Aiskhyloksen Seitsemän Thebaa vastaan -tragedian kantaesitys oli AteenanDionysoksen teatterilla vuonna 467 eaa. Se voitti tuolloin ensimmäisen palkinnon vuotuisessa kaupunki-Dionysia-juhlan näytelmäkilpailussa. Tragedia oli osa Thebaan sijoittunutta trilogiaa, jonka kaksi ensimmäistä osaa olivat Laios ja Oidipus. Nämä näytelmät eivät ole säilyneet nykyaikaan. Trilogiaan liittyi myös satyyrinäytelmä Sfinksi, joka on myös kadonnut.[1]
Luovuttuaan Theban kuninkuudesta kohtaamansa häpeän vuoksi Oidipus antoi valtakuntansa kahdelle pojalleen Eteokleelle ja Polyneikeelle, jotka sopivat hallitsevansa vuorovuosin. Eteokles oli pojista vanhempi, joten hän sai kuninkuuden ensimmäisenä. Hän kuitenkin kieltäytyi ensimmäisen vuoden jälkeen luovuttamasta valtaa veljelleen, ja ajoi tämän pois kaupungista. Polyneikes pakeni Argokseen, ja kokosi siellä seitsemän sotapäällikön johtaman sotajoukon hyökätäkseen kotikaupunkiaan Thebaa vastaan ja saadakseen kruunun takaisin itselleen.[1]
Juoni
Näytelmän alkaessa Polyneikes ja hänen argoslaiset joukkonsa alkavat piirittää Thebaa. Theban kuningas Eteokles astuu lavalle, ja kutsuu kansaa aseisiin. Tämän jälkeen näytelmä koostuu pääasiassa Theban palatsiin sijoittuvista vihollisen uhkaa koskevista keskusteluista thebalaisten ja Eteokleen välillä, eikä siihen sisälly varsinaisia taistelukohtauksia. Taistelu tapahtuu näyttämön ulkopuolella, ja Theban naisista koostuvan kuoron (khoros) laulu kuvaa sen tapahtumia.[1][2]
Näytelmässä myös kuvataan laajasti jokaista seitsemää vihollispäällikköä sekä heidän kilpiään. Eteokles puolestaan kertoo, kenet sotapäällikön hän aikoo lähettää ketäkin vihollispäällikköä vastaan. Kun sanansaattaja kertoo, että seitsemännellä portilla on vastassa Polyneikes itse, Eteokles muistaa isänsä kirouksen:[2]
»SANANSAATTAJA Edessä seitsemännen portin seitsemäs päällikkö seisoo: hän on oma veljesi. Hän uhkaa kostoa, kaupungin kiroaa, ja vannoo että nousee yli muurien, virittää valloittajan huudon, julistaa itsensä voittajaksi. Silloin vihdoinkin hän mittelöön käy kanssasi; jos kuoleekin niin vasta surmattuaan sinut [...][3] ETEOKLES Voi! Suku taivaan vihaama ja riivaama! Voi! Murheen suku, Oidipuksen, omani! Voi! Isän kiroukset ovat täyttyneet.[4]»
Eteokles päättää kohdata Polyneikeen itse taistelussa mies miestä vastaan. Hyökkääjistä ja puolustajista muodostuu näytelmässä näin seuraavanlaiset taisteluparit:[2]
Kuolema esiintyy tragediassa usein. Taistelun aikana Kapaneus saa surmansa Zeuksen vasamasta rangaistukseksi pöyhkeydestään. Hänen vaimonsa Euadne heittäytyy miehensä hautajaisrovioon. Megareus puolestaan surmaa itsensä Teiresiaan ennustettua vapaaehtoisen kuoleman pelastavan Theban.[2]
Lopulta saapuu sanansaattaja, joka kertoo, että vihollinen on voitettu taistelussa, ja että Eteokles ja Polyneikes ovat surmanneen toisensa. Veljesten ruumiit tuodaan näyttämölle, ja kuoro valittaa heidän kuolemaansa, samoin kuin heidän sisarensa Antigone ja Ismene, jotka nyt ovat ainoina jäljellä Oidipuksen kuningashuoneesta.[2]
Sofokleen tragedian Antigonen suosion vuoksi Seitsemän Thebaa vastaan -näytelmän loppu kirjoitettiin uudelleen noin viisikymmentä vuotta Aiskhyloksen kuoleman jälkeen. Veljesten ruumiiden suremisen sijaan uudelleenkirjoitetussa lopussa saapuu sanansaattaja, joka kertoo Kreonin kieltäneen kotikaupunkiaan vastaan sotineen Polyneikeen hautaamisen, kun taas Antigone ilmoittaa uhmaavansa kieltoa, mikä on pohjustusta Antigonen tapahtumille.[1][5]
Tulkintoja
Näytelmän pääteemoiksi voidaan nähdä muun muassa kohtalo ja se tosiseikka, että myös viattomat ihmiset joutuvat epäoikeudenmukaisesti osallisiksi pahojen ihmisten itselleen ansaitsemista pahoista kohtaloista. Näytelmä korostaa myös kaupunkien (polis) merkitystä osana inhimillistä sivistystä.[1]
↑ abcdeAiskhylos: Seitsemän Thebaa vastaan 1–1084.
↑Aiskhylos: Seitsemän Thebaa vastaan 628–635. Suomennos Maarit Kaimio.
↑Aiskhylos: Seitsemän Thebaa vastaan 651–653. Suomennos Maarit Kaimio.
↑Vellacott, Philip: ”Introduction”. Teoksessa Aeschylus: Prometheus Bound, The Suppliants, Seven Against Thebes, The Persians, s. 7–19. Penguin Classics.
Kirjallisuutta
Suomennos
Aiskhylos: Seitsemän Teebaa vastaan. Teoksessa Aiskhylos: Neljä tragediaa: Persialaiset; Seitsemän Teebaa vastaan; Turvananojat; Kahlehdittu Prometheus. ((Persai; Hepta epi Thebas; Hiketides; Prometheus Desmotes.) Kreikan kielestä suomentanut Maarit Kaimio) Helsinki: Gaudeamus, 1975. ISBN 951-662-161-9
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
Aeschylus: Septem contra Thebas. Teoksessa Aeschyli septem quae supersunt tragoedias. (Toim. Denys Page. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1972. ISBN 978-0-19-814570-7 Kreikankielinen alkuteksti.
Aeschylus: Seven against Thebes. Teoksessa Aeschylus: Persians. Seven against Thebes. Suppliants. Prometheus Bound. Edited and translated by Alan H. Sommerstein. Loeb Classical Library 145. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2009. ISBN 9780674996274 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aeschylus; Seven against Thebes. Teoksessa Aeschylus: Persians, Seven against Thebes, and Suppliants. (Käännös Aaron Poochigian. Johns Hopkins New Translations from Antiquity) JHU Press, 2011. ISBN 142140253X Englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
Torrance, Isabelle: Aeschylus and War: Comparative Perspectives on Seven Against Thebes. (Routledge Monographs in Classical Studies) Routledge, 2017. ISBN 1317196473
