Sarat (Carex) on sarakasvien (Cyperaceae) heimon runsaslukuisin suku. Siihen arvellaan kuuluvan tuhannesta jopa kahteen tuhanteen lajia.[2]
Sarat ovat levittäytyneet koko maailmaan, mutta tyypillisesti lajit viihtyvät lauhkean ja kylmän vyöhykkeensoilla, kosteilla niityillä ja rannoilla.[3]
Sarojen varret ovat haarattomia ja useimmiten kolmikulmaisia, mikä erottaa ne heinistä. Sarojen kukinnot voivat olla tiiviitä tähkiä tai erilaisia kerrannaiskukintoja. Kukat ovat rakenteeltaan varsin yksinkertaisia ja ne sijaitsevat tähkäsuomujen peitossa. Emikukkaa ympäröivää esilehteä sanotaan pullakoksi, joka monilla lajeilla muistuttaa muodoltaan pulloa. Pullakon muoto ja emikukan luottien lukumäärä (kaksi tai kolme) ovat tärkeitä tuntomerkkejä lajien tunnistuksessa. Sarojen siemen eli hedelmä on pullakon sisällä kypsyvä pähkylä.[4] Pullakoissa voi loisia pullakkonokien (Anthracoidea) suvun nokisieniä.
Hede- ja emikukat voivat sijaita samoissa tähkäkukinnoissa (yhtäläistähkäiset ja useimmat yksitähkäiset lajit), saman kasviyksilön eri tähkäkukinnoissa (erilaistähkäiset lajit) tai eri kasviyksilöissä (kaksikotiset lajit).[4]
Systematiikka
Suomessa tavattavat saralajit on jaettu kolmeen alasukuun: Carex, Psyllophora ja Vignea. Jako perustaa lähinnä kukintojen rakenteeseen. Useimmat sarat, varsinkin lähisukuiset lajit, risteytyvät helposti keskenään. Monet risteymät ovat martoja eli hedelmättömiä, mutta joissain tapauksissa risteymät voivat olla myös hedelmällisiä, jolloin takaisinristeytymisen vuoksi syntyy vaikeasti tulkittavia lajiryhmiä. Suomessa esimerkiksi keltasara (Carex flava) muodostaa lähilajeineen tällaisen lajiryhmän ("keltasararyhmä"), jossa tulkinnasta riippuen on viisi tai paljon enemmän lajeja.[4] Saroja tutkivaa tieteenalaa sanotaan caricologiaksi.
Lajeja
Saroihin kuuluu maailmanlaajuisesti noin 2060 lajia.[1] Suomessa havaittuja lajeja on Suomen putkilokasvien luettelon mukaan yhteensä sata.[5]
Lajit Suomessa
Suomessa tavattavat saralajit, -alalajit ja -muunnokset:[6][5][4]
↑ abcdKurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 36–40.)
↑ abKurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2023. Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 4. Lutukka 39:2. (s. 137–138.)
↑Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:109–116.
↑Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 784–819. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1