PROFILBARU.COM

Runousoppi
Περὶ ποιητικῆς
	; Teoksen ensimmäinen sivu Immanuel Bekkerin painoksesta vuodelta 1837.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Aristoteles
Kieli	muinaiskreikka (klassinen)
Genre	filosofia
Julkaistu	n. 330–320-luku eaa.
Numerointi	1447a–1462b
Suomennos
Niteessä	Teokset IX
Suomentaja	Paavo Hohti
Kustantaja	Gaudeamus
Julkaistu	1997
ISBN	951-662-702-1
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
	Infobox OK

Runousoppi (m.kreik. Περὶ ποιητικῆς, Peri poiētikēs; lat. Poetica) on Aristoteleen poetiikkaa käsittelevä teos.^[1]

Historia

Runousoppi on kirjoitettu 330–320-luvuilla eaa. Se on ensimmäisiä tieteellisiä tutkimuksia fiktiivisestä kirjallisuudesta. Teosta on todennäköisesti muokattu pidemmän ajan kuluessa; sen varhaisimmat osat ovat mahdollisesti peräisin jo Aristoteleen ensimmäiseltä Ateenan-kaudelta, jolloin tämä toimi Platonin Akatemiassa, ja sitä on ilmeisesti muokattu edelleen, kun Aristoteles toimi Lesboksella, Makedoniassa Aleksanteri Suuren opettajana, sekä uudelleen Ateenassa Lykeionin peripateettisen koulun johdossa. Teosta on käytetty muiden Aristoteleen säilyneiden teosten tavoin koulun luentoaineistona, eikä sitä ollut alun perin tarkoitettu julkaistavaksi. Sisällöllisesti se on yksi Aristoteleen säilyneiden teosten viimeistelemättömimpiä.^[1]

Runousoppi on vaikuttanut merkittävästi eurooppalaisen ja myös esimerkiksi arabialaisen kirjallisuuden kehitykseen. Se vaikuttaa nykyäänkin voimakkaasti muun muassa televisiosarjojen ja Hollywoodin elokuvien kerronnassa.

Teos on suomennettu neljästi: vuosina 1871 (Runousoppi, suom. J. W. Calamnius), 1967 (Runousoppi, suom. Pentti Saarikoski) ja 1997 (Runousoppi, suom. Paavo Hohti), sekä osana teosta Aristoteleen runousoppi (2012), joka sisältää myös laajan esittely- ja selitysosan.

Sisältö

Runousoppi keskittyy analysoimaan antiikin ajan näytelmiä ja erityisesti tragediaa ja epiikkaa. Teos käsittää yhden kirjan. Siihen on todennäköisesti alun perin kuulunut myös toinen, komediaa käsittelevä kirja, mutta se on kadonnut. Tutkijat ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä Tractatus Coislinianuksen suhteesta tähän kadonneeseen osaan.^[2]

Kerronta on Aristoteleen mukaan erityisesti jäljittelyä (mimēsis). Aristoteleen mukaan ihminen saa luontaisesti nautintoa jäljittelemisestä ja oppimisen iloa tunnistaessaan samankaltaisuutta asioiden välillä. Kerronnassa jäljittelyn välineet, kohteet ja tavat vaihtelevat.^[3]

Kerrontaa voi olla kolmea eri laatua: tragediaa, komediaa ja epiikkaa.^[3]

Tragedia syntyi kun laulajat jäljittelivät korkea-arvoisia ihmisiä. Se on kokonaisvaltainen esitys arvokkaista tapahtumista. Tragedia esitetään toimivien ihmisten muodossa, joten se ei ole kertovaa.
Komedia jäljittelee taas vähempiarvoisia ihmisiä, joilla on jokin virhe. Se ei kuitenkaan ole pilkkanäytelmä.
Epiikka jäljittelee parempia ihmisiä kuten tragediakin, mutta se käyttää vain yhtä runomittaa ja sen tyyli on kertova.^[3]

Lähteet

↑ ^a ^b Aristotle: Aristotle’s Poetics, s. 3–10. (Toimittaneet John Baxter ja Patrick Atherton. Käännös George Whalley) McGill-Queen’s Press – MQUP, 1997. ISBN 0773516123 Teoksen verkkoversio.
↑ Janko, Richard: ”Notes to the Tractatus Coislinianus”. Teoksessa Aristotle: Poetics, s. 159. (Hackett classics) Hackett Publishing, 1987. ISBN 0872200337 Teoksen verkkoversio.
↑ ^a ^b ^c Aristoteles: Runousoppi 1447a–1462b.

Kirjallisuutta

Suomennokset

Aristoteles: Runousoppi. Teoksessa Retoriikka; Runousoppi. ((Rhetorica; Poetica.) Teokset IX. Classica-sarja. Suomennokset: Paavo Hohti, Päivi Myllykoski (Retoriikka), Paavo Hohti (Runousoppi). Selitykset laatinut Juha Sihvola. 3. painos 2005) Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-702-1
Aristoteles: Runousoppi. (Peri poietikes. Suomentanut Pentti Saarikoski) Helsinki: Otava, 1967.
Aristoteles: Runousoppi. (Suomentaja Johan Viktor Calamnius) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1871.
Aristoteles: Runousoppi. Teoksessa Heinonen, Timo & Kivimäki, Arto & Korhonen, Kalle & Korhonen, Tua & Reitala, Heta & Aristoteles: Aristoteleen runousoppi – opas aloittelijoille ja edistyneille. (Mitä runousoppi sisältää ja miten sitä on tulkittu sekä Aristoteleen käsitys onnistuneen runouden sisällöstä, muodosta, historiasta ja päämäärästä. Runousopin suomennos Kalle Korhonen ja Tua Korhonen) Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-295-3

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

Aristotle: Poetics. Teoksessa Aristotle’s Works. (Volume XXIII. Poetics. Longinus, On the Sublime. Demetrius, On Style. Loeb Classical Library 199) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99563-5 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aristotle: De Arte Poetica Liber. (Toimittanut Rudolph Kassel. Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145646 Kreikankielinen alkuteksti.
Aristotle: Poetics. (Käännös Joe Sachs. Focus Philosophical Library) Pullins Press, 2006. Englanninkielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta

Belfiore, Elizabeth, S.: Tragic Pleasures: Aristotle on Plot and Emotion. Princeton, N.J.: Princeton UP, 1992. ISBN 0-691-06899-2
Bremer, J. M.: Hamartia: Tragic Error in the Poetics of Aristotle and the Greek Tragedy. Amsterdam.
Else, Gerald F.: Plato and Aristotle on Poetry. Chapel Hill & London: University of North Carolina Press, 1986.
Halliwell, Stephen: Aristotle’s Poetics. Chapel Hill.
Hiltunen, Ari: Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia. (Hanki ja jää) Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-752-8
Janko, R.: Aristotle on Comedy. London.
Jones, John: On Aristotle and Greek Tragedy. London. Määritä julkaisija!
Lucas, F. L.: Tragedy: Serious Drama in Relation to Aristotle's “Poetics”. (London: Hogarth (1957)) New York: Collier. ISBN 0-389-20141-3
Rorty, Amélie Oksenberg (toim.): Essays on Aristotle’s Poetics. Princeton.
Sifakis, Gr. M.: Aristotle on the Function of Tragic Poetry. Heraklion. ISBN 960-524-132-3

Aiheesta muualla

Teos

Aristotle: Poetics. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
Aristotle: Poetics (Arkistoitu – Internet Archive). The Internet Classics Archive. (englanniksi)