Kannasto saapui siirtolaisena Yhdysvaltoihin vuonna 1899 ja opiskeli aluksi MichiganinHancockissa sijaitsevassa Suomi-opistossa. Vuonna 1905 Kannasto liittyi Amerikan sosialistiseen puolueeseen ja toimi kirjoittajana ja puhujana. Hän muutti Kanadaan vuonna 1907 yhdessä puolisonsa J. V. Kannaston kanssa, joka toimi myös sosialistisessa puolueessa. He asettuivat OntarionPort Arthuriin, jossa vaikutti suuri suomalaisyhteisö. Pariskunnalla oli poika. Kannasto oli ottanut puolisonsa nimen, mutta he eivät olleet avioliitossa. Tapa oli yleinen ajan radikaalissa kanadan- ja amerikansuomalaisessa työväenliikkeessä. 1920-luvun alusta lähtien hän eli pitkään yksinhuoltajana J. V. Kannaston avioiduttua uuden puolison kanssa.
Toiminnan alkuvaiheet
Kannastosta tuli 1908 kanadansuomalaisten sosialistien ensimmäinen palkattu poliittinen toimitsija. Hänen tehtävänään oli saada suomalaiset työläiset liittymään Kanadan sosialistiseen ja myöhemmin Kanadan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kannaston johdolla perustettiin 1911 Kanadan Suomalainen Sosialistinen Järjestö (FSOC), johon parin kuukauden kuluessa liittyi yli 1 500 jäsentä. Hän jatkoi puhujamatkoja ympäri Kanadaa ja perusti FSOC:n paikallisosastoja, myi aatteellista kirjallisuutta ja kannusti työläisiä vaatimaan parempia työolosuhteita ja palkkoja. Hän puhui naisille myös sukupuolten tasa-arvosta ja heidän asemastaan sosialistisessa työväenliikkeessä sekä kävi myös henkilökohtaisia keskusteluja muun muassa avioliitosta ja ehkäisystä. Kannasto onnistui parin vuoden aikana saamaan yli 500 naisjäsentä, ja myös FSOC:n koko jäsenmäärä kasvoi yli kolmen tuhannen. Kaikki järjestön jäsenet kuuluivat myös sosiaalidemokraattiseen puolueeseen.
Kannoston tiedetään tehneen ainakin viisi laajaa puhujamatkaa Kanadan halki ja lisäksi lukuisia lyhyempiä matkoja. Hän kiersi muun muassa tukkilaisten kämpillä ja kaivostyöläisten yhteisöissä. Matkanteko oli ajoittain vaivalloista ja myös kallista. Osan matkarahoista hän sai lahjoituksina ja keräyksinä puhetilaisuuksiensa yhteydessä. Kannasto sai myös ilmaisia kuljetuksia, aluksi hevoskyydillä ja myöhempinä vuosina autolla. Usein hän kulki tiettömässä maastossa, jossa ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kävellä. Myöskään yösijaa ei aina ollut tiedossa. Puhetilaisuuksien lisäksi Kannosto organisoi lapsille erilaisia leirejä ja kouluja, jossa opetettiin sosialismia. Työväenliikkeen ohella hän oli mukana myös naisten äänioikeutta vaatineissa suffrageteissa.[4]
”Punainen uhka”
Sosialistit saivat Kanadassa toimia suhteellisen rauhassa aina Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumoukseen saakka, jonka jälkeen maassa alettiin puhua ”punaisesta uhasta”. Tämän jälkeen myös Kannosto sai peräänsä häntä tarkkailevat ratsupoliisit, jotka kuuntelivat Kannoston puheita ja yrittivät saada perusteita maastakarkotukselle. Hän onnistui pitkään välttelemään poliiseja, mutta hänet pidättiin lopulta Albertassa vuonna 1920. Vankilasta lähettämissään kirjeissä Kannasto kertoo kuulusteluista, joista hän ei huonon englannintaitonsa vuoksi edes ymmärtänyt paljoakaan. Lisäksi Kannosto kehuu kirjeissä omaa rautaista luonnettaan ja kovuuttaan ristikuulustelujen edessä ja kertoo saavansa kuulusteluista vain lisää intoa agitaatioonsa.
Viimeiset vuodet
Vapauduttuaan Kannosto jatkoi toimintaansa 1920-luvun lopulle saakka ja keskittyi työskentelemään naisten parissa. FSOC toimi 1920-luvulla läheisessä yhteistyössä Kanadan kommunistisen puolueen kanssa, ja käsky naistoimintaan oli tullut suoraan Moskovasta. Tasa-arvon ja sosialismista puhumisen lisäksi hän antoi puhetilaisuuksissaan muun muassa seksuaalivalistusta. Kannasto kiersi puhumassa myös Yhdysvalloissa Minnesotan suomalaisalueilla, ja sielläkin hänet pidätettiin vuonna 1925. Pidätyksen syyksi ilmoitettiin laiton maahantulo.[5] Vuonna 1926 Kannasto perusti Kanadan kommunistiseen puolueeseen suomenkielisen naisjaoston.[6] Hän joutui lopettamaan poliittisen toimintansa 1930-luvun alkuun mennessä viranomaisten tehtyä sen käytännössä mahdottomaksi.
