Pitkäpääsara (Carex elongata) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon, sarojen (Carex) sukuun kuuluva kasvilaji. Suomenkielisen nimensä perusteella sitä ei tule sekoittaa pitkäsaraan eli vihersojosaraan (Carex divulsa ssp. leersii), jota kasvaa Pohjoismaissa, muttei Suomessa. Pitkäpääsara on kuitenkin kasvutapansa, lehtiensä, teräväsärmäisten varsiensa ja vaaleanruskeiden tähkiensä perusteella ulkonäöltään melko lailla omannäköisensä saralaji[1].
Pitkäpääsara on kasvutavaltaan tiiviisti mätästävä ja sen varret sojottavat mättäistä ulospäin. Varret ovat terävän kolmisärmäisiä, karkeita ja kasvavat noin puolimetrisiksi. Lehdet ovat sileitä, vaaleanvihreitä sekä useimmiten varsien pituisia. Lehtien tyvitupet ovat harmaankeltaisia.[1]
Pitkäpääsara on yhtäläistähkäinen sara, ja sen kukinnossa on kymmenkunta tähkää melko harvassa. Koko tähkistö on noin 6 cm pitkä ja tähkät ovat noin 1 cm pituisia ja tiheäkukkaisia. Hedekukat ovat tähkien alaosissa ja emikukat tähkien yläosissa. Emikukissa on kaksi luottia. Tähkäsuomut ovat vaaleanruskeita, kalvolaitaisia ja pullakoita lyhyempiä. Pullakot ovat puolestaan kellanruskeita, soikeita, vahvasuonisia sekä kaartuvia.[1]
Pitkäpääsara kasvaa ravinteikkailla ja kosteilla tai usein melko märilläkin paikoilla leppäkorvissa, lähteiköissä ja rannoilla[1]. Pitkäpääsara on kasvupaikoillaan melko yleinen[1] ja Suomessa sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa suunnilleen Kajaanin korkeudelle asti, joskin Pohjanmaalla niukemmin[2].
Ruotsissa pitkäpääsara on löydetty ensimmäisen kerran Uppsalasta vuonna 1745[1].
Lähteet
Aiheesta muualla
.jpg)
