Roxy Music on brittiläisenRoxy Music -yhtyeen 16. kesäkuuta 1972 julkaistu esikoisalbumi. Levyllä yhdistyvät 1950-luvun rock sekä avaruusajan elektroniikka. Levyn kaikki kappaleet ovat solisti Bryan Ferryn käsialaa.[5] Albumilla on sanottu olleen suuri vaikutus musiikkiin vuonna 1972, ja levyä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen innovatiivisimmista ja jännittävimmistä esikoisalbumeista.[3]
Albumi ylsi Britannian albumilistalla sijalle kymmenen syyskuussa 1972. Single ”Virginia Plain” nousi sijalle 4[6] – tosin kyseistä kappaletta ei ollut levyn alkuperäispainoksessa. Graham Simpson erosi yhtyeestä albumin äänitysten ja julkaisun välissä, ja lauluäänensä menettänyt Bryan Ferry joutui sairaalahoitoon.[5]
Levyn kansi on saanut vaikutteita 1950-luvulta, ja siinä poseeraa huippumalli Kari-Ann Muller.[5]
Roxy Music -albumin on sanottu määrittäneen uudelleen rockmusiikin rajat ja sijoittuvan musiikillisen primitivismin ja taiderockin kunnianhimoisuuden välimaastoon. Allmusic-sivuston Stephen Thomas Erlewinen mukaan yhtye korvasi tuolloiset tekniset puutteensa rajattomalla mielikuvituksellaan[7] ja levyn on sanottu olevan ”mahtava seikkailu”.[8] Albumin tuotti entinen King Crimson -yhtyeen jäsen Peter Sinfield, mikä toi albumille vaikutteita kyseiseltä yhtyeeltä.[9]
»Levyllä on tarkoituksellisesti lukuisia eri tyylejä, koska emme halunneet, että meillä olisi yksi tunnistettava soundi. Haluamme olla vaikeasti kuvailtavia ja niin monipuolisia kuin mahdollista.» (Solisti Bryan Ferry.[3])
Albumi nauhoitettiin Lontoon Command Studiosissa 14.–29. maaliskuuta 1972 yhdessä Peter Sinfieldin kanssa. Äänitykset maksoivat 5 000 puntaa. Miksaus alkoi maanantaina 3. huhtikuuta ja päättyi perjantaina 7. huhtikuuta. Levy-yhtiö Island Records ilmoitti suostumisestaan albumin julkaisuun 2. toukokuuta. Basisti Graham Simpson erosi yhtyeestä äänitysten ja julkaisun, 16. toukokuuta, välillä.[3] Syynä tähän olivat masennus, henkinen romahdus sekä kiinnostus sufilaisuuteen.[10] Simpsonia tuli korvaamaan BBC:n John Peelin isännöimää radio-ohjelmaa Sounds of the Seventies varten Rik Kenton.[3]
Nopea, glam rock -tyylinen avausraita ”Re-Make/Re-Model” on saanut vaikutteita Derek Boshierin maalauksesta Re-Think/Re-Entry ja siinä toistetaan brittiläistä auton rekisteritunnusta CPL593H. Kappaleen on sanottu muistuttavan perinteistä rockia aina siihen asti, kunnes Brian Enonsyntetisaattori tulee mukaan.[9] Sitä seuraavassa ”Ladytronissa” yhdistyvät modernit ja klassiset instrumentit, joille avaruusaluksen laskeutumista muistuttavat äänet luovat taustakulissin.[5] Bryan Ferryn lauluääntä on verrattu määkivään vuoheen,[8] ja kappale sisältää myös Andy Mackaynoboe-soolon.[9] Brian Enon Moog-syntetisaattori ja mellotron yhdistyvät Phil Manzaneran kitaroihin King Crimson -vaikutteisessa[9] ja futuristiseksi countryksi kuvatussa kappaleessa ”If There Is Something”, joka koostuu vähintään kolmesta hyvin erilaisesta osasta.
B-puolen avaava kappale, pastoraalinen ja eeppinen ”The Bob (Medley)” kertoo toisen maailmansodan mielettömyydestä.[9] ”Chance Meeting” muistuttaa tyyliltään surullista joutsenlaulua, mutta on samalla levyn tasaisimpia kappaleita. ”Would You Believe?” alkaa rauhallisesti mutta muuttuu elektroniseksi versioksi Chubby Checkerin ”The Twististä”, kunnes kappale lopuksi jälleen rauhoittuu tamburiinin ja häivytyksen myötä.[8] ”Sea Breezes” on levyn hitain kappale.[9] Päätöskappaleessa ”Bitters End” on vaikutteita The Platters -tyylisestä doo-wop musiikista.[8]
Roxy Musicin myöhempiin painoksiin lisättiin singlekappale ”Virginia Plain”, ja vaikka Rik Ketton soitti vain ”Virginia Plainissa”, hänet ilmoitettiin virheellisesti albumin basistiksi. Todellisuudessa alkuperäisen albumin kaikissa kappaleissa bassoa soitti Graham Simpson.[11]
Julkaisu ja vastaanotto
Roxy Music ilmestyi perjantaina 16. kesäkuuta 1972.[3] Britanniassa se nousi albumilistalle 29. heinäkuuta 1972, jolloin sijoitus oli 22. Korkeimmillaan levy oli 10:ntenä syyskuun 30. päivä. Yhteensä listaviikkoja top 50:ssä kertyi 16.[12] Kun albumia oli myyty 60 000 kappaletta, siitä myönnettiin hopealevy 1. tammikuuta 1976.[13]Yhdysvalloissa albumi epäonnistui[5] eikä saavuttanut sijoitusta top 200:ssa.[14] Kappaleesta ”Re-Make/Re-Model” tekivät esittelyvideon Royal College Of Artin oppilaat. 20. heinäkuuta yhtye esiintyi ensimmäisen kerran televisiossa, BBC:n ohjelmassa The Old Grey Whistle Test, jossa se esitti kokonaisuudessaan kappaleen ”Ladytron”.[3]
Ennen kuin albumi oli noussut listalle, Roxy Musicin levy-yhtiö oli pyytänyt yhtyettä julkaisemaan promootiotarkoituksessa siltä singlen. Yhtye kuitenkin äänitti tätä tarkoitusta varten kokonaan uuden kappaleen: ”Virginia Plain” ja sen b-puoli ”The Numberer” äänitettiin 10.–12. huhtikuuta ja miksaus tehtiin viikkoa myöhemmin. Single julkaistiin 4. elokuuta,[3] ja se nousi Britannian singlelistalle elokuussa 1972 ja pääsi parhaimmillaan sijalle 4.[15]
Kriitikoilta albumi sai hyvän vastaanoton. New Musical Expressin Tony Tyler kuvasi Roxy Musicia 24. kesäkuuta 1972 ilmestyneessä arvostelussaan vuoden levyksi sekä parhaaksi esikoisalbumiksi, jonka hän on koskaan kuullut. Yksittäisistä kappaleista Tyler ylisti eniten ”Sea Breezesia”, jota hän kuvasi kauniiksi ja Bryan Ferryn pianonsoittoa sekä sanoituksia loistaviksi. Osansa kiitoksista sai myös albumin äänimaailma.[9] Robert Christgau oli omassa arviossaan maltillisempi: hän kutsui albumin musiikkia hienostuneen epämuodostuneeksi ja totesi albumin kakkospuolen nojaavan liiaksi syntetisaattoriin, jota soittaa ”kaljuuntuva, pitkätukkainen eunukinnäköinen mies nimeltään Eno”.[16]
Jukka Nummelin arvosteli albumin suomalaisen MUSA-lehden vuoden 1972 toisessa numerossa. Nummelin kutsui Bryan Ferryn musiikkia impulsiiviseksi. Hänen tekstinsä ovat runollisia ja niissä on suurkaupungin köyhälistön dramatiikkaa hänen lapsuudestaan. Samalla Nummelin kuitenkin myöntää Roxy Musicin olevan yliampuva.[17]
»LP:n kansi saattaa tuntua mauttomalta, mutta se on osa heidän yksilöllistä tyyliään. Nämä seikat yhdessä antavat Roxylle sen harvinaisen voiman, joka nostaa sen useimpien muiden uusien bändien yläpuolelle. Pankaa nimi mieleen, tästä yhtyeestä kuullaan vielä paljon.» (Jukka Nummelin, MUSA 2/1972.[17])
Allmusicin Stephen Thomas Erlewinen tuoreemmassa arvostelussa levy sai neljä tähteä viidestä mahdollisesta. Erlewinen mielestä Roxy Music murtautui jo esikoisalbumillaan taidekouluprojektista 1970-luvun alun seikkailunhaluisimmaksi rockyhtyeeksi.[7]
Anthony Price – vaatetus, kampaus, meikkaus, stylisti
Painokset
Albumista on julkaistu lukuisia versioita. Alkuperäinen Island Recordsin julkaisema Britannian-painos oli avattavakantinen ja keskiaukeamalla oli kuva yhtyeestä lava-asuissa. Kyseisellä painoksella ei myöskään ollut kappaletta ”Virginia Plain”. Yhdysvalloissa albumin julkaisi Reprise Records, ja sen sisältöön kappale sen sijaan kuului. Toinen merkittävä ero oli se, että keskiaukeaman kuva basisti Graham Simpsonista oli poistettu, ja tilalle oli laitettu uuden basistin Rik Kentonin kuva. Myöhemmät Yhdysvaltain-painokset eivät olleet avattavakantisia.[20]
Levyn ensimmäinen CD-versio julkaistiin vuonna 1984.[3] Suurin osa CD-versioista sisältää ”Virginia Plain” -kappaleen.[20]
↑ abcdeRobert Dimery: 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 276. Werner Söderström Osakeyhtiö, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4
