjät. Niissä ei havaittu jälkiä karieksen aiheuttamista vaurioista.^[6][4][2]

Tytöllä oli erikoisen tuuhea kampaus, joka lisäsi hänen pituuttaan 5–10 senttimetriä. Sen mahdollisti 60 senttimetriä pitkät hiukset. Hiusten alkuperäinen väri on vaikea päätellä varmasti, koska hautauksessa vietetty pitkä aika, maaperän märkyys, hapettomuus ja happamuus tuhoavat hiusten pigmenttiä ja jättävät jäljelle kestävimmät kelta-puna-värit kun taas muut sävyt haalistuvat selvästi. Kampauksen valmistaminen on selvitetty melko tarkkaan. Tytön päälaen hiukset oli ensin silmien eteen ja otsan yläpuolelle laitettiin ihmishiuksista tehty tyyny, jonka päälle kammattiin ohut kerros niskahiuksia. Tämän jälkeen hiukset sidottiin kiinni villanarulla ohimoiden korkeudelta otsan ja niskan ympäri. Narun alta pilkistävät hiukset koottiin suortuviksi ja ne solmittiin koristeellisiksi punoksiksi, jotka seurasivat villanarua niskaan asti. Hiusten ylle vedettiin hevosen jouhista solmittu hiusverkko, joka piti kampausta koossa samalla kun pään ympäri kierrettiin villanarua useita kierroksia. Näin oli saatu aikaan korkeahko hiuslaite, joka entisestään pidensi tyttöä. Kyseinen kampaus on tutkijoille ainoa laatuaan tällä alueella, mutta tiedossa on yksi vastaavanlainen pohjoisempana Tanskassa.^{[4][6][2][7][8]}

Tytöllä oli yllään villainen ja lyhythihainen paita. Paidan hihat olivat koristeltuja kuvio-ompeleilla samoin kuin oli paidan niskasaumat. Hautaan oli asetettu myös villainen myssy. Tytön vyötäröllä olleeseen vyöhön oli kiinnitetty sarvesta valmistettu kampa. Pään kummallakin sivulla löytyi monille kierteille käämitettyjä ja kullasta valmistettuja korvarenkaita. Vainajan yllä olevat vaatteet on valmistettu eteläisestä- tai keskisestä Euroopassa valmistetusta villasta.^[4][9]

Ympäristö

Pronssikautinen asuinpaikka on sijainnut geologisesti mielenkiintoisella paikalla. Tällä kohtaa Etelä-Tanskaa halkaisee viimeisen jääkauden kylmimmän kauden aikainen päätemoreeni, joka on pohjois-etelä-suuntainen. Moreenin länsipuolella on maasto tasaista ja sen maaperä on hiekkaa, kun taas itäpuolinen osa on moreenikumpujen ja -laaksojen täyttämä. Pronssiaikanakin se oli muodostanut keskeisen kaupan ja liikenteen pääreitin, joka seurasi päätemoreenia etelästä pohjoiseen. Sille on olemassa tanskalainen nimitys Hærvejen (suom. armeijatie). Tie kulki aivan tutkitun asuinpaikan ja hautakumpujen läheltä.^[2]

Hautakumpujen läheisyydessä 600 metriä koilliseen päin on sijainnut useita suuria pitkätaloja. Niiden maahan jättämiä jälkiä on tutkittu vuonna 1993. Suurimman pitkätalon (pitkätalo IV) pohjan pinta-ala on ollut 500 neliömetriä, mutta se ei ole ollut Skrydstrupin tytön kanssa samanaikaisesti käytössä. Sen sijaan toinen (pitkätalo I) 7,5 metriä leveä ja 30 metriä pitkä pitkätalo, jonka maapohjan pinta-ala on ollut noin 220 neliömetriä, on saattanut olla tytön kanssa samanaikanen. Rakennus on ollut jaettuna kolmeen huoneeseen. Rakennuksen länsipäässä on ollut asuinhuoneena ja siellä on sijainnut talon lämmitysliedet. Keskimmäisessä huoneessa on sijainnut syviä kuoppia, joiden tehtävä on jäänyt epäselväksi. Rakennuksen itäpäässä on pidetty eläimiä sisällä kylminä vuodenaikoina. Talon maapohjan hiilinäytteistä selvisi ajoitus, joka oli noin 1320–1220 eaa. Talon läheisyys on arkeologisesti ainoa syy olettaa, että Skrydstrupin tyttö olisi asunut talossa, mutta se on voinut olla mahdollista.^[5][2][10]

Seudulla oli seitsemän muuta kumpuhautausta, joista on tehty metallilöytöjä ja seudulta tunnetaan enemmänkin metallilöytöjä. Esineet on valmistettu yleensä pronssista, mutta alueelta tunnetaan myös kultalöytöjä. Seutu on siten ollut varakasta seutua.^[1]

Tutkimuksissa tehtyjä päätelmiä

Pääkallosta otetut magneettikuvat näyttävät selvät vauriot, jotka ovat syntyneet arkun hajoamisesta ja painumisesta kasaan. Paine on litistänyt päätä tehden naisen pituuden päättelemisestä hankalaa. Tytön reisiluun pituuden avulla on kuitenkin esitetty arvio tytön pituudesta, joka on 169,7 ± 2,92 senttimetriä. Tämä tulos vastaa hyvin vuoden 1935 kaivauksissa mitattua arvoa 171,5–172,0 senttimetriä. Yritykset eristää tytön jäänteistä ihmisen perimää epäonnistuivat. Kostea ympäristö ja sen matala happamuustaso on tuhonnut perimää niin, ettei ehjiä sekvenssejä löytynyt riittävästi. Nykymenetelmillä ei ole vielä mahdollista eristää näkyviin riittävästi tunnistettavia geenejä.^[4][2]

Hiuksista otettuja näytteitä voidaan kuitenkin hyödyntää ravinnon tasoa ja kehon keräämien hivenaineiden määriä tutkittaessa. Radiohiilianalyysissä tarkkaillaan myös hiilen isotooppien hiili-13 ja hiili-14 suhdetta. Analyysin mukaan tyttö on syönyt muuta kuin merellistä ravintoa ja hänen ruokavalionsa on ollut parempaa kuin muiden tutkittujen pronssikauden ihmisten. Kun hampaissa ei havaittu karieksen aiheuttamia vaurioita, on hiilihydraattien tai sokeria sisältävien ruoka-aineiden määrien osuus ravinnosta ollut pieni.^[2]

Kahden hampaan hammaskiilteestä otettiin näytteet strontiumin isotooppijakauman selvittämiseksi. Käsitellyt hampaat kehittyvät lapsen ollessa 3–4-vuotias tai hieman vanhempi. Hampaaseen tallettuu silloin hänen elinympäristönsä hivenainejakauma, joka säilyy hampaassa koko aikuisiän ajan. Tulosten mukaan isotooppien (strontium-87 ja strontium-86) keskinäinen suhde poikkeaa Tanskassa maastosta otettujen vertailunäytteiden kanssa. Lähimmät alueet, joista voi saada vastaavat strontium-isotooppisuhteet sijaitsevat lähimmillään Ruotsissa, Tšekissä, Keski-Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Tutkijat ovat päätyneet etsimään kotiseutua eteläisestä suunnasta.^[4]

Sama tutkimus tehtiin hiusnäytteestä, joka oli 42,5 senttimetriä pitkä. Se katkaistiin 17 osaan, jotka kattavat tytön elämän viimeiset 51 kuukautta. Näistä näytteistä selvisi, ehkä onnekkaastikin, että strontium-arvoissa tapahtui selkeä muutos 42–47 kuukautta ennen tytön kuolemaa. Tällöin tyttö oli ollut 13–14-vuotias. Hän eli silloin ympäristössä, joka vastasi strontium-arvoilla ilmaistuna samanlaista aluetta missä hän vietti lapsuutensa. Yksinkertaisin selitys on, että tuona aikana hän tosiaan eli vielä lapsuutensa maisemissa, mutta muutti sitten Tanskan alueelle 13–14-vuotiaana, missä vietti loppuelämänsä. Yleisesti onkin hyväksytty johtopäätös, että tyttö olisi naitettu Skrydstrupiin tai sen lähialueelle. Yhteisöjen välistä naimakauppaa pidetään vanhana tapana, joilla yhteisöt sitoutuivat toisiinsa. Naimakauppoja on tehty ainakin poliittisista ja kaupallisista syistä.^[4]

Arkeologiselta kannalta haudasta ei löytynyt kovinkaan paljon aineistoa, joka valottaisi hänen kotiseutuaan tarkemmin. Hänen elitistinen kampauksensa ja kultaiset korvarenkaat kuitenkin vihjaavat hänen nuoruuden aikaisen perheensä statuksesta. Se oli luultavasti korkea ja koska myös Skrydstrupin maatalon varallisuus oli hyvä, säilytti tyttö yhteisöllisen statuksensa muutossa pohjoiseen. Tätä ajatusta tukevat hautaaminen omaan kumpuun, arkkuhautaus, kultarenkaat, hyvä terveys ja ulkomaalainen alkuperä. Tyttö muutti kaukaa tänne ja integroitui nopeasti paikalliseen yhteisöön, koska sai arvostetun hautauksen.^[4][1]

Kirjallisuutta

• Aner, Ekkehard & Kersten, Karl: Die Funde der älteren Bronzezeit des nordischen Kreises in Dänemark, VII. Nordslesvig–Nord, 1984
• Jensen, Jørgen: Manden i Kisten, Hvad bronzealderens gravhøje gemte, 1998
• Ethelberg, Per & al.: Det Sønderjyske Landbrugs Historie, 1. Sten- og Bronzealder, 2000

Lähteet

1. Price Persson, Charlotte: Denmark's Bronze Age Skrydstrup Woman not Danish (Arkistoitu – Internet Archive), 11.4.2017, Archaeology News Network, viitattu 5.4.2018 (englanniksi)
2. Frei, Karin Margarita & al.: Lisämateriaali PLoS One-julkaisusta, 2017, viitattu 6.4.2018 (englanniksi)
3. KØS: Skrydstruppigen, completed 1979
4. Frei, Karin Margarita & al.: A matter of months: High precision migration chronology of a Bronze Age female. PLoS One, 2017, 12. vsk, nro 6. PLoS One. verkkoversio. Viitattu 6.4.2018. (englanniksi)
5. Graenseforeningen: Skrydstrup-pigen, viitattu 5.4.2018 (tanskaksi)
6. Tanskan kansallismuseo: Skrydstruppigen, viitattu 5.4.2018 (tanskaksi)
7. Tanskan kansallismuseo: The woman from Skrydstrup, viitattu 6.4.2018 (englanniksi)
8. Thorpe, JR: This Is What Life Was Like For A Teenage Girl 4,000 Years Ago, 9.9.2016, viitattu 6.4.2018 (englanniksi)
9. Frei, Margarita & al.: Bronze Age wool: provenance and dye investigations of Danish textiles. Antiquity, 6.2017, 91. vsk, nro 357, s. 640–654. Durham University, Englanti: Antiquity Publications Ltd. doi:10.15184/aqy.2017.64 ISSN 1745-1744 Artikkelin verkkoversio. (HTML) Viitattu 20.4.2018. (englanniksi)
10. Ethelberg, Per & Christiansen, Gunvor: Skrydstrupkvindens bolig og grav, Oldtidsglimt, viitattu 5.4.2018 (tanskaksi)