Puolueeton maa tai puolueeton valtio ei kuulu sotilasliittoihin tai ei osallistu käynnissä olevaan sotaan tai pyrkii lisäksi pysyttelemään suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella. Puolueettoman maan politiikkaa kutsutaan puolueettomuuspolitiikaksi.
Vuonna 1907 Haagissa tehtiin useita kansainvälisiä yleissopimuksia, joista yksi koski puolueettomien valtioiden ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia sodan aikana.[1]
Sopimuksen mukaan puolueettomien valtojen alue on loukkaamaton. Sodankävijät eivät saa puolueettoman vallan alueen kautta kuljettaa sotajoukkoja eikä sota- tai elintarvikekuormastoja eivätkä sijoittaa sinne sotaa käyvien maa- ja merivoimien kanssa tapahtuvaan tiedotustoimintaan tarkoitettua radioasemaa tai muuta laitetta. Taistelujoukkoja ei saa muodostaa eikä pestaustoimistoja avata puolueettoman vallan alueella sotaakäyvien hyväksi. Puolueeton valtio ei saa sallia alueellaan mitään näistä teoista ja on velvollinen rankaisemaan niistä, jos sellaisia tehdään sen alueella.[1]
Puolueeton valtio ei kuitenkaan joudu vastuuseen siitä, että yksityisiä henkilöitä yksitellen kulkee rajan poikki mennäkseen jommankumman sodankävijän palvelukseen.[1]
Jotkin valtiot ovat kansainvälisillä sopimuksilla sitoutuneet pysyvästi puolueettomiksi, minkä muut valtiot ovat tunnustaneet ja taanneet. Sveitsin pysyvä puolueettomuus turvattiin toisessa Pariisin rauhassa vuonna 1815.[2] Vuonna 1839 suurvallat takasivat samaan tapaan myös Belgian puolueettomuuden, mutta siitä huolimatta Saksa hyökkäsi maahan ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1914.[3]
Toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1939 useat valtiot, muun muassa Alankomaat, Norja ja Tanska julistautuivat puolueettomiksi, mutta joutuivat siitä huolimatta seuraavina vuosina Saksan miehittämiksi.[4][5][6] Euroopan maista onnistuivat jatkuvasti sodan ulkopuolella pysymään ainoastaan Espanja, Irlanti, Portugali, Ruotsi ja Sveitsi.
Suomesta tuli puolueeton valtio Neuvostoliiton luovuttua Porkkalan vuokra-alueesta 1956, vaikka voimassa pysyikin myös kaksi sotilasartiklaa sisältänyt sopimus ”ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta” (YYA-sopimus). Sen johdannossa kuitenkin todettiin Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella[8] eikä sotilasartikloja jouduttu soveltamaan kertaakaan sopimuksen voimassaoloaikana (1948–1992).
Albania erosi Varsovan sopimuksesta 1968 ja Espanjakin oli sotilasliittojen ulkopuolella Francisco Francon hallitessa, mutta liittyi vuonna 1982 Natoon.[9]
Luettelo nykyisistä puolueettomista maista
Jotkut maat voivat joskus väittää olevansa ”puolueettomia”, mutta eivät noudata kansainvälisesti sovittua puolueettomuuden määritelmää.
Puolueettomuus on kirjattu Itävallan perustuslakiin ja hyväksytty Itävallan valtiosopimuksessa.[17]
Perustuslaki kieltää sotilasliittoutumat ja ulkomaiset sotilastukikohdat Itävallassa.[17]
Syyskuussa 2015 Mongolian presidentti Tsakhiagiin Elbegdorj ilmoitti YK:n yleiskokouksen 70. istunnossa yllättäen, että Mongolia toteuttaa ”pysyvän puolueettomuuden politiikan” ja kehotti kansainvälistä yhteisöä tunnustamaan Mongolian puolueettomuuden.[23]
Vuonna 1929 allekirjoitetussa lateraalisopimuksessa paavi sitoutui jatkuvaan puolueettomuuteen kansainvälisissä suhteissa ja pidättäytyi osallistumasta sovitteluihin kansainvälisissä kiistoissa, mikäli kaikki osapuolet eivät ole sen takana yksimielisesti.
Luettelo entisistä puolueettomista maista
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Osittain kankeaa suomea
Puolueettomuus taattiin Lontoon ja (1839) Versaillesin sopimuksissa. Julisti puolueettomuuden lokakuussa 1936 ja katkaisi Ranskan kanssa vuonna 1921 tehdyn liiton. Puolueettomuus poistettiin jälleen toisen maailmansodan jälkeen.
Vuodesta 1910 Bhutan hoiti ulkosuhteet Punakhan sopimuksen mukaisesti aina Britannian kautta toiseen maailmansotaan asti. Bhutan oli puolueeton tosiasiallisesti toisen maailmansodan aikana.lähde?selvennä
Jugoslavia oli pikkuententen perustajajäsen vuoteen 1938, ja sen lakkauttamisen jälkeen Jugoslavia joutui Saksan painostuksesta julistamaan puolueettomuutensa akselimaiden ja länsimaiden välillä[33]
Siitä lähtien, kun Stalinin ja Titon välirikko alkoi vuonna 1949, Jugoslaviasta tuli puskurivyöhyke Neuvostoliiton ja lännen välillä. Jugoslavia liittyi kylmän sodan aikana puolueettomien maiden joukkoon ja siitä tuli Sitoutumattomien maiden liikkeen perustajavaltio.[34]
Ukrainan parlamentti äänesti puolueettomuuden aseman lakkauttamisesta 23. joulukuuta 2014.[35] Ukrainan julistus suvereenisuudesta (1990) julisti, että sen aikomus on julistautua puolueettomaksi valtioksi, joka ei osallistu sotilasliittoihin ja noudattaa kolmea ydinasevapaata periaatetta, Puolueettomuus vahvistettiin Ukrainan vuoden 1996 perustuslakiin, joka otettiin käyttöön 24. elokuuta 1991 annetun itsenäisyysjulistuksen aikana joka sisälsi koalitioiden vastaisen periaatteen ja tulevan puolueettomuuden.[36] Linjaus vahvistettiin uudelleen vuonna 2010 laissa.[37]
↑Woodliffe, John: The Peacetime Use of Foreign Military Installations Under Modern International Law, s. 99–100. Dordrecht: Martinus Nijhoff, 1992. ISBN 0-7923-1879-XTeoksen verkkoversio (viitattu 04-11.2009).
↑Ejdus, Filip: Serbia's Military Neutrality: origins, effects and challenges. Croatian International Relations Review, 2014, s. 43–69. Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Ejdus, Filip: Serbia's Military Neutrality: origins, effects and challenges. Croatian International Relations Review, 2014, s. 43–69. doi:10.2478/cirr2014-0008Artikkelin verkkoversio. (englanti)
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
