Professori Uuno D. G. Turhapuro on vuonna 1975 valmistunut Uuno Turhapuro -elokuvasarjan toinen elokuva. Elokuvan kävi katsomassa noin 455 000 henkilöä, ja se oli vuoden katsotuin kotimainen ja toiseksi katsotuin elokuva Tappajahain jälkeen[1]. Se on ainoa Uuno-elokuva, jossa Simo Salminen ei ole mukana. Salminen näytteli samaan aikaan Mikkelin kesäteatterissa, eikä kiireidensä vuoksi päässyt osallistumaan kuvauksiin.
Elokuvassa nähdään Uunon appivanhempien esihahmot, joita esittäneet Pehr-Olof Siren ja Anja Pohjola olivat aviopari myös tosielämässä. Tapio Hämäläisen ja Marita Nordbergin esittämät appivanhemmat tekivät ensiesiintymisensä vasta seuraavassa elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapurossa.
Uuno välttelee töitä mallikkaasti ja kekseliäästi ystävänsä Härski Hartikaisen (Spede Pasanen) johdolla. Mutta töitä on saatava, sillä Uunon vaimon Elisabethin isä täyttää 60 vuotta, ja kaikki lehdistöt ovat hänen kimpussaan, ja jutun tynkää pitäisi saada myös Uunosta. Uuno ryhtyy elokuvanäyttelijäksi, mutta appiukko tekee tästä kasvitieteen professorin.
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano näkee tässä Turhapuro-sarjan toisessa elokuvassa olevan jäljellä vielä jonkin verran tuoreutta ja kekseliäisyyttä. Hän antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]
[11]