Simone Thérèse Fernande Simon (23. huhtikuuta 1910 Béthune, Pas-de-Calais, Ranska – 22. helmikuuta 2005 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen näyttelijätär, joka loi menestyneen uran niin ranskalaisissa kuin yhdysvaltalaisissakin elokuvissa.
Hänen tunnetuimpia elokuvia ovat Ihmispeto (1938), Piru ja Daniel Webster (1941), Kissaihmiset (1942), Kissaihmisten kirous (1944) sekä Max Ophulsin ohjaamat Intohimojen karuselli (1950) ja Lemmenunelma (1952).
Yksityiselämä
Simone Simon syntyi 23. huhtikuuta 1910 tai 1911 joko Béthunessa tai Marseillessa – lähteet antavat tästä ristiriitaisia tietoja.[1][2][3] Hän muutti 3-vuotiaana Madagaskarille, jossa hänen äitinsä uusi aviomies työskenteli. Hän on myös mahdollisesti asunut nuorena Marseillessa. Hän kävi koulua Berliinissä, Budapestissä ja Torinossa.[1]
Simon ei ollut elämänsä aikana naimisissa eikä hänellä ollut lapsia. Hän kuoli 94-vuotiaana Pariisissa.
Ura
Venäläinen Victor Tourjansky ”löysi” hänet ja antoi hänelle roolin elokuvassa Le chanteur inconnu (1931). Hän oli jo tunnettu näyttelijä Ranskassa, kun Darryl F. Zanuck toi hänet Yhdysvaltoihin 1936. Hän sai hyviä arvosteluja elokuvistaan (muun muassa Mestarisalapoliisi James Stewartin kanssa), mutta ne eivät menestyneet hyvin. Lisäksi Simon itse ei ollut tyytyväinen elokuviinsa, joten hän palasi takaisin Ranskaan 1938.[2]
Ranskassa hän sai naispääosan Jean Renoirin elokuvassa Ihmispeto. Hän kieltäytyi roolista Renoirin seuraavassa elokuvassa Pelin säännöt (1939). Sodan sytyttyä hän lähti takaisin Yhdysvaltoihin.[2]
Hänen toinen oleskelunsa Hollywoodissa sujui paremmin kuin paria vuotta aikaisemmin. Hän näytteli paholaisen palvelijaa elokuvassa Piru ja Daniel Webster ja kissaihmistä Val Lewtonin kauhuelokuvan klassikossa Kissaihmiset. Hän näytteli myös Lewtonin elokuvissa Neiti Fifi ja Kissaihmisten kirous.[1]
Sodan jälkeen hän palasi Ranskaan ja esiintyi vielä 11 elokuvassa, muun muassa Max Ophulsin elokuvissa Intohimojen karuselli (1950) ja Lemmenunelma (1952). Brittiläisen elokuvan The Extra Day (1956) jälkeen hän lopetti elokuvanäyttelemisen ja keskittyi teatteriin. Hän teki vielä yhden elokuvan 1973.[1]
Filmografia (valikoima)
| Vuosi |
Alkuperäinen nimi |
Suomenkielinen nimi
|
| 1931 |
Le Chanteur inconnu |
|
| 1931 |
Mam'zelle Nitouche |
|
| 1931 |
On opère sans douleur |
|
| 1931 |
Durand contre Durand |
|
| 1932 |
Un fils d'Amérique |
|
| 1932 |
Le Roi des palaces |
|
| 1932 |
Prenez garde à la peinture |
|
| 1932 |
Pour vivre heureux |
|
| 1932 |
La Petite chocolatière |
|
| 1933 |
Tire au flanc |
|
| 1933 |
L'Étoile de Valencia |
|
| 1934 |
Le Voleur |
|
| 1934 |
Lac aux dames |
|
| 1935 |
Les Beaux jours |
|
| 1935 |
Les Yeux noirs |
|
| 1936 |
Girls' Dormitory |
Varhaiskypsää nuorisoa
|
| 1936 |
Ladies in Love |
Rakastuneita naisia
|
| 1937 |
Seventh Heaven |
Mestarisalapoliisi
|
| 1937 |
Love and Hisses |
|
| 1938 |
Josette |
Josette
|
| 1938 |
La Bête humaine |
Ihmispeto
|
| 1940 |
Cavalcade d'amour |
Rakkaus kautta aikojen
|
| 1941 |
The Devil and Daniel Webster |
Piru ja Daniel Webster
|
| 1942 |
Cat People |
Kissaihmiset
|
| 1943 |
Tahiti Honey |
|
| 1944 |
Mademoiselle Fifi |
Neiti Fifi
|
| 1944 |
The Curse of the Cat People |
Kissaihmisten kirous
|
| 1944 |
Johnny Doesn't Live Here Any More |
|
| 1946 |
Pétrus |
|
| 1947 |
Temptation Harbour |
Kiusausten satama
|
| 1949 |
Donne senza nome |
|
| 1950 |
La Ronde |
Intohimojen karuselli
|
| 1951 |
Olivia |
|
| 1952 |
Le Plaisir |
Lemmenunelma
|
| 1954 |
Das Zweite Leben |
Polttava menneisyys
|
| 1955 |
I tre ladri |
|
| 1956 |
The Extra Day |
|
| 1973 |
La Femme en bleu |
|
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
