Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tarkennus: lisäämääni dokkariohjausta lukuun ottamatta
Vuonna 2016 Polleyn käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Stories We Tell (2012) äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.[1]
Sarah esiintyi ensimmäistä kertaa elokuvissa neljän vuoden ikäisenä, kun hän esiintyi Mollyn roolissa Disney-elokuvassa Joulukuun kaksi päivää (One Magic Christmas). Kahdeksan vuoden ikäisenä hänet valittiin pääosaan Beverly Clearyn kirjoihin perustuvassa televisiosarjassa Ramona. Sarja kesti vain vuoden, mutta laajan yleisön tietoisuuteen Sarah nousi kanadalaisen nuortensarjan Tie Avonleaan kautta. Esiintyminen sarjassa oli hänelle myös rahallisesti kannattava. Lehdistön otsikoissa Sarah Polley nousi tietoisuuteen "Kanadan sydänkäpysenä". Seitsemän vuoden jälkeen Polley kuitenkin jätti sarjan, koska piti Disney-yhtiön puuttumista sarjan tuotantoon amerikkalaistavana toimenpiteenä. Polley jätti sarjan jaksossa, jossa Sara Stanley kuvattiin muuttamassa Ranskaan opiskelemaan.
Tuo pieni erimielisyys Disney-yhtiön kanssa oli pian unohdettu, kun hänet kutsuttiin esiintymään Children's Awards Show'ssa Washington D.C.:ssä. Tuolloin Yhdysvallat soti vielä aktiivisesti Persianlahdella, ja kaksitoistavuotias Sarah kantoi esiintyessään rauhanmerkkiä. Tuottajien pyynnöistä huolimatta hän kieltäytyi riisumasta merkkiä, joten hänet asetettiin Disney-studion mustalle listalle.
Polley suuntasi poliittista huomiotaan vasemmistosiiven toimintaan, ja hänestä tulikin New Democratic Partyn jäsen. Polley oli jo neljätoistavuotiaana riittävän varakas itsenäiseen elämään, ja niinpä hän vuonna 1993 muutti kotoaan asumaan yhteen itseään 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Myöhemmin Polley kertoi, että hänen isänsä olisi pitänyt estää häntä, sillä tilanne oli lainvastainen.
Vuonna 1995 hän osallistui Queen's Parkissa Torontossa järjestettyyn konservatiivipoliitikko Mike Harrisin vastaiseen mielenosoitukseen. Mielenosoitus päättyi yhteenottoon mellakkapoliisin kanssa, jonka yhteydessä Sarah menetti useita hampaita. Polley ei halunnut luoda kuvitelmaa että hän haluaisi varastaa kaiken huomion, joten hän rajoitti poliittista aktiivisuuttaan. Tästä huolimatta hän on edelleen yksi poliittisesti sitoutuneimmista nuorista näyttelijättäristä Pohjois-Amerikassa.
Toronton mielenosoituksen jälkeen Polley palasi takaisin näyttelijäntyöhönsä, ja rooli elokuvassa Suloinen ikuisuus teki hänestä tunnetumman Yhdysvalloissa. Hän myös esiintyi Sundance Film Festival -juhlassa. Hän sai myös Penny Lanen roolin elokuvassa Melkein julkkis, mutta jätti roolin Kate Hudsonille palatakseen Kanadaan näyttelemään halpatuontantoelokuvassa The Law of Enclosures.
Polleyllä on tiettävästi ollut romanttisia ihmissuhteita itseään vanhempien miesten kanssa, mukaan lukien hänen kanssanäyttelijänsä Stephen Rea sekä ohjaaja Michael Winterbottom, jonka vuoksi Polley jätti pitkäaikaisen kumppaninsa, leikkaaja David Wharnsbyn. Polley ja Wharnsby kuitenkin palasivat myöhemmin yhteen.
Vuonna 2003 Polley toimi Toronton pormestarinDavid Millerin neuvonantajaryhmässä, ja saman vuoden syyskuussa Polley ja Wharnsby menivät naimisiin lähes seitsemän vuoden yhdessä olon jälkeen.
.jpg)
