Porin kreivikunta oli 1651–1679 käytössä ollut hallinnollinen alue, jonka sotamarsalkka Gustaf Horn sai vuonna 1651. Se käsitti Porin kaupungin, talonpoikaistiloja Huittisista, Kokemäeltä ja Ulvilasta sekä Porin kuninkaankartanon, Ulvilassa sijainneen Koiviston kartanon ja Kokemäenjoen lohenkalastamot eli tokeet Ulvilassa ja Kokemäellä. Myöhemmin kreivikunta jäi Hornin leskelle Sigrid Bielkelle ja tämän vävylle Nils Bielkelle. Se peruutettiin 1680 isossa reduktiossa.[1][2] Porin kreivikunnan hallinnollisena keskuspaikkana toimi Porin kuninkaankartano. Kreivikunnan hajanaisuudesta riippumatta sen hallinto- ja oikeudenkäyttöalue oli yhtenäinen asioiden hoidon yksinkertaistamiseksi. Tähän hallintoalueeseen kuului Suur-Huittinen ja Suur-Ulvila, myös pitäjissä sijainneet muiden omistajien talot.[2]
Alankomaiden nykyisellä kuninkaalla Willem-Alexanderilla on edesmenneen isänsä, prinssipuoliso Claus van Amsbergin kautta sukujuuria Porin kreivikuntaan. Claus van Amsberg polveutui pommerilaisista Schlippenbachin kreiveistä, jotka olivat sotamarsalkka Nils Bielken ja tämän vaimon, Porin kreivittären Eeva Kustaantytär Hornin nuoremman tyttären jälkeläisiä. Eeva Hornin isänisänisä oli Kankaisten ritari Henrik Klaunpoika Horn, joka oli Vehkalahden Salmenkylän Kirstin poika.[3][4]
Kreivikunnan vaiheet
Kuningatar Kristiina lahjoitti Porin kreivikunnan 26. maaliskuuta 1651 tehdyllä lahjoituskirjalla sotamarsalkka Gustaf Hornille, joka oli ansioitunut 30-vuotisessa sodassa. Samassa yhteydessä hänet ylennettiin Porin kreiviksi. Jo vuodesta 1639 alkaen Hornilla oli ollut läänityksenä lähes koko Huittinen ja 25 tilaa Loimaalta. Loimaan läänityksiä ei liitetty Porin kreivikuntaan, vaan ne yhdistettiin Arvid Wittenbergille lahjoitettuun Loimaan vapaaherrakuntaan.[2]
Kreivikunnan alueellinen hajanaisuus johtui siitä, että pitäjien maat oli jo aiemmin suurelta osin lahjoitettu muille ja jaettu sotaväen palkkaukseen. Suuri yhtenäisiä vapaita alueita ei yksinkertaisesti ollut enää jäljellä. Kreivikunnan lisäksi Horn omisti Vampulassa 47 taloa, jotka hän 1653 osti rälssiksi. Turussa hänellä oli joitakin kaupunkikiinteistöjä ja Paimiossa Meltolan kartano, jonka hän oli ostanut pormestari Petter Plagmanilta 1627.[5]
Porin kreivikunnan alueessa tapahtui myös muutoksia, joiden syynä oli Ruotsin vuoden 1655 valtiopäivien päättämä niin sanottu neljänneksen peruutus. Tällä pyrittiin lisäämään kruunun tuloja. Peruutuksessa määrättiin takaisin kruunulle kaikki luovuttamattomat alueet. Lisäksi aatelin tuli maksaa neljäsosa kaikista läänitys- ja lahjoitustuloistaan valtiolle tai luovuttaa sille neljäsosa lahjoitettujen tilojen maista. Kruunun luovuttamattomiin oikeuksiin katsottiin kuuluvan kaupungit ja niiden tullitulot sekä kaikki kalastamot. Siksi Porin kreivikunta menetti valtiolle Porin kaupungin ja Kokemäenjoen kalastamot. Horn sai pitää neljänneksen peruutuksen alaiset tilat hallussaan, sillä kreivikunnassa pystyttiin maksamaan kruunun saamiset rahana. Käytännössä rahana maksettiin vain vuoden 1659 saamiset, sillä 1655–1658 Horn sai pitää ne palkkanaan ja 1660–1672 kreivitär sai ne lyhennyksinä veloista, joita hän oli antanut valtiolle. Neljänneksen peruutuksen rahallisesta korvauksesta luovuttiin myöhemmin ja 1675 kruunulle palautettiin Kokemäenjoen kalastamot ja Porin kartano sekä tiluksia 40 1/3 manttaalin verran.[6]
Gustaf Horn kuoli 1657. Hänellä oli ollut poikia molemmista avioliitoistaan, mutta kaikki pojat olivat kuolleet ennen isäänsä. Sääntöjen mukaan Porin kreivikunnan olisi pitänyt palautua kruunulle, mutta kuningas Kaarle X Kustaa päättikin toisin. Hän siirsi kreivikunnan omistusoikeuden Hornin leskelle Sigrid Bielkelle 1659. Tämä oli ainoa kerta Ruotsin historiassa, kun kreivin leski peri kreivikunnan. Näin Porin kreivikunnan olemassaolo päättyi Sigrid Bielken kuolemaan 1679.[7]
Monet kreivikunnan tiloista päätyivät Sigrid Bielken vävylle, silloiselle kenraalimajuri Nils Bielkelle. Hän ei kuitenkaan saanut tiloja haltuunsa kreivikuntana, vaan lahjoitustiloina, joita nimitettiin Huittisten panttitiloiksi. Vuonna 1679 lakkasivat myös Porin kreivikunnan hallinnolliset ja oikeudelliset oikeudet. Kreivikunnan voutien tilalle tuli kruununvoudit, eikä valituksia ratkaissut enää kreivi vaan maaherra, ja käräjillä tuomitsivat kruunun alaiset tuomarit. Kreivikunnan Ulvilassa ja Kokemäellä sijainneet tilat peruutettiin kruunulle ja ne joutuivat amiraliteetin alaisiksi. Huittisten panttitilat peruutettiin kruunulle vuoden 1684 alussa.[8]
Kreivi ja kreivitär
Kreivillinen perhe asui muualla eli Porin kreivikunnassa vallitsi absentismi. Se oli yleinen käytäntö Suomen muissakin kreivikunnissa. Gustaf Horn oli upseerina ja laamannina liikkunut monessa Suomen kolkassa, mutta kreivinä hän hoiti virkatehtäviään Ruotsissa ja Baltiassa, eikä enää käynyt kreivikunnassaan. Ruotsalaissyntyinen kreivitär Sigrid Bielke vieraili kreivikunnassa kesällä 1671.[9]
Yhteydenpito kreivilliseen perheeseen tapahtui niin, että kreivikunnan viranomaiset matkustivat heidän luokseen. Vouti kävi kreivin luona Riiassa kesällä 1654 ja sekä vouti että inspehtori vierailivat Tukholmassa kesällä 1660. Vuonna 1663 kivalteri vei Tukholmaan härkiä ja samana vuonna uusi kivalteriehdokas sai sieltä valtakirjansa. Vouti Paavali Paavalinpoika teki Tukholmaan 3 tai 4 matkaa, viimeisen kerran 1680, jolloin hän teki voudintoimensa lopullisen tilityksen. Kreivikunnan asukkaatkin kävivät Tukholmassa tekemässä anomuksiaan. Näin käsiteltiin monet erimielisyydet veroista, häädöistä ja muista talousasioista. Muu yhteydenpito hoidettiin kirjeitse. Kreiville kirjoitettiin kuukausittain ja kreivittärelle hänen hallinta-aikanaan kahdesti kuukaudessa. Näin kirjeitä lähettivät sekä vouti että inspehtori. Kirjeitä kuljettivat posti ja kreivikunnan omat laivat. Välillä kirjeitä lähetettiin kopioina useampaan paikkaan, kun ei tiedetty varmasti saajan olinpaikkaa.[10]
Kreivikunnan virkamiehet
Porin kreivikunnassa toimi kaksi merkittävää virkamiestä: inspehtori ja vouti. Kreivikunnassa toimi koko sen olemassaolon aikana vain yksi inspehtori. Hän oli Hannu Hannunpoika Gode, joka hoiti virkaa 1651–1671. Kokemäellä noin 1620 syntynyt Gode aloitti työuransa Hämeen läänin lääninkanslian kirjanpitäjänä. Vuonna 1652 marski antoi hänelle Porin pormestarin viran, joka oli sivutoimi. Inspehtorina ollessaan Gode asui aluksi syntymäkodissaan Harjavallan Näyhälän ratsutilalla. 1650-luvulla hänellä oli muutaman vuoden vuokralla Ulvilan Koivistonkartano, jossa hän myös asui.[11]
Inspehtori erotettiin virastaan 1671. Tarkkaa syytä inspehtorin ja kreivittären välirikkoon ei tiedetä, mutta kirjeenvaihdosta ilmenee välien huononeminen pitkältä ajalta. Kreivitär väitti kirjeissään inspehtorin otteen työhön heikenneen ja inspehtori valitteli sairauttaan. Siitä vaatiko kreivitär mahdottomia, ei ole säilynyt tietoja. Kreivitär piti suuren palveluskunnan aiheuttamia kuluja liian suurina ja oli muutenkin kyllästynyt kreivikuntansa aiheuttamiin moniin huoliin. Kesällä 1669 hän harkitsi koko kreivikunnan vuokraamista jollekin halukkaalle ja tarjosi aluettaan myös inspehtorille, mutta tämä ei tarttunut tarjoukseen. Inspehtorin ero johti pitkälliseen oikeudenkäyntiin hänen ja kreivikunnan välillä, jolloin pyrittiin saamaan selkoa selvittämättömiin asioihin. Inspehtori kuoli Näyhälän ratsutilalla 1685.[12]
Lähteet
- Jokipii, Mauno: Porin kreivikunta. Teoksessa Historiallinen arkisto 54, Suomen historiallinen seura 1953, s. 105–169.
Viitteet
