Porin jokisatama

Jokisataman venepaikkoja Taavi-sillan kyljessä.

Porin jokisatama on Porin keskustan kohdalla Kokemäenjoessa sijaitseva venesatama. Jokisatama toimi myös Porin ensimmäisenä kauppasatamana kaupungin perustamisesta 1700-luvulle asti sekä myöhemmin rannikko- ja matkustajasatamana aina 1960-luvulle saakka.

Nykyinen venesatama

Muistomerkkinä toimiva purjelaivan ankkuri Kirjurinluodon kärjessä.

Porin jokisatamassa on nykyään yhteensä 264 venepaikkaa, jotka sijaitsevat Etelärannassa, Aittaluodossa, Lukkarinsannassa, Karjarannassa sekä Kirjurinluotoon johtavan Taavi-sillan yhteydessä.^[1] Siihen kuuluu myös vierasvene- ja retkeilysatama, joka on Kirjurinluodolla Luotsinmäenjuopa-nimisessä Kokemäenjoen sivuhaarassa.^[2] Jokisataman venepaikat ovat erittäin suosittuja, eikä niitä riitä kaikille halukkaille, vaan paikkoja joudutaan vuosittain arpomaan.^[3] Jokisatamasta liikennöi myös vesibussi M/S Charlotta.^[4]

Jokisataman historiaa

Kaupungin ensimmäinen satama

Porin ensimmäinen satama syntyi nykyisen Kokemäenjoen etelärannan kohdalle heti kaupungin perustamisen yhteydessä 1500-luvulla. Silloin kaupunki sijaitsi vielä aivan joen suussa ja sen edustalla lainehti meri. Kokemäenjoen luodot sekä joen pohjoisranta ovat syntyneet vasta myöhempien vuosisatojen aikana maankohoamisen ja joen mukanaan kuljettaman maa-aineksen ansiosta. 1500-luvulta lähtien Porin porvarit purjehtivat säännöllisesti kreijareillaan Tukholmaan ja Itämeren eteläosan hansakaupunkeihin. Porin kauppalaivastoon kuului 1600-luvun alussa parisenkymmentä alusta.^[5] Osa sataman toimintaa oli myös nykyisen Linnansillan kohdalla vuodesta 1572 aina 1900-luvun alkuun saakka toiminut Porin laivaveistämö.^lähde?

Tyypillisiä Porista laivattuja tuotteita olivat puutavara, terva, nahat, vuodat, voi ja lohi. Tuontiartikkeleita olivat muun muassa suola, olut, viini sekä kankaat ja astiat. 1600-luvun alussa perustettujen Pohjanlahden kaupunkien syntyyn saakka Porin satama toimi myös Pohjanmaalla sekä Lapissa tuotettujen tavaroiden vientisatamana.^[6]

Jokisatama syntyy

Porin jokisatamaa 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Maankohoamisen johdosta jokisatama jäi koko ajan kauemmaksi avomerestä. 1600-luvun puolivälissä joki oli mataloitunut jo niin, että satamaan oli pakko viitoittaa väylä ja suurimpien alusten lastaus tapahtui muutaman kilometrin päässä kaupungista sijaitsevalla Sandudden eli Hietanenän lastauspaikalla. Tavarat kuljetettiin kaupungin ja lastauspaikan väliä pienemmillä veneillä.^[5] 1700-luvulla isojen purjealusten kulku kaupungin edustalla sijaitsevaan satamaan kävi lopullisesti mahdottomaksi ja kauppasataman toiminta alkoi keskittyä Reposaaren satamaan, joka perustettiin virallisesti 1770-luvulla.^[6]

Vanha satama jatkoi toimintaansa jokisatamana, joka palveli matkustajaliikennettä, teollisuutta sekä tavaraliikennettä kaupungin ja ulkosataman välillä.^[5] Matkustajaliikennettä oli paitsi kaupungista Reposaareen, myös kauemmaksi, kuten Raumalle, Turkuun ja Helsinkiin sekä aina Pietariin ja Riikaan saakka. Turkuun ja Helsinkiin liikennöi muun muassa vuonna 1884 rakennettu S/S Norden ja Pietariin vuotta myöhemmin valmistunut S/S Concordia. Molemmat alukset rakennettiin Björneborgs Mekaniska Werkstadin telakalla.^[7][8][9]

Jokisataman laituria 1900-luvun alussa.

Kokemäenjoen pohjoisrannalle laajentunut jokisatama oli vilkas tavara- ja matkustajasatama aina 1950-luvulle asti. Hinaajien vetämissä lotjissa kuljetettiin tavaraa Mäntyluodon sataman ja kaupungin välillä. Lisäksi liikennöintiä oli Kokemäenjoen yläjuoksulta. Eteläranta oli myös vuonna 1895 valmistuneen Tampere–Pori-radan alkuperäinen päätepiste, kunnes sitä neljä vuotta myöhemmin jatkettiin Mäntyluotoon. Joen etelärannalla sijaitsi erilaisia kauppakojuja ja varastomakasiineja sekä 1900-luvun puolella muun muassa huoltoasema.^[10] Makasiineja oli lisäksi nykyisen Karjarannan kaupunginosan alueella, mistä viimeiset purettiin vuonna 1972. Öljy-yhtiö Nobel Standard (myöhemmin Esso) puolestaan rakensi Karjarantaan oman tuontisataman vuonna 1912, ja 1937 paikalla aloitti toimintansa Shell. Öljysatamassa sijaitsi varastorakennusten ja öljytuotteiden käsittelyyn tarkoitettujen laitteistojen lisäksi useita suuria öljysäiliöitä.^[11]

Liikenteen hiipuminen ja nykypäivä

Jokisataman matkustaja- ja tavaraliikenne alkoi hiljentyä nopeasti 1950-luvun lopulla, kun Reposaareen valmistui maantieyhteys uuden sillan kautta. Myös öljysataman toiminta loppui vuonna 1959 valmistuneen Tahkoluodon öljysataman rakentamisen jälkeen. 1960-luvun aikana jokisatama hiipui lopullisesti, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki siihen liittyneet rakennukset on purettu. Ainoa jäljellä oleva on vuonna 1895 rakennettu Gustaf Nyströmin suunnittelema rantamakasiini, jossa toimii nykyään Cafe Jazz -niminen ravintola.^[12]

Lähteet

1. Porin kaupungin venepaikat (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 18.6.2013.
2. Kokemäenjoen käyttötieto (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 18.6.2013.
3. Venepaikat kortilla Porin Jokisatamassa 5.6.2013. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 10.12.2013. Viitattu 18.6.2013.
4. Porin vesibussiristeilyt (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.6.2013.
5. Teollisuustyön jäljillä, Satama kaupungin edustalla ja Kivinissä^{[vanhentunut linkki]} Viitattu 18.6.2013.
6. Lasse Nurmi: Karhu katsoo merelle – katsaus Porin sataman 220-vuotiseen historiaan, Porin Satama/Kehitys Oy 2001. ISBN 952-91-3855-5. Viitattu 13.6.2013.
7. Turkusteamers/Norden Viitattu 13.6.2013.
8. Onerva Lääperi: Merellisen Porin monet kasvot (s. 16), Pilot-kustannus 2008. ISBN 978-952-464-836-3. Viitattu 13.6.2013.
9. Turkusteamers/Concordia Viitattu 13.6.2013.
10. Kierros Porin teollisuusmaisemassa Viitattu 13.6.2013.
11. Riitta Takala: Karjarannan teollisuusrakennusten rakennustekninen inventointi (Liite 1B)
12. Festivaalivuosi 1996 – Jazz pelasti rantamakasiinin (Arkistoitu – Internet Archive) Pori Jazzin historia. Viitattu 8.12.2013.