Purjehdus oli Helsingin olympialaisissa 1952 kymmenettä kertaa kisaohjelmassa. Purjehdusmitaleita jaettiin viidessä eri luokassa.
Purjehduslähtöjä oli seitsemänä päivänä aikavälillä 20.–28. heinäkuuta. Isoimmat luokat kilpailivat Harmajan majakkasaaren vesillä 13,1 meripeninkulman mittaisella reitillä. Yksikköluokan (finnjolla) lähdöt olivat lähempänä mannerta Liuskasaaren reitillä, jolla oli pituutta 5,4 meripeninkulmaa. Yhteensä 93 venekuntaa 29 maasta lähti mukaan kilpailuihin. Palkinnot jaettiin 29. heinäkuuta Särkänlinnassa.[1]
Purjehdus-, melonta- ja souturadat rakensi ja hoiti 3. Merenmittausretkikunta jonka emälaiva Klas Horn toimi ratatoimistona. Aluksen vanhoissa ja hienoissa salongeissa kestittiin mm. paikalla olleita Hollannin kuningashuoneen jäseniä. [2]
Kuuden metrin R-luokassa yhdysvaltalaisvene Llanoria oli voittaja kuten neljä vuotta aiemmin Lontoossa. Norjalaisten Elisabeth X -vene oli viimeiseen lähtöön asti mukana voittotaistelussa, mutta Llanoria oli viimeisessä lähdössä voittaja, mikä takasi sille olympiakullan. Suomalaisvene Ralia sijoittui pronssille. Ralia tunnettiin aiemmin nimellä Ali Baba ja sillä purjehti ruotsalainen venekunta, joka oli neljä vuotta aiemmin pronssilla.[3]
Uutena lajina olympiapurjehdukseen oli hyväksytty 5,5 metrin luokka, jonka suosio oli kasvanut viime vuosina. Tässäkin luokassa voitto meni Yhdysvaltoihin, kun Complex II -laivan venekunta sijoittui lopputilanteessa ykköseksi noustuaan kahden viimeisen lähdön voitoilla neljänneltä sijalta kärkeen. Norjalaisvene Encore oli sarjan tasaisin, millä tuli hopeamitali.[4]
Louhi-luokkaa hallitsivat totusti pohjoismaalaiset purjehtijat. Norjalaisvenekunta Pan peräsimessään Thor Thorvaldsen toisti Lontoon voittonsa. Star-luokassa kaksi venekuntaa oli ylitse muiden. Maailman- ja Euroopan-mestarin Agostino Straulinon ohjaama Merope oli kilpailun paras voitettuaan kaksi lähtöä ja tultuaan toiseksi lopuissa. Hopealle sijoittui yhdysvaltalainen Comanche, joka voitti neljä lähtöä, mutta jäi kerran seitsemänneksi ja viimeisenä päivänä kahdeksanneksi.[5]
Finnjollassa tanskalainen Paul Elvstrøm voitti toisen olympiakultansa. Toiseksi sijoittui brittiläinen Charles Currey ja kolmanneksi jollatyypin kehittäjä Rickard Sarby Ruotsista.[5]
[6][7]
1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024 Nykyiset olympialuokat (2024) 470 • 49er • ILCA 6 • ILCA 7 • Nacra 17 • purjelauta (IQFoil) • leijalauta (Formula Kite) Entisiä olympialuokkia 5.5m • 6mR • 6.5m • 7mR • 8mR • 8.5m • 9mR • 10mR • 12mR • 12′ kevytvene • 12 m2 Sharpie • 15mR • 18′ kevytvene • E-jolla • Elliott 6m • Finnjolla • Firefly • Flying Dutchman • Louhi • O-jolla • Ranskan kansallinen monotyyppi • Saaristoristeilijä • Snowbird • Soling • Star • Swallow • Tempest • Ton class (1⁄2 Ton, 1⁄2–1 Ton, 1–2 Ton, 2–3 Ton, 3–10 Ton, 10–20 Ton, Open) • Tornado • Ynglingpurjelauta: Division II • Lechner A-390 • Mistral • RS:X • Windglider
Ammunta | Jalkapallo | Koripallo | Käsipallo (Näytöslaji) | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Pesäpallo (Näytöslaji) | Purjehdus | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu