Rautaharkko on Tampereen eteläinen kaupunginosa, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä keskustasta. Rautaharkko rajautuu lännessä Rantaperkiöön, idässä Taatalaan ja Nirvaan, etelässä Lakalaivaan ja pohjoisessa Vihiojaan ja Hatanpäähän. Rautaharkossa oli 31. joulukuuta 2014 533 asukasta.[1]
Historia ja nimen etymologia
Rautaharkonmäki esiintyy Tammerkosken ja Messukylän jakokuntien rajapaikkana vuonna 1758. Rautaharkko mainitaan kirkonkirjoissa 1700-luvun lopulta lähtien Hatanpään kartanon torppana. Alue liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1913 kaupungin ostaessa kartanon. Rautaharkko-nimen pohjana on todennäköisesti nimi *Rautaorko, joka on tarkoittanut maaperältään rautapitoista notkelmaa, tai paikkaa, josta on nostettu suomalmia. Sana orko 'notkelma' oli yleinen keskiaikaisissa kylännimissä, mutta harvinainen Satakunnan ja Hämeen paikannimistössä. Orko-sanan muuttuminen muotoon harkko on voitu osoittaa 1600-luvun asiakirjoista Vuoksen alueella Etelä-Karjalassa. On mahdollista, että suunnilleen samoihin aikoihin *Rautaorko-nimi on muuttunut Rautaharkoksi. Kun rauta on vanha germaaninen lainasana ja orko-sanan häviäminen suomen kielestä alkoi jo satoja vuosia sitten, Rautaharkko-nimen juuret voivat ulottua jopa tuhannen vuoden taakse (vrt. Ristinarkku). Rautaharkon ensimmäinen asemakaava valmistui vuonna 1948.[2] Muuntajankatu on nimetty välittömästi kaupunginosan eteläpuolella sijaitsevan suuren sähkömuuntoaseman mukaan.[3]
Vuosina 1937–1938 rakennettiin Rautaharkon muuntoasema, jossa Valkeakoskelta Tampereelle rakennetun 110 000 voltin korkeajännitelinjan jännite alennettiin 20 000 volttiin ja sähkövirta johdettiin sitten kahta maakaapelia pitkin Ratinan höyryvoima-asemalle, jossa se alennettiin 5 000 voltin jännitteeseen ja johdettiin edelleen eri puolilla kaupunkia sijainneisiin kaupunginosamuuntajiin, joissa jännite alennettiin sitten 380 volttiin. Rautaharkon muuntoasemalle tullut sähkövirta tuotettiin tässä vaiheessa Vanajan voimalaitoksessa ja öisin Imatran vesivoimalaitoksessa. [4]
Lähteet
↑Salminen, Leena: Tampereen Väestö 31.12.2014 (PDF) (s. 14, 17, 19, 21, 23, 29 ja 31) Tampereen kaupunki. Viitattu 11.9.2016.
↑Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 132–133. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
